Suhdanneluontoisen talouskasvupyrähdyksen hidastuessa vero- ja maksutulot kasvavat hieman viime vuotta hitaammin. Ensi vuodesta alkaen julkiset menot normalisoituvat, ja julkinen talous pysyy alijäämäisenä erityisesti ikääntymiseen liittyvien menojen kasvun takia. Yleinen hintatason nousu heijastuu myös julkiseen velkasuhteeseen.
Julkisen talouden alijäämä pieneni merkittävästi viime vuonna. Valtion ja kuntien verotulokertymät kasvoivat ripeästi edellisvuodesta, kun työllisyystilanteen paraneminen kasvatti ansiotuloverojen tuottoa ja yksityisen kulutuksen kasvu lisäsi valtion välillisistä veroista saamia tuottoja. Yritysten kohentuneet tulokset puolestaan kasvattivat reippaasti yhteisöveron tuottoa, ja omaisuustulojen kasvu yhdessä sosiaaliturvamaksujen palautumisen kanssa kohensi sosiaaliturvarahastojen rahoitusasemaa. Julkisen talouden kokonaistulojen arvioidaan kasvaneen 8 prosenttia edellisvuodesta.
Samaan aikaan julkiset menot kasvoivat edellisvuotta hitaammin, alle 2 prosenttia. Julkiset investoinnit laskivat edellisvuodesta, mutta pysyivät yhä korkealla tasolla. Valtio tuki edelleen yrityksiä, vaikkakaan ei enää samassa määrin kuin edellisvuonna. Vaikka työttömyys pysyi korkealla, lomautettujen määrä laski viime vuoden lopussa jo lähes normaalille tasolle vähentäen työttömyysturvamenoja. Paikallishallinnon kulutusmenot kasvoivat kuitenkin yhä tuntuvasti pandemian hallintaan liittyvien toimien vuoksi samalla, kun paikallishallinnon valtiolta saamat tulonsiirrot pienenivät kasvattaen paikallishallinnon alijäämää. Julkisen talouden rahoitusasemaa paransi huomattavasti sosiaaliturvarahastoille kertynyt noin 2 mrd. euron ylijäämä. Vaikka valtion alijäämä pieneni useilla miljardeilla edellisvuodesta, oli valtiontalous vielä viime vuonna huomattavan alijäämäinen.
Suuresta alijäämästä huolimatta julkinen velkasuhde laski viime vuonna arviolta noin 67 prosenttiin. Syynä on se, että Valtiokonttori kuoletti valtion velkaa pandemian aikana keräämällään käteiskassalla, ja siten valtion velka kasvoi viime vuonna alijäämää vähemmän.
Mrd. e | Muutos, % | ||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
2020 | 2021E | 2022E | 2023E | 2024E | 2021E | 2022E | 2023E | 2024E | |
Omaisuus- ja yrittäjätulot | 6,5 | 7,2 | 6,9 | 6,9 | 7,1 | 10,4 | -3,5 | 0,2 | 2,7 |
Välittömät verot | 38,8 | 42,0 | 42,2 | 44,0 | 45,6 | 8,2 | 0,5 | 4,3 | 3,5 |
Välilliset verot | 33,3 | 35,2 | 36,4 | 36,8 | 37,5 | 5,8 | 3,2 | 1,2 | 1,9 |
Sosiaalivakuutusmaksut | 27,6 | 31,0 | 32,1 | 32,8 | 33,5 | 12,4 | 3,6 | 2,4 | 1,9 |
Muut tulot1 | 16,7 | 17,4 | 17,7 | 18,2 | 18,5 | 4,2 | 2,0 | 2,3 | 2,1 |
Tulot yhteensä | 122,8 | 132,7 | 135,3 | 138,8 | 142,2 | 8,1 | 1,9 | 2,6 | 2,5 |
Kulutusmenot | 57,8 | 60,4 | 62,0 | 62,7 | 64,3 | 4,5 | 2,6 | 1,1 | 2,6 |
Tukipalkkiot | 4,4 | 3,4 | 2,8 | 2,6 | 2,6 | -22,0 | -17,6 | -7,1 | 0,0 |
Sosiaalivakuutusetuudet ja -avustukset | 46,4 | 46,5 | 46,9 | 48,3 | 49,5 | 0,3 | 0,9 | 3,1 | 2,5 |
Työeläkkeet | 29,7 | 30,6 | 31,9 | 33,1 | 34,2 | 3,0 | 4,1 | 3,8 | 3,3 |
Työttömyysturva | 4,7 | 4,2 | 3,5 | 3,5 | 3,4 | -12,0 | -16,4 | -0,2 | -0,9 |
Muut menot | 11,9 | 11,7 | 11,5 | 11,7 | 11,9 | -1,7 | -1,4 | 1,9 | 1,2 |
Korkomenot | 1,6 | 1,2 | 1,2 | 1,2 | 1,2 | -22,3 | -2,4 | 2,4 | -0,9 |
Kiinteät investoinnit | 11,7 | 11,0 | 11,4 | 11,7 | 12,0 | -5,9 | 3,5 | 3,0 | 2,8 |
Muut menot2 | 14,1 | 15,4 | 16,1 | 15,6 | 15,9 | 9,3 | 4,4 | -3,3 | 2,3 |
Menot yhteensä | 135,9 | 138,0 | 140,4 | 142,1 | 145,6 | 1,5 | 1,7 | 1,3 | 2,5 |
Bruttokansantuote (mh) | 237,9 | 250,5 | 260,1 | 268,8 | 277,4 | 5,3 | 3,8 | 3,4 | 3,2 |
% bkt:sta | |||||||||
Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä | -5,5 | -2,1 | -2,0 | -1,3 | -1,2 | ||||
Valtio | -5,5 | -2,7 | -2,3 | -1,6 | -1,5 | ||||
Paikallishallinto | -0,1 | -0,2 | -0,6 | -0,6 | -0,5 | ||||
Sosiaaliturvarahastot | 0,0 | 0,9 | 1,0 | 0,9 | 0,8 | ||||
Julkisyhteisöjen perusjäämä | -4,8 | -1,6 | -1,5 | -0,8 | -0,8 | ||||
Julkisyhteisöjen EMU-velka | 69,0 | 67,4 | 67,6 | 67,6 | 67,5 | ||||
Veroaste | 41,9 | 43,2 | 42,5 | 42,3 | 42,0 | ||||
1 Liiketoiminnan tulot sekä poistot ja muut tulonsiirtotulot. | |||||||||
2 Liiketoiminnan kustannukset ml. kehitysapu ja EU-menot sekä muut tulonsiirtomenot. Ml. varastojen muutos ja maanostot. | |||||||||
Lähde: Tilastokeskus, ETLA |
Vielä tänäkin vuonna julkiseen talouteen ennustetaan noin 5 mrd. euron alijäämää. Talouden kasvaessa myös verotulot pysyvät kohtuullisen korkealla. Vuoden 2022 talousarviossa tehdyt veroperustemuutokset pienentävät päätösperäisesti verotulokertymää noin 350 milj. eurolla kuluvana vuonna. Merkittävin yksittäinen tekijä on ansiotuloverotuksen kevennys. Samalla kun epidemian aiheuttamat lisämenot vähenevät, julkisia kulutusmenoja kasvattavat terveydenhuollon hoitovelan purkaminen ja ikäsidonnaisten menojen kasvu. Osa vuodelle 2021 budjetoiduista määrärahoista myös siirtyi kuluvalle vuodelle käytettäväksi.
Julkisia investointimenoja kasvattavat puolestaan mm. hyvinvointialueiden perustamiseen liittyvät investoinnit. Julkiset investoinnit ovat olleet viime vuosina korkealla tasolla ja nousivat lähes 5 prosenttiin suhteessa bkt:hen vuonna 2020. Julkisten investointien bkt-suhde pysyy yli 4 prosentin ennustejaksolla.
Ensi vuodesta eteenpäin pandemian aikana kasvaneet työttömyysturvamenot ja tukipalkkiot palautuvat normaalille tasolleen, ja julkiset kulutusmenot kasvavat erityisesti väestön ikääntymiseen liittyvän palveluntarpeen kasvun myötä. Väestön ikärakenteen muutos näkyy eläkemenojen kasvuna koko ennustejakson ajan. Tulevina vuosina julkisen talouden alijäämä supistuu lähelle yhtä prosenttia suhteessa bkt:hen.
Valtio tuki kuntia väliaikaisesti pandemian aikana kasvattamalla valtionosuuksia ja -avustuksia sekä korottamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta. Tilapäisten toimien ohella hallitus korotti pysyvästi kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta korvatakseen varhaiskasvatusmaksujen alentamisesta johtuvat maksutulojen menetykset. Väliaikaisten tukien poistuessa paikallishallinnon rahoitusasema heikkenee udelleen ja jää puoli prosenttia alijäämäiseksi. Vuodesta 2023 alkaen perustettavat hyvinvointialueet kuuluvat kansantalouden tilinpidossa, ja siten myös ennusteessa, paikallishallintoon.
Sosiaaliturvarahastojen omaisuustulot kasvavat hyvin ennustejaksolla. Maksutuloja parantaa lisäksi vuoden 2020 työeläkemaksualennusta kompensoiva maksukorotus. Yhdessä työttömyysmenojen normalisoitumisen kanssa tämä pitää sosiaaliturvarahastojen rahoitusaseman ylijäämäisenä. Vaikka sosiaaliturvarahastojen ylijäämä parantaa koko julkisen talouden rahoitusasemaa ennustejaksolla, valtion ja paikallishallinnon alijäämien takia julkisen velan määrä jatkaa kasvuaan. Kiihtyneen hintojen nousun seurauksena nimellinen bruttokansantuote kuitenkin kasvaa siinä määrin, että julkinen velkasuhde vakautuu hieman alle 68 prosentin ennustejaksolla.
2020 | 2021E | 2022E | 2023E | 2023E | |
---|---|---|---|---|---|
Välittömät verot | 16,3 | 16,8 | 16,2 | 16,4 | 16,4 |
Kotitaloudet | 14,2 | 14,2 | 14,1 | 14,3 | 14,3 |
Yhteisöt | 2,1 | 2,6 | 2,1 | 2,1 | 2,1 |
Välilliset verot | 14,0 | 14,1 | 14,0 | 13,7 | 13,5 |
Sosiaalivakuutusmaksut | 11,6 | 12,4 | 12,3 | 12,2 | 12,1 |
Vakuutetut | 4,6 | 4,7 | 4,6 | 4,6 | 4,6 |
Työnantajat | 7,0 | 7,7 | 7,7 | 7,6 | 7,5 |
Lähde: Tilastokeskus, Etla. |
Euroopan keskuspankin valtionvelkakirjaostot ovat pitäneet Suomenkin valtion velanhoitokustannukset poikkeuksellisen alhaisina kasvaneesta velkamäärästä huolimatta. Julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen kasvoi pandemian aikana historiallisen korkealle. Akuutin kriisin väistyessä valtion ja paikallishallinnon yhteenlaskettu alijäämä palautuu pandemiaa edeltäneelle tasolleen, noin kahteen prosenttiin suhteessa bkt:hen.
Pysyvästä alijäämästä huolimatta viime aikoina kiihtynyt hintojen nousu voi vakauttaa julkisen velkasuhteen tai jopa kääntää sen laskuun. Julkisen velkaantumisen pitkän aikavälin ratkaisuksi inflaatiosta tuskin kuitenkaan on, sillä Euroopan keskuspankin voi odottaa reagoivan pysyvämpään hintojen nousuun mandaattinsa mukaisesti.
Taloustieteellinen kirjallisuus viittaa siihen, että julkinen velkaantuminen voi vaikuttaa negatiivisesti myös pitkän aikavälin talouskasvuun, vaikka velanhoitokustannukset olisivat alhaiset. Julkinen velkaantuminen luo epävarmuutta ja odotuksia tulevista veronkorotuksista heikentäen yritysten halukkuutta sitoutua pitkäaikaisiin tuottaviin investointeihin, jotka ovat talouskasvun edellytys. Julkisen velan vähentäminen mahdollistaa julkisen velkaantumisen tulevissa ennakoimattomissa tilanteissa ja pienentämällä velanhoidon kustannuksia hillitsee ajan myötä verotuksen vääristäviä vaikutuksia.
Ennustepäällikkö, VTT
050 534 3536
paivi.puonti@etla.fi
Suhdannevalikko