Talouspolitiikan kriitikot ovat pitäneet yllä pelkoa siitä, että hallitus sopeuttaa suhdannetilanteeseen nähden liikaa. Pelko on ollut turhaa. Julkisen talouden näkymä on niin karu, että sopeutusta ei voi jättää vain nopean kasvun ajanjaksoihin. Sopeutustahtia on ennemminkin voimistettava.

Julkisen velan kurissa pitäminen on pitkän aikavälin toimintaa. Jokaiselle sopeutustoimelle löytyy myös kriitikkonsa. Muutoin kohtuullisena pysyvä poru voimistuu, kun pitkälle sopeutusjaksolle osuu heikko suhdannetilanne. Silloin sopeutus heikentää taloutta normaalia enemmän.

Valtiontalouden tarkastusviraston (2025) mukaan talouspolitiikka kääntyi vuosien 2023 ja 2024 jälkeen selvästi kiristäväksi vuonna 2025. Tarkastusviraston ja talouspolitiikan arviointineuvoston (2026) mukaan sopeutuksen suuruusluokka oli viime vuonna reilut kolme miljardia euroa.
Kritiikin ja mediaotsikoiden perusteella voisi saada sen käsityksen, että sopeutus oli liiallista suhdannetilanteeseen nähden. Pelättiin ja peloteltiin talouden negatiivisella kierteellä, jonka sopeutus laukaisee. Pelko on ollut turha.

Talous kasvoi sopeutuksesta huolimatta

Bkt:n määrä kasvoi viime vuonna ennakkotietojen mukaan 0,2 prosenttia. Julkisen sektorin työllisyys laski sopeutuksen vuoksi, mutta yksityisen sektorin työllisyys hieman nousi suhdanteen mukana. Julkisen sektorin kasvukontribuutio¹ bruttokansantuotteeseen oli jopa hieman positiivinen investointien kasvun ansiosta.

Valtiontalouden tarkastusviraston niin sanottu talouden lämpökartta lämpeni vuoden aikana, ja omakin arviomme tuotantokuilusta osoittaa, että sopeutus oli suhdannemielessä sopivaa ja oikea-aikaista (kuvio 1).²

Lataa Avaa

Ilman sopeutusta kasvu olisi luonnollisesti ollut ripeämpää. Miten paljon ripeämpää, riippuu niin sanotusta finanssipoliittisesta kertoimesta, jonka suuruutta on mahdotonta arvioida tarkasti. Tervalan ja Puontin (2025) tuoreen kirjallisuuskatsauksen mukaan menojen karsiminen pienentää taloutta kertoimella 0,3–1,4 ja verotuksen kiristäminen todennäköisesti enemmän, kertoimella 0,3–3,1.

Valtiovarainministeriön käyttämä kerroin sekä meno- että verosopeutusta sisältävälle paketille on 0,6. Sen perusteella viime vuoden sopeutus hidasti kasvua 1,8 miljardilla eurolla, mikä on reilut 0,6 prosenttiyksikköä suhteessa vuoden 2024 bruttokansantuotteeseen.³ Kasvu olisi siis ollut 0,8 prosenttia ilman sopeutusta.

Kasvu olisi ollut ripeämpääkin ilman geopoliittista kaaosta. Epävarmuus lisääntyi heti Yhdysvaltojen presidentin vaihduttua, ja suomalaisten yritysten tullit Yhdysvaltoihin nousivat monikertaisiksi huhtikuun 2025 jälkeen. Ainakin osittain sen seurauksena Suomen vienti Yhdysvaltoihin väheni noin 15 prosenttia.⁴ Ville Kaitilan (2025) laskelmien perusteella tällainen sokki pienentää kasvua noin 0,3 prosenttiyksikköä vuoden aikana.

Ilman tulleja ja sopeutusta kasvu olisi ollut ehkä jotain 1 prosentin luokkaa, mikä on lähihistorian valossa kohtuullista Suomelle. Se tarkoittaa noususuhdannetta, johon sopeutus pitäisikin ajoittaa.

Sopeutusta voimistettava ja suunnattava menoihin

Vuoden 2025 kehitystä voi pitää kohtuullisena onnistumisena myös silloin, kun sitä verrataan sopeutuksen tarpeeseen ja aiempiin sopeutusjaksoihin. Sopeutuksella tarkoitetaan aktiivisten päätösten vaikutusta velkaantumiseen.

Seuraavassa tarkastellaan julkisen tasapainon kehitystä suhteessa bruttokansantuotteeseen, joten mukana on sekä aktiivisten päätösten että niin sanottujen automaattisten vakauttajien yhteenlaskettu vaikutus. Julkisen talouden alijäämän muutos suhteutetaan talouden kokoon, koska pitkällä aikavälillä alijäämän ei tarvitse absoluuttisesti pienentyä pienentääkseen julkista velkasuhdetta. Riittää, että alijäämä kasvaa bruttokansantuotteen arvoa (selvästi) hitaammin.

Tällä tavalla tarkasteltuna kriisit näkyvät julkisessa taloudessa selvästi (negatiiviset punaiset alueet kuviossa 2), ja ne ovat voimakkaampia kuin velkaantumista pienentävät sopeutumisen jaksot (siniset alueet). Finanssikriisin jälkeen 2010-luvulla koko julkinen sektori ja varsinkin velkaa kerryttävät valtion- ja paikallishallinto ovat olleet voimakkaasti alijäämäisiä. Siitä huolimatta velkaantumista pienentäviä jaksoja ei ole pystytty voimistamaan tai pidentämään aikaisempiin jaksoihin verrattuna.

Lataa Avaa

Alijäämä on pienentynyt finanssikriisin jälkeen neljä kertaa. Heti 2010-luvun alussa lähinnä vedettiin takaisin finanssikriisinaikaista elvytystä. Vuoden 2015 keväällä alkanut sopeutumisen periodi osui yhteen talouskasvun käynnistymisen kanssa, mutta se päättyi ennen aikaisesti jo vuonna 2018, vaikka talous kasvoi koronavuoteen 2020 saakka.

Vuosina 2021 ja 2022 pienennettiin koronavuoden elvytystä. Alijäämän pieneneminen jatkui kevääseen 2023, jolloin inflaatio- ja korkosokki saivat alijäämät jälleen kasvuun.

Viimeisin sopeutusjakso ei ole ollut tällä mittarilla voimakasta eikä se ole estänyt talouden kääntymistä kasvuun vuoden 2025 aikana. Voimakas ja trendimäinen ikäsidonnaisten menojen kasvu tosin vaikeuttaa alijäämän supistamista niin paljon, että se pienenisi suhteessa bruttokansantuotteeseen. Samalla sote-, puolustus- ja korkomenojen nousu kohdentaa sopeutusta muualle julkiseen talouteen. Se puolestaan voimistaa tunnetta sopeutustoimien suuruudesta.

Alijäämä suhteessa bkt:hen pieneni vuonna 2025 vajaan prosenttiyksikön vuodesta 2024. Alijäämä supistui etenkin tulojen nousun ansiosta (kuvio 3). Menopuolella muut menot (ml. tulonsiirrot) ja julkiset kulutusmenot jonkin verran alensivat alijäämäsuhdetta, eli auttoivat vähentämään velkaantumista. Sen sijaan julkinen sektori elvytti investoimalla edellisvuotta enemmän.

Lataa Avaa

Automaattisten vakauttajien takia noususuhdanteessa julkisten tulojen kuuluukin kasvaa voimakkaammin verrattuna siihen, miten paljon menot vähenevät, mikä sekin viittaa sopeutuksen oikea-aikaisuuteen. Taustalla on kuitenkin myös merkittävää päätösperäistä verosopeutusta.

Kevään julkisen talouden suunnitelmasta (valtiovarainministeriö 2025, taulukko 37) voidaan arvioida, että viime vuonna verosopeutuksen osuus olisi ollut 45 prosenttia kaikista päätösperäisistä sopeutustoimista. Osuus on liian suuri. Taloustieteellisen kirjallisuuden mukaan sopeutus pienentää julkista velkaa pysyvämmin ja vähemmän talouskasvua haittaavasti, kun se tehdään menoja karsimalla (IMF, 2023; Tervala & Puonti, 2025).

Jatkoa suunniteltaessa menosopeutusta onkin painotettava entistä selkeämmin.

Viitteet

1 Julkisen sektorin kulutuksen ja investointien kasvuaste kerrottuna niiden osuudella edellisvuoden nimellisestä bruttokansantuotteesta. Julkisten investointien kasvukontribuutio oli suurempi kuin sopeutuksen vuoksi pienentyneen julkisen kulutuksen kontribuutio.
2 Paranneltuun Hamiltonin filtteriin perustuvan menetelmän mukaan Suomen talous ei ollut taantumassa vuonna 2025, vaan tuotantokuilu pieneni ja saavutti nollan vuoden 2025 aikana. Menetelmän on osoitettu tuottavan aiempaa järkevämpiä arvioita tuotantokuilusta reaaliaikaisesti (Quast & Wolters, 2022).
3 Bruttokansantuote oli käyvin hinnoin 291 mrd. euroa vuonna 2024.
4 Arvio perustuu vientiin ilman kertaluonteista ja pitkään valmisteilla ollutta laivatoimitusta.

Lähteet

IMF (2023). World Economic Outlook, April 2023: A Rocky Recovery. IMF, Washington, DC.
Kaitila, V. (2025). Suuri tullikärhämä: vienti- ja tuotantoskenaarioita toimialoille, Etla Erikoisartikkeli nro 12.
Quast, J. & Wolters, M.H. (2022). Reliable real-time output gap estimates based on a modified Hamilton filter. Journal of Business & Economic Statistics, 40(1), 152–168.
Talouspolitiikan arviointineuvosto (2026). Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti 2025.
Tervala, J. & Puonti, P. (2025). Finanssipolitiikan kertoimet ja sopeutustoimien vaikutukset Suomessa: Kirjallisuuskatsaus, Etla Raportti nro 171.
Valtiontalouden tarkastusvirasto (2025). Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus eduskunnalle: Finanssipolitiikan valvonnan raportti 2025, K 23/2025 vp.
Valtiovarainministeriö (2025). Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2026–2029. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2025:16.