Talouspolitiikan tilanne ja keskeiset kysymykset

Makropolitiikka tukee kasvua sekä Yhdysvalloissa että EU:n alueella. Trumpin hallinto on keventänyt merkittävästi verotusta niin, että finanssipolitiikan päätösperäinen vaikutus alijäämään on noin 1 % bkt:sta sekä 2018 että 2019 (OECD Economic Outlook 1/2018, https://doi.org/10.1787/eco_outlook-v2018-1-en). Samoin Euroalueen finanssipolitiikka on lievästi elvyttävää kumpanakin vuonna; Euroopan finanssipoliittisen komitean arvion (https://ec.europa.eu/info/publications/assessment-fiscal-stance-euro-area-2019_en) mukaan elvytyksen suuruusluokka on 0,4 % bkt:sta.

Myös rahapolitiikkaa voi sekä Yhdysvalloissa että euroalueella pitää yhä verraten kevyenä, vaikka ”neutraali” korkotaso onkin mitä ilmeisimmin alentunut. Yhdysvalloissa rahapolitiikan kiristäminen on toki alkanut, ja myös EKP on alkanut vähentää velkakirjojen ostoja. Etlan arvion mukaan korkotason nousu jää kuitenkin pieneksi vuoden 2019 loppuun saakka; arvioimme 12 kk euriborin nousevan noin 0,4 prosenttiin vuoden lopulla.

Suomessa finanssipolitiikka on likimain neutraalia. Ns. rakenteellisen jäämän muutos on kuluvana vuonna Etlan arvion mukaan +0,1 % bkt:sta ja talousarvioehdotuksen toteutuessa -0,4 % vuonna 2019. Tällä mittarilla politiikka olisi siten elvyttävää ensi vuonna. Finanssipolitiikkaa kiristää kuitenkin ns. kärkihankkeiden tilapäisen rahoituksen päättyminen. Tämä huomioon ottaen suhdannekorjatun jäämän heikkeneminen jäänee 0,2 prosenttiin bkt:sta.

Suhdannetilanne puoltaisi kireämpää finanssipolitiikkaa, etenkin kun julkisessa taloudessa on kestävyysvaje. Kokonaiskysyntä pysyy selvässä kasvussa vahvan vientikysynnän ja yhä alhaisten korkojen tukeman yksityisen sektorin velkaantumisen avulla. Tuotannon taso on vakiintuneilla menetelmillä arvioituna ensi vuonna yli potentiaalisen tasonsa. Tällaisessa tilanteessa ei tarvita elvytystä. Olisi parempi vahvistaa julkista taloutta toteutuvaa enemmän, ts. alentaa kireämmän politiikan avulla velkasuhdetta ennustettua nopeammin. Tällöin seuraavassa taantumassa julkisen talouden heikentyminen voisi paremmin tukea kasvua ilman velkaantumisen vaarallista lisäystä.

Talousarvio sisältää toisaalta rakenteellisesti perusteltuja menojen lisäyksiä. Erityisen tärkeitä ovat tutkimukseen osoitetut voimavarojen lisäykset noin 100 miljoonalla eurolla. Vaikka lisärahoitus ei korvaakaan hallituskaudella toteutettuja leikkauksia, etenkin pysyväksi tarkoitetut Business Finlandin ja Suomen Akatemian lisämäärärahat ovat muutos oikeaan suuntaan kasvun pidemmän ajan edellytysten vahvistamiseksi.

Lyhyellä aikajänteellä tärkein talouspolitiikan tehtävä on varmistaa, ettei hyvän kysyntätilanteen mahdollistama tuotannon ja työllisyyden kasvu törmää sopivan työvoiman heikkoon saatavuuteen. Hallitus on toteuttanut tätä palvelevia uudistuksia, kuluvana vuonna mm. ns. aktiivimallin. Talousarvioehdotus sisältää uusia samansuuntaisia toimia. Tällaisia ovat mm. työvoimaviranomaisten toimintamenojen lisäys, lyhytkestoisen koulutuksen lisäys työvoimakapeikkojen aloilla, maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kielikoulutuksen lisäys, ulkomaalaisten oleskelulupaprosessien nopeuttaminen ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen tähtäävä palkkatuen lisäys.

Pyrkimys helpottaa pienyritysten mahdollisuuksia irtisanoa yksilöllisin perustein työntekijöitä lisännee tällaisten yritysten halukkuutta palkata erityisesti tavanomaista suuremmiksi riskeiksi arvioitua työvoimaa kuten pitkäaikaistyöttömiä. Muutoksella voi olettaa olevan myönteinen vaikutus tuotavuuteen ja pitkäaikaistyöttömyyden vähenemiseen. Välitön vaikutus työllisyyteen jää tutkimustiedon valossa kuitenkin vähäiseksi. Uusi eläketukiratkaisu ikääntyneille työttömille on ongelmallinen, vaikka ehkä ymmärrettävä kohteena olevien henkilöiden kannalta. Ohjelma vähentää sellaisenaan työn tarjontaa ja luo odotuksia vastaavista toimista tulevaisuudessa.

Työmarkkinoita koskevista toimista puuttuu lisäksi varsin ilmeinen työn tarjontaa lisäävä ja työvoimakapeikkoja helpottava asia, työperäiseen maahanmuuttoon liittyvän tarveharkinnan poisto. Tarveharkinnan poistoon voisi hyvin liittää jo työllistyneiden turvapaikanhakijoiden oleskelulupien automaattisen jatkamisen, ellei eväämiselle ole erityisiä perusteita. Kaiken kaikkiaan kunnianhimon tason soisi olevan korkeampi työvoiman tarjonnan ja kohtaannon parantamisessa.

Veroratkaisut keventävät työn verotusta samalla kun välilliset verot nousevat. Tämä on rakenteellisesti oikeansuuntainen toimi. Työn verotus kevenee ennen kaikkea pienituloisessa päässä. Tällainen kohdennus on työn tarjonnan kannalta järkevä mutta merkitsee progression kiristymistä edelleen, millä on omat haittavaikutuksensa. Koska hallitus pysyy menokehyksessä, ja sen puitteissa on aiemmin todetulla tavalla perusteltua esim. lisätä tutkimuksen rahoitusta, olisi kireämpi politiikkaviritys ollut helpoimmin toteutettavissa pitämällä verojen nettomääräinen lasku pienempänä.

Hallituksen loppukauden politiikka-agendaan hallitsee sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus, sote. Aikaikkuna uudistuksen toteuttamiselle hallituksen esittämältä pohjalta on hyvin tiukka, eikä ole varmuutta, pystyykö hallitus viemään esityksensä läpi eduskunnassa. Pöydällä olevan esityksen vaikutukset ovat edelleen monella tavalla epävarmoja ja ainakin lyhyellä aikavälillä uudistuksen voi olettaa aiheuttavan enemmän kustannuksia kuin säästöjä.

Uudistuksen perusajatukset järjestämisvastuun siirtämisestä nykyistä laajemmille ”harteille” ja kilpailun lisääminen palveluiden tuotannossa ovat kuitenkin järkeviä. Samoin on uudistuksen välttämätön osa, tietojärjestelmien modernisointi ja yhtenäistäminen. Tavoiteltu malli ei myöskään poikkea tavattomasti Ruotsissa käytössä olevasta ratkaisusta.

Uudistuksen kaatuminen johtaisi todennäköisesti palvelujärjestelmän nykyistä suurempaan pirstaloitumiseen pitkäaikaisten kokonaisulkoistusten seurauksena. Uusi, luultavasti jälleen poliittisesti vaikea valmisteluprosessi vähentäisi tulevan hallituksen kykyä muihin suuriin uudistushankkeisiin, kuten sosiaaliturvan ja verotuksen kokonaisuudistuksiin. Uudistus olisikin saatava maaliin vielä tällä hallituskaudella. Ilmaisu ”paras on hyvän vihollinen” sopii kuvaamaan asetelmaa.

Istuva hallitus joutuu ottamaan kantaa ainakin kolmeen Eurooppa-politiikan asiaan, joilla on merkitystä myös Suomen talouskehitykselle: EMU:n uudistus, Brexitin toteutustapa ja EU:n uuden komission agendan ja rahoituskehyksen valmistelu.

Kesäkuun huippukokouksen pohjalta valmistellaan sinänsä pieniä askeleita EMU:n toimivuuden parantamiseksi. Nämä koskevat ns. pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin toteuttamista, pankkien riskien, ml. valtionpapeririskien, vähentämistä, Euroopan vakausmekanismin EVM:n uudistamista ja euroalueen finanssipoliittisen tasausmekanismin luomista. Suomen hallituksella on järkevät peruslinjaukset näihin uudistuksiin. Niitä tulisi pyrkiä edistämään mahdollisimman aktiivisesti.

Brexit aiheuttaa ongelmia ensi sijassa Britannialle. Mutta ilman sopimusta päättyvä ero voi johtaa myös muille Euroopan maille varsin hankalaan tilanteeseen. Britanniaan liittyvät taloustoimet häiriytyvät pahoin ja keskinäinen syyttely heikentää Euroopan kykyä toimia yhdessä monilla muilla aloilla kuten sotilaallisesta turvallisuudesta, terrorismin torjunnasta ja kybertuvallisuudesta huolehtimisessa. Suomen pääintressi on turvata supistuneen EU:n yhtenäisyys ja toimintakyky. Tämä huomioon ottaen olisi kuitenkin syytä pyrkiä mahdollisimman vähän häiriöitä aiheuttavan ratkaisun löytämiseen.

Suomi ottaa hoitaakseen EU:n puheenjohtajuuden vuoden 2019 jälkipuoliskolla. Ajankohta on poikkeuksellisen tärkeä, koska tuolloin muodostetaan uusi komissio ja EU:n rahoituskehystä koskevat neuvottelut alkavat toden teolla. Suomen on tarpeen pyrkiä hoitamaan omaa kansallista etuaan koskevat asiat mahdollisimman pitkälle ennen puheenjohtajakautta, jolloin niiden ajaminen on vaikeampaa. Toisaalta hyvällä valmistelulla Suomi kykenee vaikuttamaan uuden komission agendaan ja myös budjettineuvotteluihin kokoaan suuremmalla painolla.

Lähteet:
European Fiscal Board (2018). Assessment of the fiscal stance appropriate for the euro area in 2019, European Fiscal Board Report, 18 June 2018.
OECD (2018). OECD Economic Outlook, Volume 2018, Issue 1, OECD Publishing, Paris.

Vesa Vihriälä

Vesa Vihriälä

Toimitusjohtaja, VTT
Alue: talouspolitiikka