Talouspoliittinen tilanne EU:ssa ja Suomessa syksyllä 2017

Yhdysvaltojen keskuspankki jatkaa ohjauskoron nostoja, EKP vähentää arvopaperiostoja

Yhdysvaltojen keskuspankki nosti ohjauskorkoa (Federal Funds Rate) joulukuussa 2015 ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen ja uudestaan joulukuussa 2016 ja maaliskuussa 2017. Viimeisimmässä nostossa kesäkuussa 2017 ohjauskoron vaihteluväli korotettiin 0,50–0,75 prosentista 1,00–1,25 prosenttiin. Samalla keskuspankki ilmoitti vähentävänsä ns. määrällisessä elvytyksessä hankkimiensa arvopaperien määrää. Keskuspankki arvioi, että maan taloudellinen tilanne on kohentunut niin, että koron nostoja voidaan jatkaa. Kuluvana vuonna ohjauskorkoa nostettaneen vielä kerran ja ensi vuonna pari kertaa. Viime aikoina Yhdysvaltojen taloudellinen kasvu on ollut vahvaa ja maan työllisyys on kehittynyt positiivisesti. Presidentti Trumpin finanssipolitiikkaa arvioitiin aluksi hyvin ekspansiiviseksi, mutta viime aikoina arvioita on korjattu alaspäin.

Euroopan keskuspankki laski 10. maaliskuuta 2016 ohjauskorkonsa 0,00 prosenttiin aiemmasta 0,05 prosentista. Pankkien yliyön talletuskorko on negatiivinen, maaliskuussa 2016 tehdyn päätöksen jälkeen -0,4 prosenttia. Pankit siis joutuvat maksamaan tehdessään talletuksia keskuspankkiin.

EKP aloitti keväällä 2015 laajamittaisen valtionlainojen (ja samalla yksityisten arvopapereiden) osto-ohjelman. Kun EKP ostaa valtionlainoja, muiden rahoittajien kapasiteettia vapautuu toisiin kohteisiin. Joulukuussa 2016 päätettiin, että
arvopaperiostot jatkuvat 80 miljardin kuukausisummalla maaliskuuhun 2017 asti ja sen jälkeen 60 miljardin dollarin summalla joulukuuhun 2017 asti. Niitä voidaan jatkaa senkin jälkeen siihen saakka kunnes inflaatio on pysyvästi kohonnut kohti keskuspankin hieman alle 2 prosentin inflaatiotavoitetta. EKP vahvisti 20.7.2017 pitämässään kokouksessa saman linjan jatkuvan. Inflaatio on vielä tavoitetta matalampi, ja negatiivisia riskejä on yhä olemassa.

Arvopaperiostojen ensisijainen tarkoitus on alentaa yksityisen sektorin rahoituksen pitkiä korkoja ja tukea siten investointitoimintaa. Rahapoliittisella elvytyksellä on talouskasvua vahvistava vaikutus rahoituksen tarjonnan kautta. Sen teho kuitenkin riippuu yritysten luottamuksesta tulevaan, mikä vaikuttaa rahoituksen kysyntään (https://www.ecb.europa.eu/home/html/index.en.html). Kun ostot alentavat valtionlainojen korkoja, myös valtioiden rahoitustaakka helpottuu.

EKP:n kevyen rahapolitiikan konkreettisin vaikutus on se, että korot säilyvät matalina ja euron kurssi on heikompi kuin se muuten olisi. Korkojen mataluus ja runsas likviditeetti tukevat osakekurssien nousua. Joissakin maissa matalien korkojen seurauksena voi olla myös asuntojen hintojen merkittävä nousu. Muutaman vuoden tähtäyksellä riskinä on varallisuushintakuplien synty.

Inflaation kohoamisesta huolimatta talouskehitykseen liittyvät riskit pitävät EKP:n rahapolitiikan keveänä. Ns. pohjainflaatio pysyy myös matalana. Jos euroalue ei kohtaa uusia shokkeja, EKP vähentänee määrällistä elvytystään asteittain vuoden 2018 aikana. Ohjauskorkoja nostetaan arviomme mukaan vuoden 2019 alussa.

Euroalueen finanssipolitiikka on vuonna 2017 lievästi elvyttävää

Euroopan komission uusimpien arvioiden mukaan koko euroalueen finanssipolitiikka on lievästi elvyttävää vuonna 2017. (https://ec.europa.eu/info/publications/economy-finance/overview-2017-stability-and-convergence-programmes-and-assessment-euro-area-fiscal-stance-2018_en) Vuodelle 2018 ennakoidaan neutraalia tai lievästi elvyttävää finanssipolitiikkaa. EU-maiden investointiaste on historiallisen matala, vaikka investointien määrä onkin viime aikoina kääntynyt kasvuun. Kestävä taloudellinen kasvu edellyttää tuotantokapasiteettia lisääviä ja infrastruktuuria kohentavia investointeja.

EU-maat ovat sopineet yhteisestä investointiohjelmasta (ESIR), jolla pyritään sen laajennuksen jälkeen käynnistämään noin 630 miljardin euron arvosta investointeja sekä julkisella että yksityisellä rahoituksella. Investointien kohteina ovat infrastruktuuri, varsinkin laajakaista- ja energiaverkot sekä teollisten keskusten liikenneinfrastruktuuri, koulutus, tutkimus ja innovointi; sekä uusiutuva energia ja energiatehokkuus. Ohjelmaan kuuluu myös pk-sektorin rahoitustilanteen parantaminen. Rahoitus kerätään EU-ohjelmista, Euroopan investointipankilta, mahdollisilta muilta julkisilta rahoittajilta (mm. jäsenvaltioilta) sekä yksityisiltä toimijoilta. Ohjelmasta on myönnetty rahoitusta aikataulun mukaisesti.

Ehkä hieman yllättäenkin, ohjelman julkinen rahoitus ja riskinkanto ovat kyenneet mobilisoimaan lähes tavoitellussa määrin yksityistä lisärahoitusta. Ohjelman iso kysymys on, missä määrin se luo aitoa uutta rahoituksen tarjontaa ja missä määrin se vain korvaa muuta rahoitusta. Itse investointien toteutuminen tapahtuu asteittain.

EU:n kriisimaiden talouksia on pystytty vakauttamaan, komissio esitti uusia ehdotuksia eu:n tulevaisuudesta

Viime vuosina euroalueelle luodut vakausjärjestelyt (mm. Euroopan vakausmekanismi EVM, yhteinen pankkivalvonta, uusittu vakaus- ja kasvusopimus ym.) ovat vakauttaneet markkinoita, koska järjestelyt ovat vähentäneet kriisien välittymisriskiä muualle euroalueelle. Keskeinen vakauden lisääjä on kuitenkin ollut Euroopan keskuspankki, jonka uskotaan tekevän kaikkensa markkinavakauden ylläpitämiseksi.

EU:n komissio ennustaa Kreikan julkisen talouden alijäämäksi 1,2 prosenttia suhteessa bkt:hen vuonna 2017. Vuonna 2018 se arvioi julkisen talouden kääntyvän 0,6 prosenttia ylijäämäiseksi. Jos tämä toteutuu, julkisen velan bkt-osuus kääntyy pieneen laskuun jo tänä vuonna. Tämän kehityksen ehtona on bkt:n kasvu runsaalla 2 prosentilla vuonna 2017 ja 2,5 prosentilla vuonna 2018 sekä pysyminen EU:n kanssa yhteisesti sovituissa meno- ja tulotavoitteissa. Positiivisesta perusskenaariosta huolimatta Kreikan talous on herkästi haavoittuva vielä kauan. Vaikka noin 180 prosenttia bkt:sta olevaa julkista velkaa on jo kertaalleen uudelleenjärjestelty, korkoja alennettu ja takaisinmaksun ehtoja lievennetty, kysymys velan uudesta uudelleenjärjestelystä pysyy pitkään asialistalla.

Espanjassa julkisen talouden alijäämä alenee, mutta se on kuluvana vuonna komission ennusteen mukaan yhä hieman yli 3 prosenttia ja ensi vuonna 2,5 prosenttia. Portugalissa julkisen talouden alijäämä on 2 prosentin paikkeilla. Hyvän kehityksen jatkumisen edellytyksenä on kyseisten maiden poliittinen vakaus. Irlannissa julkinen talous on lähes tasapainossa ja taloudellinen kasvu on ripeää.

Italiassa julkisen talouden alijäämä on yhä 2–2,5 prosenttia bkt:sta, mikä pitää julkisen velan bkt-osuuden suunnilleen ennallaan 132–133 prosentissa. Korkea velan taso ja pankkien ongelmaluotot muodostavat merkittävän riskin rahoitusmarkkinoiden vakaudelle. Maassa järjestetään viimeistään vuonna 2018 parlamenttivaalit, joiden tulos voi myös aiheuttaa levottomuutta markkinoilla. Uhkana on eurokriittisen viiden tähden liikkeen menestyminen vaaleissa, mikä voisi monimutkaistaa Italian poliittista tilannetta entisestään. EU-maissa tälle vuodelle on ajoittunut ja ajoittuu tärkeitä vaaleja useissa maissa. Alankomaissa oli parlamenttivaalit maaliskuussa ja Ranskassa presidentinvaalit toukokuussa sekä parlamenttivaalit kesäkuussa. Näissä populistiset puolueet eivät menestyneet, joten EU:n yhtenäisyys ei siitä syystä vaarannu. Varsinkin Ranskan vaalituloksen on tulkittu pikemminkin vahvistavan luottamusta Euroopan talouskehitykseen.

Vaalien tuloksen on joillakin tahoilla arvioitu luovan ”mahdollisuuksien ikkunan” EU:n tiivistymiseen. EU:n komissio julkaisi maaliskuussa 2017 ns. valkoisen kirjan EU:n tulevaisuudesta.  Siinä komissio esitti viisi skenaariota unionin tulevaisuudesta. Tämän asiakirjan pohjalta EU:n 27 jäsenvaltion sekä Eurooppa-neuvoston, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission johtajat allekirjoittivat 25.3.2017 ns. Rooman julistuksen. Siinä allekirjoittajat ilmaisivat yleisellä tasolla tahtonsa kehittää EU:n turvallisuutta, vaurautta, sosiaalipolitiikkaa ja kansainvälistä asemaa koskevia ulottuvuuksia. Konkreettiset etenemissuunnat jäivät jatkokeskustelujen varaan.

Toukokuussa 2017 komissio julkaisi keskusteluasiakirjan, jossa se hahmottelee euroalueen kehitystä lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. (https://ec.europa.eu/commission/publications/reflection-paper-deepening-economic-and-monetary-union_en) Siinä komissio hahmottelee etenemissuuntia kolmella alueella: 1) rahoitusunionin luomisen loppuunsaattaminen, 2) integroidumman taloudellisen ja finanssipoliittisen unionin luominen ja 3) EU:n instituutioiden vahvistaminen. Komissio pyrkii näillä alueilla kahteen keskeiseen tavoitteeseen: 1) riskien vähentäminen ja 2) riskien jakaminen.

Rahoitusunionin loppuunsaattaminen on edellä mainituista tavoitteista konkreettisin ja lyhimmällä aikavälillä toteutettavissa. Senkin suhteen jäsenmailla on toisistaan poikkeavia näkökantoja. Tavoitteiden saavuttamiseksi on myös olemassa erilaisia keinoja, joista varmasti ilmenee erilaisia näkemyksiä. Rahoitusunionin alueella keskeisiä ja helpoimmin toteutettavissa olevia uudistuksia olisivat pankkiunionin kriisinratkaisurahaston fiskaalisen puskurin luominen (Fiscal Backstop) ja yhteisen talletussuojajärjestelmän rakentaminen. Näiden järjestelmien tavoitteena on pankkien ja julkisen talouden välisen keskinäisriippuvuuden vähentäminen. Rahoitusunionin syventämisen alueella tavoitteena on myös edistyminen pääomamarkkinaunionin luomisessa sekä pankkien riippuvuuden vähentäminen yhden maan (yleensä kotimaan) valtion velkakirjoista. Yksi komission esittämistä keinoista on mahdollinen euroalueen laajuisen riskittömän velkakirjan (European Safe Asset) luominen. Tämä voitaisiin toteuttaa monella tapaa, mutta niistä kaikki ovat omalla tavallaan ongelmallisia.

Finanssipoliittisen unionin luominen ja institutionaaliset uudistukset ovat vielä vaikeammin toteutettavissa. Finanssipoliittisen unionin alueella kyse olisi mm. jonkinlaisen koko euroalueelle yhteisen suhdannepuskurin luomisesta. Institutionaalisia uudistuksia taas katsotaan tarvittavan nykyisen asteittain syntyneen ja monimutkaisen päätöksentekojärjestelmän tehostamiseksi.

Keskustelu komission ehdotuksista alkanee jo kuluvan vuoden syksyllä Saksan liittopäivävaalien jälkeen. Keskeinen vetovastuu on Saksalla ja Ranskalla. Ranskan uuden presidentin Emmanuel Macronin linjaa on luonnehdittu eurooppamieliseksi ja yhteisvastuuta kannattavaksi. Saksan perinteinen linja sen sijaan on korostanut kuria ja kansallista vastuuta. Nähtäväksi jää, syntyykö erilaisten linjojen pohjalta jokin konkreettinen etenemissuunta.

Komission puheenjohtaja Juncker esittää yhteenvedon asiakirjoissa ja niiden pohjalta käydyssä keskustelussa esitetyistä ideoista unionin tilaa koskevassa vuoden 2017 puheessaan. Eurooppa-neuvosto voi esittää ensimmäiset päätelmänsä joulukuussa 2017 pidettävässä kokouksessaan.

Euroopan pankkiviranomainen (EPV) julkisti 51 eurooppalaisen systeemisesti tärkeän pankin stressitestit 29.7.2016. (http://www.eba.europa.eu/-/eba-publishes-2016-eu-wide-stress-test-results) Erityisen haavoittuvia ovat Kreikan, Kyproksen, Italian, Portugalin ja Espanjan pankkisektorit. Euroalueen pankkien vakauttamiseksi on viime aikoina tehty eräitä kansallisia järjestelyjä mm. Italiassa ja Espanjassa. Suotuisa talouskehitys on myös tukenut rahoitusvakautta. Ongelmamaissa on kuitenkin vielä paljon tehtävää pankkien vakavaraisuuden turvaamiseksi.

Protektionismin uhka ei ole poistunut

Presidentti Trump on heti valintansa jälkeen ryhtynyt toimiin toteuttaakseen vaalikampanjassa antamansa lupaukset. Heti ensimmäisenä työpäivänään hän allekirjoitti presidentin asetuksen (executive order) Yhdysvaltojen irrottautumisesta Tyynenmeren vapaakauppasopimuksesta (TTP). Lisäksi hän on ilmoittanut, että Yhdysvallat haluaa neuvotella Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen (Nafta) uudestaan ja että Yhdysvallat asettaa korkeat tullit yrityksille, jotka siirtävät tuotantoa ulkomaille. Presidentti ei kykene yksin viemään näitä asioita päätökseen, mutta asetusten allekirjoittaminen on kuitenkin signaali hänen päättäväisyydestään. Neuvottelut EU-maiden ja Yhdysvaltojen välisestä vapaakauppasopimuksesta (TTIP) pysähtyivät jo ennen Yhdysvaltojen presidentinvaaleja, eikä niitä ole jatkettu nykyisessä kielteisessä ilmapiirissä.

Republikaanien joukosta Trumpin esiintymisiä on jo ehditty kritisoimaan siitä, että ne ovat vastoin puolueen perinteistä vapaakauppaa suosivaa linjaa. Nähtäväksi jää, onko Trumpin esiintyminen vain manifestaatio halusta lunastaa vaalilupaukset vai muuttaako Yhdysvallat kauppapolitiikkansa todella protektionistiseksi. Tämä olisi vaarallista koko maailmankaupan kannalta, koska muut maat todennäköisesti vastaisivat Yhdysvaltojen toimiin. Kun Yhdysvaltojen markkinat tulisivat viejille vaikeiksi, viejät suuntaisivat ponnistelunsa Euroopan markkinoille, myös polkumyyntitoimin. EU-maiden olisi tällaisessa tilanteessa vaikeaa pysyä protektionististen toimien ulkopuolella. (Ks. Erken, Marey ja Wijffelaars, 2017.)

Myös Trumpin pyrkimyksillä muuttaa Yhdysvaltain yritysverojärjestelmää voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Esillä on ollut mm. mahdollisuus asettaa kaikelle tuonnille vero ja vapauttaa vientituotanto kokonaan verosta. Vaikka tällaisten muutosten seurauksena dollarin kurssi luultavasti vahvistuisi ja söisi syntyvää Yhdysvaltojen kilpailuetua, paine muille maille muuttaa verotusta samansuuntaisesti voisi olla tuntuva. Yritysverotuksessa voitaisiin laajemminkin siirtyä ns. kohdemaaperiaatteeseen nojautuvaan kassavirtaveroon (https://www.etla.fi/kolumnit/trump-ja-yritysverotus/). Tällaisen radikaalin uudistuksen todennäköisyys on kuitenkin pieni. Uskottavampaa sen sijaan on yritysverotuksen keventäminen nykyisen perusrakenteen puitteissa.

Viime aikoina presidentti Trump on joutunut lieventämään kantojaan useissa kysymyksissä. On kuitenkin luultavaa, että Trump pyrkii edelleen ennen vaaleja esittämiinsä tavoitteisiin, vaikkakin toivomaansa hitaammin ja ehkä vähemmän radikaalissa muodossa.

Ukrainan kriisin vuoksi asetetut pakotteet jatkuvat

Ukrainan kriisi ja sen synnyttämät taloudelliset pakotteet jatkuvat. Kesäkuussa 2017 EU jatkoi Itä-Ukrainan tilanteeseen liittyviä sanktioita 31.1.2018 saakka. (http://www.formin.fi/Public/default.aspx?contentid=299145&contentlan=1&culture=fi-Fi) Niitä todennäköisesti jatketaan edelleen, ellei Minskin rauhansopimuksen mukainen ratkaisu edisty Itä-Ukrainassa. Venäjä on vuorostaan jatkanut elintarvikkeiden tuontia koskevien rajoitusten voimassaolon vuoden 2018 loppuun saakka.

Pääosa Suomen Venäjän-viennin toteutuneesta vähenemisestä on aiheutunut maan kokonaiskysynnän supistumisesta. Sen akuutti syy taas on ollut raakaöljyn hinnan jyrkkä lasku. Vientiä Venäjälle on jarruttanut myös ruplan voimakas devalvoituminen, mikä on heikentänyt suomalaisten yritysten kilpailukykyä Venäjällä. Etlan tutkimuksen mukaan Venäjän EU:n elintarvikeviennille asettamat pakotteet ovat haitanneet Suomen vientiä enemmän kuin EU:n Venäjälle asettamat pakotteet. (http://www.etla.fi/julkaisut/pakotteiden-vaikutus-suomen-vientiin-venajalle/) Viimeaikainen öljyn hinnan nousu ja ruplan vahvistuminen ovat kääntäneet Suomen Venäjän-viennin selvään nousuun vuoden 2017 alusta alkaen.

Yhdysvaltojen kongressi päätti heinäkuussa 2017 uusista Venäjä-sanktioista vastineena Venäjän epäillylle sekaantumiselle Yhdysvaltojen presidentin vaaleihin. Presidentti vahvisti sanktiot elokuussa. Kyse on erityisesti Venäjän öljy- ja kaasuteollisuuteen kohdistuvista sanktioista, joilla on todennäköisesti vaikutuksia myös Suomen vientiin. Sanktioiden tarkka kohdentuminen käytännössä on vielä tätä kirjoitettaessa epäselvä.

Suomen julkisen talouden tasapaino paranee sopeutusten ja nopeutuneen kasvun ansiosta

Keväällä 2015 muodostettu pääministeri Sipilän hallitus sopi ohjelmassaan sopeutustoimista, jotka ”nettomääräisesti vahvistavat julkista taloutta hallituskaudella vuoden 2019 tasolla noin 4 miljardilla eurolla”. Hallituksen tavoitteena on, että julkinen talous vahvistuu yhteensä 6 miljardilla eurolla vuoteen 2021 mennessä. Välittömien sopeutustoimien lisäksi vahvistumista tavoitellaan talouskasvua voimistavilla toimilla. Pitkällä aikavälillä keskeinen tasapainotuskeino ovat julkisen talouden rakenteelliset uudistukset, joilla ns. kestävyysvajetta pyritään pienentämään edellä mainittujen toimien lisäksi 4 miljardilla euroa. Hallitus arvioi ohjelmassaan koko kestävyysvajeen suuruudeksi 10 miljardia euroa. (http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/hallitusohjelma)

Kestävyysvajetta hallitus pyrkii alentamaan rakenteellisilla uudistuksilla, erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen (sote) sekä kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämisen avulla. Hallituksen onnistuminen tavoitteissaan riippuu siitä, miten johdonmukaisesti suunnitelmia käytännössä toteutetaan, sekä siitä, minkälaista taloudellinen kasvu on. Erityisen tärkeää olisi edistää työllisyyden kehitystä, koska paraneva työllisyys kohentaa julkista taloutta sekä menojen vähenemisen että tulojen kasvun kautta.

Koko julkisen sektorin alijäämä alenee ripeän taloudellisen kasvun ansiosta 1,5 prosenttiin bkt:sta vuonna 2017. Sen jälkeen alijäämä pienenee asteittain saavuttaen 0,1 prosenttia bkt:sta vuonna 2021. Käytännössä julkinen sektori on tällöin tasapainossa, ja nettovelan otto päättyy.

Julkisen ns. EMU/EDP-velan kasvu pysähtyy viimevuotiseen 63,1 prosenttiin vuonna 2017. Vuonna 2018 se kääntyy laskuun ja on arviomme mukaan 62,2 prosenttia. Vuoteen 2021 mennessä velkasuhde alenee 59,5 prosenttiin bkt:sta. Velka ei muutu aivan valtion ja kuntien vajeen määrällä, koska arvioimme julkisen sektorin sisälle kuuluvien eläkeyhtiöiden ostavan valtion obligaatioita suunnilleen entiseen tahtiin. Myös yksityistämiset vaikuttavat velkaa alentavasti.

Arvioissa julkista taloutta on oletettu sopeutettavan hallitusohjelman mukaisesti 4 miljardilla eurolla hallituskaudella. Bkt:n määrän kasvuksi vuosina 2017–2021 arvioimme keskimäärin 1,9 prosenttia.

EMU-kriteereiden mukainen julkisen talouden rakenteellinen alijäämä oli vuonna 2016 Etlan komission menetelmällä tekemän arvion mukaan 0,2 prosenttia bkt:sta. Tämä on 0,38 prosenttiyksikköä pienempi kuin edellistä vuotta koskeva arviomme. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan rakenteellinen alijäämä saa olla keskipitkällä aikavälillä enintään 0,5 prosenttia bkt:sta. Kriteerin pohjalta tehtävien toimenpiteiden mitoitus ja aikataulu riippuvat kuitenkin keskeisesti siitä, mihin suuntaan rakenteellinen alijäämä kehittyy. Kussakin tilanteessa tehdään myös kokonaisharkintaa eri kriteereiden pohjalta. Viime vuoden osalta julkisen talouden kriteerien ei katsottu ylittyneen.

Etlan rakenteellisen alijäämän arvio on 0,9 prosenttia vuodelle 2017 ja 0,6 prosenttia vuodelle 2019. Nämä lukemat ovat korkeammat kuin vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen tavoite. Koska alijäämä kuitenkin pysyy alle prosentin (ei poikkea merkittävästi) ja alenee selvästi, EMU-normi täyttyy.

Julkisen velan bkt-osuuden kasvu pysähtyy 63,1 prosenttiin vuonna 2017 ja alkaa alentua sen jälkeen painuen 60 prosentin rajan alle vuonna 2021. Velkakriteerin ylittämisen riski on pienentynyt talouskasvun piristymisen ja sopeutustoimien ansiosta. Euroalueen kriisimaille annetut ns. solidaarisuusmaksut (n. 2,9 % bkt:sta), turvapaikanhakijoiden aiheuttamat menot ja velkaan tehtävä suhdannekorjaus helpottavat vielä EU-vaatimusten täyttämistä. Julkisessa taloudessa ei kuitenkaan ole varaa löysään politiikkaan, koska alijäämä uhkaa nousta 2020-luvulla väestön ikääntymisestä aiheutuvien menojen kasvun vuoksi.

Kilpailukykyä on yhä kohennettava ja työmarkkinoiden joustavuutta lisättävä

Ns. kilpailukykysopimus parantaa Suomen talouden kustannuskilpailukykyä arviomme mukaan kuluvana vuonna 3,5 prosentilla. Sopimuksen sisältämät työnantajan maksamien työvoiman sivukulujen alennus ja työaikojen pidennykset tukevat kilpailukykyä myös lähivuosina. Palkat ovat kuitenkin keskeinen kustannustekijä yrityksille, ja niiden osalta myös tulevia vuosia koskevien sopimusten pitäisi pysyä maltillisina. Kilpailukyky heikentyi ennen finanssikriisiä ja sen alkuvaiheessa usean vuoden ajan kilpailijamaihin nähden, ja kiinnikurottavaa on jäänyt useaksi vuodeksi.

Suomen vienti oli vuonna 2016 yhä 12 prosenttia matalampi kuin se oli vuonna 2008. Vaikka vientituotteiden hyvä laatu ja markkinointi ovat tärkeitä tulevan vientimenestyksen kannalta, vientiä on yhä tuettava kustannuskilpailukykyä parantamalla. Hyväkään laatu ei riitä myyntivaltiksi, jos hinta on liian korkea.

Suomen työmarkkinamalli on tänä syksynä suurien haasteiden edessä, kun keskitetyistä sopimuksista ollaan siirtymässä liittokohtaisiin. Tavoitteena on ollut neuvottelukierros, jossa vientialat toimivat päänavaajina ja palkkatason muutosten määrittäjinä. Neuvottelut ns. Suomen mallista kariutuivat, mutta samantyyppisen järjestelmän aikaan saaminen on yhä mahdollista, vaikkakin vähemmän institutionalisoituna. Viime aikoina suljetun sektorin liitot ovat kuitenkin esittäneet omia alakohtaisia vaatimuksiaan. Jos tilannetta ei hallita, seurauksena voi olla kilpailevia palkankorotusvaatimuksia ja lopulta kansantalouden suorituskyvyn kannalta liian korkeat palkankorotukset. Ne nostaisivat lyhyellä aikavälillä kotimaista kysyntää, mutta heikentäisivät samalla viennin edellytyksiä ja julkisen sektorin tasapainoa palkkamenojen kasvun kautta. (Ks. palkankorotusvaihtoehtojen vaikutuksista Suhdanteen 1/2017 erityisteema.)

Yleisen kustannustason ohella työmarkkinoilla on tärkeää, että myös yrityskohtaista joustoa lisätään. Joustoelementtejä on jo eri työehtosopimuksissa olemassa, mutta tässä suhteessa on vielä paljon tehtävää. Yritysten kysyntätilanne vaihtelee nopeasti eikä tuotteita juuri tehdä varastoon. Tästä syystä myös työehtojen tulisi joustaa nykyistä enemmän kysynnän mukaan (Ks. Suhdanteen 1/2017 artikkeli paikallisesta sopimisesta.)

Talouden tarjontapuolta on vahvistettava työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa parantamalla ja innovointia edistämällä

Kun kansainvälinen kysyntä on vahvistunut, olisi tärkeää, että työvoiman ja osaamisen puute ei rajoittaisi tuotannon kasvua. Suomalaiset yritykset ovat viime vuosina joutuneet sopeuttamaan toimintaansa ja tuotevalikoimaansa menestyäkseen kansainvälisessä kilpailussa. Kasvu on siten ollut sekä alueellisesti että toimialoittain epätasaista. Kasvukeskittymiä on muun muassa Varsinais-Suomessa, jossa sekä telakka- että autoteollisuus ja niiden alihankkijat tarvitsevat uutta työvoimaa.

Viranomaiset ovat havahtuneet tähän ongelmaan ja erilaisia työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa parantavia toimia onkin suunnitteilla. Toimia tarvitaan uudelleenkoulutuksessa, asuntopolitiikassa, työmatkojen ja tilapäisen asumisen verokohtelussa sekä kannustinloukkujen purkamisessa. Näillä toimilla vastataan akuuttiin työvoimatarpeeseen, mutta samat toimet auttavat myös pitemmän aikavälin työllisyysastetavoitteen saavuttamisessa. Suomi tarvitsee nykyistä selvästi korkeampaa työllisyysastetta selvitäkseen lähivuosina kasvavista ikääntyvän väestön hoivamenoista. Työpaikan saaminen on tietysti ensiarvoisen tärkeää myös yksilöiden elintason ja hyvinvoinnin kannalta.

Työvoiman tarjonnan ohella pitkän aikavälin kasvu riippuu keskeisesti kokonaistuottavuuden kehityksestä. Sen nousun edellytyksenä on vahva tutkimus-, kehitys- ja innovointitoiminta. Tutkimus- ja kehitysmenojen bkt-suhde on viime aikoina alentunut Nokian matkapuhelintoimintojen myynnin vuoksi. Myös julkisen talouden säästöt ovat heikentäneet innovoinnin edellytyksiä. Jatkossa sekä julkista että yksityistä innovointitoimintaa tulisi tehostaa, jotta Suomen ns. laadullista kilpailukykyä voitaisiin vahvistaa. (Ks. pitkän aikavälin kasvusta esim. Kotilainen, Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/2015).

Markku Kotilainen

Markku Kotilainen

Tutkimusjohtaja, VTT
Alueet: päätoimittaja, yhteenveto, talouspolitiikka