Talouspoliittinen tilanne EU:ssa ja Suomessa keväällä 2017

Yhdysvaltojen keskuspankki nostaa ohjauskorkoa, EKP:n elvytys jatkuu

Yhdysvaltojen keskuspankki  nosti ohjauskorkoa (Federal Funds Rate) joulukuussa 2015 ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen ja uudestaan joulukuussa 2016. Viimeisimmässä nostossa ohjauskoron vaihteluväli korotettiin 0,25–0,50 prosentista 0,50–0,75 prosenttiin. Keskuspankki arvioi, että maan taloudellinen tilanne on kohentunut niin, että nostoja voidaan jatkaa. Se indikoi, että vuodelle 2017 ajoittuisi kolme koronnostoa. Viime aikoina Yhdysvaltojen taloudellinen kasvu on ollut vahvaa, ja maan työllisyys on kehittynyt positiivisesti. Myös presidentti Trumpin ekspansiiviseksi arvioitu finanssipolitiikka on peruste rahapolitiikan kiristämiselle.

Euroopan keskuspankki laski 10. maaliskuuta 2016 ohjauskorkonsa 0,00 prosenttiin aiemmasta 0,05 prosentista. Pankkien yliyön talletuskorko on negatiivinen, maaliskuussa 2016 tehdyn päätöksen jälkeen -0,4 prosenttia. Pankit siis joutuvat maksamaan tehdessään talletuksia keskuspankkiin.

EKP aloitti keväällä 2015 laajamittaisen valtionlainojen (ja samalla yksityisten arvopapereiden) osto-ohjelman. Kun EKP ostaa valtionlainoja, muiden rahoittajien kapasiteettia vapautuu toisiin kohteisiin. Joulukuussa 2016 päätettiin, että arvopaperiostot jatkuvat 80 miljardin kuukausisummalla maaliskuuhun 2017 asti ja sen jälkeen 60 miljardin dollarin summalla joulukuuhun 2017 asti. Niitä voidaan jatkaa senkin jälkeen siihen saakka kunnes inflaatio on pysyvästi kohonnut kohti keskuspankin hieman alle 2 prosentin inflaatiotavoitetta.

Ostojen ensisijainen tarkoitus on alentaa yksityisen sektorin rahoituksen pitkiä korkoja ja tukea siten investointitoimintaa. Rahapoliittisella elvytyksellä on talouskasvua vahvistava vaikutus rahoituksen tarjonnan kautta. Sen teho kuitenkin riippuu yritysten luottamuksesta tulevaan, mikä vaikuttaa rahoituksen kysyntään. Kun ostot alentavat valtionlainojen korkoja, myös valtioiden rahoitustaakka helpottuu.

EKP:n kevyen rahapolitiikan konkreettisin vaikutus on se, että korot säilyvät matalina ja euron kurssi on heikompi kuin se muuten olisi. Euroa heikentää suhteessa dollariin osaltaan myös Yhdysvaltojen rahapolitiikan kiristyminen. Korkojen mataluus ja runsas likviditeetti tukevat osakekurssien nousua. Joissakin maissa matalien korkojen seurauksena voi olla myös asuntojen hintojen merkittävä nousu. Muutaman vuoden tähtäyksellä riskinä on varallisuuskuplien synty.

Inflaation kohoamisesta huolimatta talouskehitykseen liittyvät riskit pitävät EKP:n rahapolitiikan keveänä. Ns. pohjainflaatio pysyy myös matalana. Jos euroalue ei kohtaa uusia shokkeja, EKP vähentänee määrällistä elvytystään asteittain vuoden 2018 aikana. Ohjauskorkoja nostetaan arviomme mukaan vuoden 2019 alussa.

Euroalueen finanssipolitiikka on vuonna 2017 neutraalia

Finanssipolitiikka oli vuonna 2016 koko euroalueella lievästi elvyttävää. Alueelle tullut suuri turvapaikanhakijoiden määrä johti osassa euromaita julkisten menojen lisäykseen, joka kasvatti alijäämiä ja kohotti samalla (yhdessä turvapaikanhakijoiden oman rahankäytön kanssa) kokonaistuotantoa muutamilla prosenttiyksikön kymmenyksillä. Vuonna 2017 koko euroalueen finanssipolitiikan arvioidaan olevan suunnilleen neutraalia.

Muun muassa OECD, IMF ja eräät tutkijat ovat ehdottaneet euromaille koordinoitua finanssipoliittista elvytystä. Sen toteutumismahdollisuudet ovat kuitenkin erityisesti Saksan vastustuksen vuoksi pienet. Elvytysvaraa olisi lähinnä vahvan julkisen talouden mailla Saksalla ja Alankomailla. (Ks. in’t Veld, 2016)

EU-maat ovat sopineet yhteisestä investointiohjelmasta (ESIR), jolla pyritään käynnistämään noin 300 miljardin euron arvosta investointeja sekä julkisella että yksityisellä rahoituksella. Ohjelman kokoa ollaan kasvattamassa 500 miljardiin euroon ja ohjelma-aikaa jatkamassa kolmesta kuuteen vuoteen. Investointien kohteina ovat infrastruktuuri, varsinkin laajakaista- ja energiaverkot sekä teollisten keskusten liikenneinfrastruktuuri, koulutus, tutkimus ja innovointi, sekä uusiutuva energia ja energiatehokkuus. Ohjelmaan kuuluu myös pk-sektorin rahoitustilanteen parantaminen. Rahoitus kerätään EU-ohjelmista, Euroopan investointipankilta, mahdollisilta muilta julkisilta rahoittajilta (mm. jäsenvaltioilta) sekä yksityisiltä toimijoilta. Ohjelmasta on myönnetty rahoitusta aikataulun mukaisesti. Ehkä hieman yllättäenkin, ohjelman julkinen rahoitus ja riskinkanto ovat kyenneet mobilisoimaan lähes tavoitellussa määrin yksityistä lisärahoitusta. Ohjelman iso kysymys on, missä määrin se luo aitoa uutta rahoituksen tarjontaa ja missä määrin se vain korvaa muuta rahoitusta. Itse investointien toteutuminen tapahtuu asteittain.

Eu:n kriisimaiden talouksia on pystytty vakauttamaan

Viime vuosina euroalueelle luodut vakausjärjestelyt (mm. Euroopan vakausmekanismi EVM, yhteinen pankkivalvonta, uusittu vakaus- ja kasvusopimus ym.) ovat vakauttaneet markkinoita, koska järjestelyt ovat vähentäneet kriisien välittymistä muualle euroalueelle. Keskeinen vakauden lisääjä on kuitenkin ollut Euroopan keskuspankki, jonka uskotaan tekevän kaikkensa markkinavakauden ylläpitämiseksi.

EU:n komissio ennustaa Kreikan julkisen talouden alijäämäksi 1,1 prosenttia suhteessa bkt:hen sekä vuonna 2016 että 2017. Vuonna 2018 se arvioi julkisen talouden kääntyvän 0,7 prosenttia ylijäämäiseksi. Jos tämä toteutuu, julkisen velan bkt-osuus kääntyy pieneen laskuun jo tänä vuonna. Tämän kehityksen ehtona on melko kunnianhimoinen lähes 3 prosentin vuotuinen bkt:n kasvu ja pysyminen EU:n kanssa yhteisesti sovituissa meno- ja tulotavoitteissa. Positiivisesta perusskenaariosta huolimatta Kreikan talous on herkästi haavoittuva vielä kauan. Vaikka noin 180 prosenttia bkt:sta olevaa julkista velkaa on jo kertaalleen uudelleenjärjestelty, korkoja alennettu ja takaisinmaksun ehtoja lievennetty, kysymys velan uudesta uudelleenjärjestelystä pysyy pitkään asialistalla.

Espanjassa ja Irlannissa on viime aikoina edistytty sekä julkisen talouden tasapainotuksessa että kasvun käynnistämisessä. Portugalissakin talous on päässyt kasvuun, mutta julkisen talouden alijäämä on yhä ongelma. Hyvän kehityksen jatkumisen edellytyksenä on kyseisten maiden poliittinen vakaus.

Italiassa korkea julkisen velan taso ja pankkien ongelmaluotot muodostavat merkittävän riskin rahoitusmarkkinoiden vakaudelle. Maassa järjestetään viimeistään vuonna 2018 parlamenttivaalit, joiden tulos voi myös aiheuttaa levottomuutta markkinoilla. Uhkana on eurokriittisen viiden tähden liikkeen menestyminen vaaleissa, mikä voisi monimutkaistaa Italian poliittista tilannetta ennestään. EU-maissa on tänä vuonna tärkeitä vaaleja useissa maissa. Alankomaissa on parlamenttivaalit maaliskuussa, Ranskassa presidentinvaalit toukokuussa ja Saksassa liittopäivävaalit syyskuussa. Näissä kaikissa maissa seurataan sitä, miten populistiset puolueet menestyvät vaaleissa, koska tuloksella voi olla merkitystä EU-maiden yhtenäisyyteen ja poliittisiin linjauksiin. Pahimmillaan vaaleista voi käynnistyä spekulaatio euroalueen hajoamisesta.

Euroopan pankkiviranomainen (EPV) julkisti 51 eurooppalaisen systeemisesti tärkeän pankin stressitestit 29.7.2016. Näiden pankkien varat ovat 70 prosenttia EU:n pankkijärjestelmän kokonaisvaroista. Testissä merkittäviä vakavaraisuusongelmia havaittiin yhdessä italialaisessa, yhdessä irlantilaisessa ja yhdessä itävaltalaisessa pankissa. Vakavaraisuus on keskimääräistä heikompi jopa suurissa saksalaisissa pankeissa. Kokonaisuutena stressitestien tulokset olivat kuitenkin riittävän hyviä, jotta markkinarauhattomuuksilta vältyttiin. Vaikka kriisinsietokyky on kehittynyt parempaan suuntaan, suuret taloudelliset tai poliittiset kriisit heijastuisivat väistämättä myös pankkijärjestelmään. Erityisen haavoittuviksi voidaan arvioida Italian ja Portugalin pankkisektorit.

Protektionismin uhka on kasvanut

Presidentti Trump on heti valintansa jälkeen ryhtynyt toimiin toteuttaakseen vaalikampanjassa antamansa lupaukset. Heti ensimmäisenä työpäivänään hän allekirjoitti presidentin asetuksen (executive order) Yhdysvaltojen irrottautumisesta Tyynenmeren vapaakauppasopimuksesta (TTP). Lisäksi hän on ilmoittanut, että Yhdysvallat haluaa neuvotella Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen (Nafta) uudestaan ja että Yhdysvallat asettaa korkeat tullit yrityksille, jotka siirtävät tuotantoa ulkomaille. Presidentti ei kykene yksin viemään näitä asioita päätökseen, mutta asetusten allekirjoittaminen on kuitenkin signaali hänen päättäväisyydestään. Neuvottelut EU-maiden ja Yhdysvaltojen välisestä vapaakauppasopimuksesta (TTIP) pysähtyivät jo ennen Yhdysvaltojen presidentinvaaleja, eikä niitä ole jatkettu nykyisessä kielteisessä ilmapiirissä.

Republikaanien joukosta Trumpin esiintymisiä on jo ehditty kritisoida siitä, että ne ovat vastoin puolueen perinteistä vapaakauppaa suosivaa linjaa. Nähtäväksi jää, onko Trumpin esiintyminen vain manifestaatio halusta lunastaa vaalilupaukset vai muuttaako Yhdysvallat kauppapolitiikkansa todella protektionistiseksi. Tämä olisi vaarallista koko maailmankaupan kannalta, koska muut maat todennäköisesti vastaisivat Yhdysvaltojen toimiin. Kun Yhdysvaltojen markkinat tulisivat viejille vaikeiksi, viejät suuntaisivat ponnistelunsa Euroopan markkinoille, myös polkumyyntitoimin. EU-maiden olisi tällaisessa tilanteessa vaikeaa pysyä protektionististen toimien ulkopuolella.

Myös Trumpin pyrkimyksillä muuttaa Yhdysvaltain yritysverojärjestelmää voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Esillä on ollut mm. mahdollisuus asettaa kaikelle tuonnille vero ja vapauttaa vientituotanto kokonaan verosta. Vaikka tällaisten muutosten seurauksena dollarin kurssi luultavasti vahvistuisi ja söisi syntyvää Yhdysvaltojen kilpailuetua, paine muille maille muuttaa verotusta samansuuntaisesti voisi olla tuntuva. Yritysverotuksessa voitaisiin laajemminkin siirtyä ns. kohdemaaperiaatteeseen nojautuvaan kassavirtaveroon.

Ukrainan kriisin vuoksi asetetut pakotteet jatkuvat

Ukrainan kriisi ja sen synnyttämät taloudelliset pakotteet jatkuvat. Joulukuussa 2016 EU jatkoi Itä-Ukrainan tilanteeseen liittyviä sanktioita 31.7.2017 saakka. Niitä todennäköisesti jatketaan edelleen, ellei Minskin rauhansopimuksen mukainen ratkaisu edisty Itä-Ukrainassa. Myös Venäjän elintarvikkeiden tuontia rajoittavat toimet jatkuvat ainakin vuoden 2017 loppuun asti.

Pääosa Suomen Venäjän-viennin toteutuneesta vähenemisestä on aiheutunut maan kokonaistuotannon supistumisesta. Sen akuutti syy taas on ollut raakaöljyn hinnan jyrkkä lasku. Vientiä Venäjälle on jarruttanut myös ruplan voimakas devalvoituminen, mikä on heikentänyt suomalaisten yritysten kilpailukykyä Venäjällä. Etlan tutkimuksen mukaan Venäjän EU:n elintarvikeviennille asettamat pakotteet ovat haitanneet Suomen vientiä enemmän kuin EU:n Venäjälle asettamat pakotteet. Viimeaikainen öljyn hinnan nousu kääntänee Suomen Venäjän-viennin pieneen nousuun.

Suomen julkisen talouden tasapaino paranee hitaasti

Keväällä 2015 muodostettu pääministeri Sipilän hallitus sopi ohjelmassaan sopeutustoimista, jotka ”nettomääräisesti vahvistavat julkista taloutta hallituskaudella vuoden 2019 tasolla noin 4 miljardilla eurolla”. Hallituksen tavoitteena on, että julkinen talous vahvistuu yhteensä 6 miljardilla eurolla vuoteen 2021 mennessä. Välittömien sopeutustoimien lisäksi vahvistumista tavoitellaan talouskasvua voimistavilla toimilla. Pitkällä aikavälillä keskeinen tasapainotuskeino ovat julkisen talouden rakenteelliset uudistukset, joilla ns. kestävyysvajetta pyritään pienentämään edellä mainittujen toimien lisäksi 4 miljardilla euroa. Hallitus arvioi ohjelmassaan koko kestävyysvajeen suuruudeksi 10 miljardia euroa.

Kestävyysvajetta hallitus pyrkii alentamaan rakenteellisilla uudistuksilla, erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen (sote) sekä kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämisen avulla. Hallituksen onnistuminen tavoitteissaan riippuu siitä, miten johdonmukaisesti suunnitelmia käytännössä toteutetaan sekä siitä, minkälaista taloudellinen kasvu on. Erityisen tärkeää olisi edistää työllisyyden kehitystä, koska paraneva työllisyys kohentaa julkista taloutta sekä menojen vähenemisen että tulojen kasvun kautta. Hallitus selvittää tällä hetkellä niitä toimia, joilla työmarkkinoiden toimintaa voitaisiin parantaa. Hallitus tehnee ratkaisuja puolivälitarkistuksensa yhteydessä.

Koko julkisen sektorin alijäämä oli vuonna 2016 arviomme mukaan 2,0 prosenttia bkt:sta. Vuonna 2017 alijäämä säilyy kilpailukykysopimukseen liittyvien tuloveron alennusten vuoksi viimevuotisissa lukemissa. Sen jälkeen alijäämä pienenee asteittain saavuttaen 1,1 prosenttia bkt:sta vuonna 2021. Julkinen ns. EMU/EDP-velka kasvaa viime vuodelle arvioidusta 63,3 prosentista 64,9 prosenttiin vuonna 2017 ja 65,5 prosenttiin vuonna 2018. Velan bkt-suhteen nousu lähes pysähtyy vuonna 2019 ja vuonna 2020 suhde kääntyy laskuun. Vuoteen 2021 mennessä se alenee 65,1 prosenttiin bkt:sta. Velka ei kasva aivan valtion ja kuntien vajeen määrällä, koska yksityistämiset jarruttavat velan kasvua. Arvioissa julkista taloutta on oletettu sopeutettavan 4 miljardilla eurolla hallituskaudella. Bkt:n määrän kasvuksi vuosina 2017–2021 on arvioitu keskimäärin 1,5 prosenttia.

EMU-kriteereiden mukainen julkisen talouden rakenteellinen alijäämä oli vuonna 2016 Etlan komission menetelmällä tekemän arvion mukaan 0,75 prosenttia bkt:sta. Tämä oli 0,33 prosenttiyksikköä pienempi kuin edellistä vuotta koskeva arviomme. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan rakenteellinen alijäämä saa olla keskipitkällä aikavälillä enintään 0,5 prosenttia bkt:sta. Kriteerin pohjalta tehtävien toimenpiteiden mitoitus ja aikataulu riippuvat kuitenkin keskeisesti siitä, mihin suuntaan rakenteellinen alijäämä kehittyy. Kussakin tilanteessa tehdään myös kokonaisharkintaa eri kriteereiden pohjalta. Oletettavaa on, että viime vuoden osalta julkisen talouden kriteerien ei katsota ylittyneen.

Etlan rakenteellisen alijäämän arvio vuosille 2017 ja 2018 on 1,4 prosenttia bkt:sta. Nämä lukemat ovat jo selvä poikkeama tavoitteesta. Keskeinen syy rakenteellisen alijäämän kasvulle on se, että Suomen bkt:n laskennallinen poikkeama potentiaalisesta tuotannosta pienenee tällöin tuntuvasti kun komission menetelmällä ns. tuotantokuilu alkaa sulkeutua. Varsinainen julkisen talouden alijäämä pienenee ennusteemme mukaan. Rakenteellisen alijäämän pohjalta tehtävä arvio riippuu tässä tilanteessa osaltaan siitä, miten luotettavana potentiaalisen tuotannon laskentamenetelmää jatkossa pidetään Suomen nykyisissä syvän kriisin jälkeisissä olosuhteissa. (Ks. laskelmista erityisteema rakenteellisesta alijäämästä). Lisäksi komissio ottaa huomioon menojen kehityksen ns. menosäännön mukaisesti. Näyttää kuitenkin siltä, että Suomi ei täytä vakaus- ja kasvusopimuksen ns. ennaltaehkäisevän osa vaatimuksia vuonna 2017 ja 2018. Tämä voi periaatteessa johtaa Suomen asettamiseen ns. merkittävän poikkeaman menettelyyn (significant deviation procedure, SDP).

Koska julkisen velan bkt-osuus jatkaa kasvuaan vuoteen 2019 saakka, velkakriteerinkin ylittämisen riski on tulevaisuudessa olemassa. Vaikka Suomen julkinen bruttovelka on muihin euromaihin verrattuna matala, sitä arvioidaan vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan sen muutosvauhdin perusteella silloin kun se ylittää 60 prosentin normitason. Lähivuosina euroalueen kriisimaille annetut ns. solidaarisuusmaksut (n. 2,9 % bkt:sta), turvapaikanhakijoiden aiheuttamat menot ja velkaan tehtävä suhdannekorjaus kuitenkin helpottavat EU-vaatimusten täyttämistä.

Vuosikymmenen loppupuolella velan taso kuitenkin on jo niin suuri, että myös suhdannekorjattu velka alkaa ylittää normin. Tällöin Suomen olisi vaikeaa välttyä sanktioilta, jos tiukennettua vakaus- ja kasvusopimusta tulkittaisiin kirjaimellisesti. Komission ja myös muiden jäsenmaiden löysä suhtautuminen Ranskan, Espanjan ja Portugalin alijäämäkehitykseen ja Italian velkakehitykseen kuitenkin tekee hyvin vaikeaksi sanktioiden asettamisen Suomelle, jonka bruttovelkataso on näitä maita alhaisempi ja nettovelka negatiivinen. Tässä tilanteessa keskeisen tärkeää on, mihin suuntaan ja millä vauhdilla velkasuhde kehittyy.

Kilpailukykyä on yhä kohennettava ja työmarkkinoiden joustavuutta lisättävä

Ns. kilpailukykysopimus parantaa Suomen talouden kustannuskilpailukykyä kuluvana vuonna noin 3,5 prosentilla. Sopimuksen sisältämät työnantajan maksamien työvoiman sivukulujen alennus ja työaikojen pidennykset tukevat kilpailukykyä myös lähivuosina. Palkat ovat kuitenkin keskeinen kustannustekijä yrityksille ja niiden osalta myös tulevia vuosia koskevien sopimusten pitäisi pysyä maltillisina. Kilpailukyky on heikentynyt usean vuoden ajan kilpailijamaihin nähden ja kiinnikurottavaa on jäänyt useaksi vuodeksi.

Suomen vienti on yhä noin 14 prosenttia matalampi kuin se oli vuonna 2008. Vaikka vientituotteiden hyvä laatu ja markkinointi ovat tärkeitä tulevan vientimenestyksen kannalta, vientiä on yhä tuettava kustannuskilpailukykyä parantamalla. Hyväkään laatu ei riitä myyntivaltiksi, jos hinta on liian korkea.

Suomen työmarkkinamalli on tänä vuonna suurien haasteiden edessä, kun keskitetyistä sopimuksista ollaan siirtymässä liittokohtaisiin. Tavoitteena on ollut neuvottelukierros, jossa vientialat toimivat päänavaajina ja palkkatason muutosten määrittäjinä. Neuvottelut ns. Suomen mallista kariutuivat, mutta samantyyppisen järjestelmän aikaan saaminen on yhä mahdollista, vaikkakin vähemmän institutionalisoituna. Viime aikoina suljetun sektorin liitot ovat kuitenkin esittäneet omia alakohtaisia vaatimuksiaan. Jos tilannetta ei hallita, seurauksena voi olla kilpailevia palkankorotusvaatimuksia ja lopulta kansantalouden suorituskyvyn kannalta liian korkeat palkankorotukset. Ne nostaisivat lyhyellä aikavälillä kotimaista kysyntää, mutta heikentäisivät samalla viennin edellytyksiä ja julkisen sektorin tasapainoa palkkamenojen kasvun kautta. (Ks. erityisteema palkankorotusvaihtoehtojen vaikutuksista.)

Yleisen kustannustason ohella työmarkkinoilla on tärkeää, että myös yrityskohtaista joustoa lisätään. Joustoelementtejä on jo eri työehtosopimuksissa olemassa, mutta tässä suhteessa on vielä paljon tehtävää. Yritysten kysyntätilanne vaihtelee nopeasti eikä tuotteita juuri tehdä varastoon. Tästä syystä myös työehtojen tulisi joustaa nykyistä enemmän kysynnän mukaan. (Ks. tämän Suhdanteen artikkeli paikallisesta sopimisesta)

Talouspolitiikan avainasia ovat rakenneuudistukset

Finanssipolitiikan yleislinja on kuluvana vuonna lievästi elvyttävä, lähinnä kilpailukykysopimukseen liittyvien veronkevennysten ansiosta. Tätä voi pitää yhä kelvollisena kompromissina julkisen talouden tasapainottamistavoitteen (ja samalla vakaus- ja kasvusopimuksen ehtojen täyttämisen) ja toisaalta edelleenkin hauraan kasvun tukemisen välillä. Tällainen finanssipoliittinen linja on kuitenkin julkisen talouden kehityksen näkökulmasta vastuullista vain, jos palkkamaltti jatkuu työvoiman kysyntää vahvistavalla tavalla ja taloudessa toteutetaan rakenneuudistuksia, jotka tukevat työllisyysasteen nousua, tuottavuuden kasvua ja julkisen talouden menopaineiden pienentymistä.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos kokosi arvionsa tarvittavista talouspolitiikan toimista tammikuussa julkaistuun arvioon. Arviossa korostetaan työmarkkinoiden toiminnan tehostamiseen, työvoimaan tarjonnan lisäämiseen sekä koulutus- ja tutkimusjärjestelmän resurssointiin liittyvien toimien tärkeyttä. Samoin esille nostetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistushankkeen olennainen merkitys. Vaikka uudistuksen peruslinjat ovat oikeat, uudistukseen liittyy monia kannustimia ja tiedon tuotantoon liittyviä vaikeuksia. Uudistuksen onnistunut toteuttaminen vaatiikin hyvää harkintaa ja huolellisesti mietittyjen kokeilujen hyödyntämistä uudistuksen alkuvaiheessa.

Markku Kotilainen

Markku Kotilainen

Tutkimusjohtaja, VTT
Alue: talouspolitiikka