Talouspoliittinen tilanne EU:ssa ja Suomessa keväällä 2016

Yhdysvaltojen keskuspankki kiristää rahapolitiikkaansa asteittain, EKP:n elvytys jatkuu

Yhdysvaltojen keskuspankki nosti ohjauskorkoa joulukuussa 2015 ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen. Pankki arvioi, että maan taloudellinen tilanne on kohentunut niin, että koron nostot voidaan aloittaa. Jos taloudellinen kehitys jatkuu suotuisana, ohjauskorkoja nostetaan vuoden 2016 aikana asteittain muutaman kerran. Keskuspankki on kuitenkin alkuvuoden talous-epävarmuuden vuoksi indikoinut jopa peruuttavansa koronnostot, jos talouskehitys osoittautuu ennakoitua heikommaksi.

Euroalueen varovainen elpyminen on jatkunut, mutta odotettua vaisumpana. Öljyn hinnan lasku on vahvistanut kotitalouksien ostovoimaa. Venäjän/Ukrainan kriisi sekä monen maan julkisen sektorin raskas velkataakka ovat kuitenkin osaltaan vaikuttaneet tuotannon kasvuvahtia hidastavasti. Viime aikoina myös huolet ns. nousevien talouksien, erityisesti Kiinan, kehityksestä ovat varjostaneet talousnäkymiä, mikä on heijastunut kotitalouksien ja yritysten luottamukseen sekä pörssikursseihin. Euroalueen kokonaistuotannon arvioidaan kasvavan 1.6 prosenttia sekä vuonna 2016 että vuonna 2017 ja 1.7 prosenttia vuonna 2018. Euromaiden välillä on merkittäviä eroja talouskasvussa. Suomi sijoittuu kasvulla mitattuna maajoukon häntäpäähän.

Finanssipolitiikka on vuonna 2016 koko euroalueella lievästi elvyttävää. Alueelle tullut suuri turvapaikanhakijoiden määrä on johtanut osassa euromaita julkisten menojen lisäykseen, joka kasvattaa alijäämiä ja kohottaa samalla (yhdessä turvapaikanhakijoiden oman rahankäytön kanssa) kokonaistuotantoa muutamilla prosenttiyksikön kymmenyksillä. Finanssipolitiikka on kuitenkin yhä monessa maassa kiristävää heikon julkisen talouden tasapainon ja suuren velkaantuneisuuden vuoksi. Vuonna 2017 koko euroalueen finanssipolitiikan arvioidaan olevan suunnilleen neutraalia. Muun muassa OECD ja IMF ovat ehdottaneet euromaille koordinoitua finanssipoliittista elvytystä, mutta sen toteutumismahdollisuudet ovat erityisesti Saksan vastustuksen vuoksi pienet. Elvytysvaraa olisi lähinnä vahvan julkisen talouden mailla Saksalla ja Alankomailla.

EU-maat ovat sopineet yhteisestä investointiohjelmasta, jolla pyritään käynnistämään noin 300 miljardin euron arvosta investointeja sekä julkisella että yksityisellä rahoituksella. Näiden lisäinvestointien kohteina ovat infrastruktuuri, varsinkin laajakaista- ja energiaverkot sekä teollisten keskusten liikenneinfrastruktuuri, koulutus, tutkimus ja innovointi sekä uusiutuva energia ja energiatehokkuus. Ohjelmaan kuuluu myös pk-sektorin rahoitustilanteen parantaminen. Rahoitus kerätään EU-ohjelmista, Euroopan investointipankilta, mahdollisilta muilta julkisilta rahoittajilta (mm. jäsenvaltioilta) sekä yksityisiltä toimijoilta. Ohjelman ongelma on se, että siihen sijoitettava ”uusi” rahamäärä on melko vaatimaton ja sen vaikutus riippuu keskeisesti yksityisten sijoittajien sitoutumisesta projekteihin. Viime aikoina on tehty päätöksiä rahoitettavista investointiprojekteista. Itse investointien toteutuminen tapahtuu kuitenkin asteittain.

Öljyn ja muiden raaka-aineiden halpeneminen on alentanut inflaatiota. Negatiiviset talousuutiset ja deflaation pelko ovat johtaneet rahapolitiikan keventämiseen edelleen. EKP laski 10. maaliskuuta 2016 ohjauskorkonsa 0.00 prosenttiin aiemmasta 0.05 prosentista. Pankkien yliyön talletuskorko on negatiivinen, maaliskuussa 2016 tehdyn päätöksen jälkeen -0.4 prosenttia. Pankit siis joutuvat maksamaan tehdessään talletuksia keskuspankkiin.

Tammikuussa 2015 EKP ilmoitti aloittavansa laajamittaisen valtionlainojen (ja samalla yksityisten arvopapereiden) osto-ohjelman. Kun EKP ostaa valtionlainoja, muiden rahoittajien kapasiteettia vapautuu toisiin kohteisiin. Arvopaperiostojen mittaluokaksi päätettiin aluksi 60 miljardia euroa kuukaudessa, mutta summa nostettiin 80 miljardiin euroon maaliskuussa 2016. Ostot jatkuvat joulukuussa 2015 tehdyn päätöksen mukaisesti ainakin maaliskuuhun 2017 asti. Niitä voidaan jatkaa senkin jälkeen siihen saakka kunnes inflaatio on pysyvästi kohonnut kohti keskuspankin hieman alle 2 prosentin inflaatiotavoitetta.
Ostojen ensisijainen tarkoitus on alentaa yksityisen sektorin rahoituksen pitkiä korkoja ja tukea siten investointitoimintaa. Lisäksi ostot alentavat edelleen valtionlainojen korkoja, mikä helpottaa myös valtioiden rahoitustilannetta.

Maaliskuun 2016 kokouksessaan EKP ilmoitti käynnistävänsä kesäkuussa 2016 neljä uutta pitkän aikavälin uudelleenrahoitusoperaatiota (TLTRO II). Näistä kunkin maturiteetti on neljä vuotta. Myös näillä toimilla pyritään lisäämään pankkien edullista rahoitusta yrityksille.

EKP:n mahdollisuudet rahapoliittiseen lisäelvytykseen ovat uusimpien päätösten jälkeen entistä vähäisemmät. Keskuspankki voi periaatteessa pudottaa ohjauskorkonsa negatiiviseksi. Se voi myös jatkaa arvopaperiostojaan suunniteltua kauemmin ja tarvittaessa vielä lisätä kuukausittaisten ostojen määrää. Myös uusia ns. epätavallisia rahapoliittisia välineitä voidaan ottaa käyttöön. Rahapoliittisella elvytyksellä on talouskasvua vahvistava vaikutus rahoituksen tarjonnan kautta. Sen tehoa kuitenkin heikentää yritysten heikko luottamus tulevaan ja siitä johtuva vaimea investointien kysyntä.

EKP:n kevyen rahapolitiikan konkreettisin vaikutus on se, että korot säilyvät matalina ja euron kurssi on heikompi kuin se muuten olisi. Tähän suuntaan vaikuttaa myös Yhdysvaltojen rahapolitiikan kiristyminen. Korkojen mataluus ja runsas likviditeetti tukevat osakekurssien nousua. Viime aikoina kehittyvien maiden taloudellinen epävarmuus on kuitenkin laskenut kursseja. Monien länsimaiden osakekurssit ovat pudonneet vuoden 2015 alun tasolle. Joissakin maissa matalien korkojen seurauksena voi olla myös asuntojen hintojen liiallinen nousu. Muutaman vuoden tähtäyksellä riskinä on varallisuuskuplien synty. Jos eurotalouksien elpyminen jatkuu ennakoidulla tavalla, elvytystoimien purkaminen voidaan aloittaa vuoden 2018 alkupuolella.

Näyttää siltä, että Kreikan akuutti kriisi on tällä erää saatu ratkaistua. Kreikka sai monien kriittisten vaiheiden jälkeen kesällä 2015 kolmannen rahoituspaketin. Virallinen sopimus uudesta tukipaketista saatiin elokuun puolivälissä. Kreikka saa sopimuksen mukaan noin 86 mrd. euroa lainaa Euroopan vakausmekanismilta (EVM) ja IMF:ltä. Samalla Kreikka sitoutuu tiukkaan tasapainotus- ja uudistusohjelmaan.

Viime vuosina euroalueelle luodut vakausjärjestelyt (mm. EVM, yhteinen pankkivalvonta, uusittu vakaus- ja kasvusopimus ym.) ovat vähentäneet kriisien välittymistä muualle euroalueelle. Kreikan tapauksessa asiaa on auttanut maan pienuus. Isomman maan kohdalla tilanne olisi varmasti ollut hankalampi. Kansainvälinen valuuttarahasto on asettanut rahoituspakettiin osallistumisensa ehdoksi sen, että Kreikan lainoja on uudelleenjärjesteltävä. Tämä voitaneen toteuttaa laina-aikoja pidentämällä ja mahdollisesti korkoja alentamalla, jolloin järjestely lienee hyväksyttävissä myös tiukkoja ehtoja asettaneissa euromaissa kuten Suomessa.

Jonkinlainen velkajärjestely on tarpeen, jotta Kreikka voi aikanaan palata yksityisille lainamarkkinoille. Se on tarpeen myös ulkomaisten suorien sijoitusten houkuttelemiseksi maahan ja kreikkalaisten oman tulevaisuudenuskon luomiseksi. Kaikesta huolimatta Kreikan taloudellinen ja poliittinen tilanne on riskialtis, ja maan ongelmat voivat tulla eteen vielä myöhemmin. Pakolaisten tulva Kreikkaan pahentaa tilannetta entisestään.

Muissa kriisimaissa, Espanjassa, Portugalissa ja Irlannissa, on viime aikoina edistytty sekä julkisen talouden tasapainotuksessa että kasvun käynnistämisessä. Hyvän kehityksen jatkumisen edellytyksenä on kyseisten maiden poliittinen vakaus ja taloudellisen kasvun vahvistuminen euroalueella. Joissakin isoissa euromaissa, erityisesti Italiassa, korkea velan taso ja pankkien ongelmaluotot muodostavat myös varteenotettavan riskin rahoitusmarkkinoiden vakaudelle. Italiassa myös maan poliittinen keskustelu on pääministeri Matteo Renzin johdolla kehittynyt euroalueen tiukkaa talouspolitiikkaa kritisoivaan suuntaan.

Ukrainan kriisin vuoksi Venäjälle asetetut pakotteet jatkuvat

Ukrainan kriisi ja sen synnyttämät taloudelliset pakotteet jatkuvat. Kesäkuussa 2015 EU jatkoi Krimin Venäjään liittämisen vuoksi asetettuja sanktioita vuodella 23.6.2016 asti. Itä-Ukrainan tilanteeseen liittyviä sanktioita jatkettiin joulukuussa 2015 vuoden 2016 puoliväliin. Niitä todennäköisesti jatketaan edelleen, ellei Minskin rauhansopimuksen mukainen ratkaisu edisty Itä-Ukrainassa. Myös Venäjän elintarvikkeiden tuontia rajoittavat toimet jatkuvat ainakin kesään 2016 asti.

Sanktioiden tarkkoja vaikutuksia Suomen Venäjän-vientiin on vaikea arvioida, koska pääosa viennin vähenemisestä aiheutuu Venäjän kokonaistuotannon supistumisesta. Sen akuutti syy taas on raakaöljyn hinnan jyrkkä lasku. Vientiä Venäjälle jarruttaa myös ruplan voimakas devalvoituminen, mikä heikentää suomalaisten yritysten kilpailukykyä Venäjällä.

Suomen Venäjän-viennin arvo supistui 6 prosenttia vuonna 2013, 14 prosenttia vuonna 2014 ja edelleen kolmanneksella vuonna 2015. Venäjän osuus Suomen viennistä oli vuonna 2015 vajaat 6 prosenttia, kun se oli vuonna 2013 vielä noin 10 prosenttia. Raakaöljyn hinta on jäämässä vielä viime syksynä arvioitua matalammalle tasolle mm. Iranin öljyntarjonnan kasvaessa. Venäjä-sanktioiden päättymisestä ei myöskään ole merkkejä. Tämän vuoksi Suomen vienti Venäjälle supistunee vielä kuluvana vuonna.

Raakaöljyn hinnan lasku vahvistaa Suomen kotimaista kysyntää ja vientimarkkinoita lännessä. Öljyn hinnan lasku on siten Suomelle kokonaisuutena positiivinen asia. Ukrainan kriisiin liittyvä epävarmuus ja sen aiheuttamat sanktiot sen sijaan syövät nettomääräisesti Suomen taloudellista kasvua sekä suorien että epäsuorien kanavien kautta.

Suomen julkisen talouden tasapainon parantaminen

Keväällä 2015 muodostettu pääministeri Sipilän hallitus sopi ohjelmassaan sopeutustoimista, jotka ”nettomääräisesti vahvistavat julkista taloutta hallituskaudella vuoden 2019 tasolla noin 4 miljardilla eurolla”.1 Hallituksen tavoitteena on, että julkinen talous vahvistuu yhteensä 6 miljardilla eurolla vuoteen 2021 mennessä. Välittömien sopeutustoimien lisäksi vahvistumista tavoitellaan talouskasvua voimistavilla toimilla. Pitkällä aikavälillä keskeinen tasapainotuskeino ovat julkisen talouden rakenteelliset uudistukset, joilla ns. kestävyysvajetta pyritään pienentämään edellä mainittujen toimien lisäksi 4 miljardilla eurolla. Hallitus arvioi koko kestävyysvajeen suuruudeksi 10 miljardia euroa.

Kestävyysvajetta hallitus pyrkii alentamaan toteuttamalla rakenteellisia uudistuksia, erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen (sote) sekä kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämisen. Hallituksen onnistuminen tavoitteissaan riippuu siitä, miten johdonmukaisesti suunnitelmia käytännössä toteutetaan sekä siitä, minkälaista taloudellinen kasvu on.

Julkisen talouden tilastotietoja vuodelta 2015 ei ollut tätä kirjoitettaessa käytettävissä, mutta arviomme mukaan koko julkisen sektorin alijäämä oli viime vuonna 3.1 prosenttia BKT:sta. Arvioimme sen alenevan 2.7 prosenttiin vuonna 2016, 2.6 prosenttiin vuonna 2017 sekä edelleen asteittain 1.9 prosenttiin vuonna 2020. Julkinen ns. EMU/EDP-velka kasvaa viime vuodelle arvioidusta noin 63 prosentista 64 prosenttiin vuonna 2016 ja 66 prosenttiin vuonna 2017. Vuonna 2020 se on 68 prosenttia BKT:sta. Velka ei kasva aivan valtion ja kuntien vajeen määrällä, koska arvioimme julkisen sektorin sisälle kuuluvien eläkeyhtiöiden ostavan valtion obligaatioita suunnilleen entiseen tahtiin. Myös yksityistämiset jarruttavat velan kasvua. Arvioissa julkista taloutta on oletettu sopeutettavan 4 miljardilla eurolla hallituskaudella. BKT:n määrän kasvuksi vuosina 2016–2020 on arvioitu keskimäärin 1.4 prosenttia.

EMU-kriteereiden mukainen julkisen talouden rakenteellinen alijäämä oli vuonna 2014 komission arvion mukaan 1.9 prosenttia BKT:sta. ETLA arvioi tämän alijäämän olleen 1.6 prosenttia BKT:sta vuonna 2015. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan rakenteellinen alijäämä saa olla enintään 0.5 prosenttia BKT:sta, mutta toimenpideprosessi alkaa vasta, kun rakenteellinen alijäämä saavuttaa 1 prosenttia BKT:sta. Viime vuoden toteutunut luku oli selvästi suurempi kuin tavoite. Kriteerin pohjalta tehtävien toimenpiteiden mitoitus ja aikataulu riippuvat kuitenkin keskeisesti siitä, mihin suuntaan rakenteellinen alijäämä kehittyy. ETLAn arvio vuodelle 2016 on 1.5, vuodelle 2017 1.6 ja vuodelle 2018 1.8 prosenttia BKT:sta. Rakenteellinen alijäämä on vuonna 2016 alenevalla trendillä erityisesti, jos turvapaikanhakijoiden synnyttämät noin 0.2–0.3 prosentin BKT:sta aiheuttamat kustannukset vähennetään alijäämäluvusta. Vuosina 2017 ja 2018 alijäämä on kuitenkin arviomme mukaan kasvussa. (Ks. laskelmista erityisteema s. 60–61)

Suomi välttynee kaikilla kriteereillä ns. liiallisen alijäämän menettelyltä tänä vuonna, jos sopeutustoimet tuottavat tavoitellun tuloksen. Koska rakenteellisessa alijäämässä on nousupaineita ja velan BKT-osuus jatkaa kasvuaan, alijäämä-menettelyn riski on tulevaisuudessa olemassa. Vaikka Suomen julkinen bruttovelka on muihin euromaihin verrattuna matala, sitä arvioidaan vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan sen muutosvauhdin perusteella silloin kun se ylittää 60 prosentin normitason. Lähivuosina euroalueen kriisimaille annetut ns. solidaarisuusmaksut (n. 2.9 % BKT:sta), turvapaikanhakijoiden aiheuttamat menot ja velkaan tehtävä suhdannekorjaus kuitenkin pelastanevat Suomen sanktiotoimilta. Vuosikymmenen loppupuolella velan taso kuitenkin on jo niin suuri, että myös suhdannekorjattu velka alkaa ylittää normin. Tässä tilanteessa keskeisen tärkeää on, mihin suuntaan velkasuhde kehittyy.

Yritysten kilpailukyvyn kohentaminen “yhteiskuntasopimuksella”

Sipilän hallituksen talouskasvua voimistavien toimien keskeinen elementti on yritysten kilpailukyvyn parantaminen. Hallituksen tavoite on suhteellisten yksikkötyökustannusten aleneminen 15 prosentilla. Näistä 5 prosenttiyksikköä pyritään toteuttamaan nopeavaikutteisesti ns. kilpailukykyloikan avulla. Toiset 5 prosenttiyksikköä toteutettaisiin muita maita maltillisemmilla palkkaratkaisuilla ja kolmas 5 prosenttiyksikköä yritysten tuottavuutta parantavilla toimilla.

Hallituksen ensisijainen keino kilpailukyvyn parantamiseen on ollut ns. yhteiskuntasopimus, jolla työmarkkinaosapuolet itse sopivat tarvittavista toimista. Yhteiskuntasopimusta on yritetty neuvotella tuloksetta jo neljään otteeseen. Tammikuussa 2016 käynnistyi vielä viides yritys. Siltä varalta, että yhteiskuntasopimus ei toteudu, hallitus ryhtyi valmistelemaan ns. kilpailukykypakettiaan (ns. pakkolait), jolla kilpailukykyloikka (ensimmäiset 5 prosenttiyksikköä) toteutettaisiin. Hallitus keskeytti ”pakkolakien” valmistelun, kun työmarkkinajärjestöjen viides yritys käynnistyi.

Työmarkkinajärjestöjen neuvottelijat saivat 29.2.2016 aikaan neuvottelutuloksen sopimuksesta, josta neuvottelijat käyttävät nimeä ”kilpailukykysopimus”. Keskusjärjestöjen päättävät elimet antoivat hyväksyntänsä sopimukselle. Viimeisenä sen antoi SAK 7.3.2016 äänestyspäätöksellä. SAK:n liitoista merkittävä osuus ilmoitti jäävänsä pois sopimuksesta. Tätä kirjoitettaessa on epäselvää, voivatko liittokohtaiset neuvottelut käynnistyä. Sopimuksen lopullinen toteutuminen selvinnee kesäkuuhun mennessä.

Sopijaosapuolet edellyttävät, että hallitus luopuu sopimuksen vastineeksi hallitusohjelmassa mainituista 1.5 miljardin euron suuruisista ehdollisista sopeutustoimista ja toteuttaa ohjelmassa mainitut veronkevennykset. Lisäksi osapuolet kirjaavat, että vuonna 2017 neuvoteltava palkkasopimus toteutetaan ”liittokohtaisesti niin, että syntyvät ratkaisut tukevat Suomessa tehtävän työn kilpailukyvyn edistymistä, Suomen talouden kasvua sekä työllisyyttä”. Tämä voi tarkoittaa sitä, että sopimuskierroksella avoimelle kilpailulle alttiina olevat vientialat määrittelevät palkankorotusten katon. Tätä ei kuitenkaan ole sanottu eksplisiittisesti.

Hallitus hyväksyi paketin 3.3.2016 kuitenkin korostaen, että paikallista sopimista ja tulevaa työmarkkinaneuvottelujen mallia on täsmennettävä. Hallitus ilmoitti vetävänsä pois esityksen ”pakkolaeista” ja ehdollisista veronkorotuksista sekä ilmoitti suhtautuvansa positiivisesti mahdollisiin veronkevennyksiin. Hallitus tarkastelee tilannetta uudestaan kesäkuussa, kun sopimuksen liittotason neuvottelut ovat päättyneet. Veronkevennyksiä hallitus tarkastelee ilmeisesti kokonaisuudessaan vasta keväällä 2017 kehysriihessään.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallitus tarkastelee sopimuksen vaikutusta julkisen talouden tasapainoon maaliskuussa 2017 ja päättää tällöin mahdollisesta veronkevennyksestä. Periaatteessa kevennys voitaisiin toteuttaa kesken vuoden, mutta luultavampaa lienee, että se toteutettaisiin vuoden 2018 alusta alkaen. Hallitusohjelman mukaan kevennyksen ehto on se, että ”yhteiskuntasopimuksen ja tehtyjen palkkaratkaisujen nettovaikutuksen täytyy vahvistaa julkisen talouden tasapainoa määrällä, joka on vähintään puoli prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon vuoden 2019 tasolla näihin kytketyt veronkevennykset huomioiden”. Tätä ehtoa on hyvin vaikeaa tarkasti ottaen täyttää. Hallitus voinee kuitenkin tulkita kirjausta väljästi, koska sen ensimmäinen prioriteetti oli yhteiskuntasopimuksen syntyminen.

Paketin keskeisiä kustannuskilpailukykyyn vaikuttavia kohtia ovat:

  1. Voimassaolevia työ- ja virkaehtosopimuksia jatketaan 12 kuukaudella ilman palkkojen tai muiden kustannusten korotusta. Sopimuspalkat eivät siten nouse pääosin vuonna 2017 voimassaolevalla sopimuskaudella. Ansiotaso sen sijaan voi nousta ns. rakenteellisten muutosten ja liukumien vuoksi.
  2. Työnantajan sosiaalivakuutusmaksuja alennetaan ja työntekijän maksuja korotetaan. Eri maksut muuttuvat seuraavasti:
    • Työeläkemaksuja siirretään työntekijän maksettavaksi 0.20 prosenttiyksikköä sekä vuonna 2017 että vuonna 2018 ja 0.40 prosenttiyksikköä sekä vuonna 2019 että vuonna 2020. Vuonna 2021 maksut pysyvät vuoden 2020 tasolla. Sen jälkeen tehtävissä muutoksissa noudatetaan tasa-jakoa työntekijän ja työnantajan kesken.
    • Työntekijän ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksut määrätään pysyvästi yhtä suuriksi vuoden 2018 maksusta alkaen. Tämä alentaa työnantajien keskimääräistä maksua 0.85 prosenttiyksikköä ja nostaa samalla työntekijöiden maksua. Työntekijän maksun korotus tehdään porrastetusti vuosina 2017 ja 2018.
    • Kaikkien työnantajien sairausvakuutusmaksua alennetaan niin, että vuonna 2020 se on 0.58 prosenttiyksikköä nykyistä matalampi.
  3. Työaikaa pidennetään sopimusalakohtaisesti työ- ja virkaehtosopimusosapuolten kesken keskimäärin 24 tunnilla vuosittaista ansiotasoa muuttamatta. Muutos tulee voimaan 1.1.2017, elleivät osapuolet sovi muusta ajankohdasta.
  4. Julkisen sektorin lomarahoja vähennetään väliaikaisesti 30 prosentilla nykyisestä tasosta koskien vuosina 2017–2019 päättyvien lomanmääräytymisvuosien aikana ansaittuihin vuosilomiin liittyviä lomarahoja.
  5. Työmarkkinoiden muutosturvaa koskevat ehdotukset valmistellaan kolmikantaisesti sopimuksessa määritellyin reunaehdoin.
  6. Työmarkkinajärjestöt ottavat työehtosopimuksiinsa määräykset sopimuksessa määritellyistä paikalliseen sopimiseen liittyvistä asioista. Nämä koskevat mm. selviytymislausekkeen työnantajan joutuessa taloudellisiin vaikeuksiin, luottamusmiesten toimintaedellytysten kehittämisen, paikallisen sopimuksen voimaantulon ilman liittotason hyväksyntää ja mahdollisuuden ottaa käyttöön työaikapankkijärjestelmä. Lisäksi sopijat ehdottavat hallitukselle lakimuutoksia, mm. järjestäytymättömien yritysten työntekijöiden saattamista paikallisessa sopimisessa samaan asemaan kuin järjestäytyneiden yrityksien.

Makrotaloudellisilla malleilla tehtyjä arvioita kilpailukykypaketin vaikutuksista on julkaistu erillisessä artikkelissa. Jos hallituksen kaavailemat 1 mrd. euron suuruiset tuloveronkevennykset toteutetaan, koko paketti nostaa mallilaskelmien mukaan Suomen kokonaistuotannon tason keskipitkällä aikavälillä noin 1.6–1.7 prosenttia suuremmaksi kuin perusvaihtoehdossa, ja työllisyys vahvistuu 20 000–35 000 työpaikalla.

Yleisenä johtopäätöksenä sopimuksesta voidaan todeta, että se on niin hyvä kuin näissä oloissa oli sopimusosapuolten kesken saavutettavissa. Sopimuksella on positiivinen vaikutus Suomen viennin kilpailukykyyn. Hyöty syntyy usean vuoden aikavälillä, kun myös investoinnit ehtivät kasvattaa tuotantopotentiaalia. Lyhyellä aikavälillä kotimaisen kysynnän kasvun hidastuminen pienentää BKT:n kasvua, erityisesti jos tuloveron kevennys toteutetaan vasta vuonna 2018. Keskeisen tärkeää on, että sopimusta (erityisesti paikallista sopimista) sovelletaan kilpailukykyä tukevalla tavalla ja että myös vuonna 2017 ja sen jälkeen neuvoteltavat palkankorotukset ovat maltilliset.

Kustannuskilpailukyvyn ohella vientimenestyksen kannalta on erityisen tärkeää se, miten tuottavuutta pystytään nostamaan ja uusia tuotteita kehittämään. Tässä suhteessa katse kiinnittyy, yritysten ohella, julkisen vallan tutkimusta, tuotekehitystä ja koulutusta edistäviin toimenpiteisiin.

Markku Kotilainen

Markku Kotilainen

Tutkimusjohtaja, VTT
Alue: talouspolitiikka