Paikallinen sopiminen ja palkkojen joustavuus

Yksi hyvin toimivan sopimusjärjestelmän piirteitä on se, että se mahdollistaa sopeutumisen äkillisiin ja yllättäviin muutoksiin toimintaympäristössä. Suomessa tällainen tilanne koettiin viimeksi vuosina 2007–2008, kun työehtosopimukset solmittiin hyvin optimistisen tulevaisuudenkuvan vallitessa, mutta hyvin nopeasti sopimusten voimaantulon jälkeen alkoi globaali finanssikriisi.

Tämä näkyy oheisessa kuviossa, jossa on esitetty työn tuottavuuden ja reaalipalkkojen kasvu vuosina 2000–2015. Vuoteen 2004 saakka tuottavuus ja reaalipalkat nousivat samaa vauhtia. Tämä tarkoittaa sitä, että kuluttajien ostovoima kasvoi ja yritysten kannattavuus pysyi ennallaan. Yritysten kilpailukyky saattaa kuitenkin heiketä, jos kilpailijamaissa tuottavuus nousee palkkoja nopeammin. Vuosina 2005–2009 palkat nousivat huomattavasti tuottavuutta nopeammin. Erityisen voimakas muutos oli vuodesta 2007 vuoteen 2008, jolloin tuottavuus putosi ja palkat jatkoivat nousuaan.

Suomalainen neuvottelujärjestelmä ei siis pystynyt sopeutumaan tähän yllättävään muutokseen maailmantaloudessa. Nyt suomalainen sopimusjärjestelmä on muuttunut hieman joustavampaan suuntaan, joten onkin luontevaa kysyä, mahdollistaisivatko nykyiset työehtosopimukset sopeutumisen yllättäviin muutoksiin.

Avaamislausekkeet lisäisivät työehtosopimusten joustavuutta, kriisilausekkeet jäävät vajaaksi

Kilpailukykysopimuksessa moniin työehtosopimuksiin lisättiin ns. kriisilausekkeita, jotka mahdollistavat toisin sopimisen yrityksen ollessa taloudellisissa vaikeuksissa. Nämä tuovat kaivattua joustavuutta työehtosopimuksiin, mutta eivät mielestäni ole riittäviä esimerkiksi vuosien 2007–2008 kaltaiseen tilanteeseen sopeutumisessa.

Syynä on se, että kriisilausekkeet tyypillisesti sallivat sopeutumisen vasta kun yritys on jo vaikeuksissa, eivätkä mahdollista sopeutumista näköpiirissä oleviin ongelmiin. Yritysten täytyisi siis odottaa siihen asti, että tuottavuuden kasvua suuremmat palkankorotukset johtavat taloudellisiin vaikeuksiin. Neuvotteluita työehtosopimusten avaamisesta ei voisi siis käynnistää heti kun ongelmat havaitaan.

Yleisemmät avaamislausekkeet välttäisivät tämän ongelman. Jos sopimukset voitaisiin avata esimerkiksi kilpailukyvyn säilyttämiseksi tai parantamiseksi, olisi yritystasolla mahdollista sopeutua yllättäviin muutoksiin.

Johtaisivatko avaamislausekkeet työehtojen polkumyyntiin?

Työehtojen polkumyynnistä huolestuneet pelkäävät, että avaamislausekkeet johtaisivat työnantajien saneluun ja laajamittaiseen työehtojen heikentymiseen. Pidän tällaista uhkaa liioiteltuna, sillä työnantajien halu ja mahdollisuudet tähän ovat vähäiset.

Työnantajien etujen mukaista ei yleensä ole leikata palkkoja yksipuolisesti, vaikka yritys olisi huomattavissakin taloudellisissa vaikeuksissa. Se vaikuttaisi haitallisesti työvoiman vaihtuvuuteen ja laskisi työntekijöiden sitoutumista ja työpanosta. Niissäkin maissa, jossa palkkojen leikkaaminen olisi mahdollista työnantajan yksipuolisella päätöksellä, se on erittäin harvinaista. Yhdysvaltoja koskevia tutkimuksia ovat Campbell ja Kamlani (1997) ja Bewley (1999). Eurooppaa koskeva tuore tutkimus on Du Caju ym. (2015). Tästä syystä ei ole perusteltua olettaa, että Suomessakaan paikallisen sopimisen lisääminen johtaisi laajamittaiseen työehtojen heikentämiseen.

On tietysti mahdollista, että Suomessakin on työnantajia, jotka haluaisivat heikentää rajusti työntekijöittensä työehtoja. Avaamislausekkeiden pelisäännöt voidaan kuitenkin laatia siten, että molempien osapuolten asema on turvattu. Esimerkiksi selvitysmies Harri Hietalan raportissa esitetty paikallisen sopimisen malli turvaisi hyvin osapuolten aseman (Hietala, 2015). Hietalan esityksessä on kolme keskeistä elementtiä, jotka turvaavat sopijoiden aseman:

  1. Paikallisen sopimisen perälautana on työehtosopimus. Toisin sanoen, jos molemmille osapuolille hyväksyttävää sopimusta ei synny, noudatetaan vallitsevaa työehtosopimusta.
  2. Paikallinen sopimus on kummankin osapuolen yksipuolisesti irtisanottavissa lyhyellä varoitusajalla. Jos sopimus osoittautuisi käytännössä toimimattomaksi, siitä olisi helppo päästä eroon ja jälleen noudettaisiin työehtosopimusta.
  3. Lain määräämiä minimiehtoja ei luonnollisestikaan voisi alittaa paikallisesti niin sopimalla. Palkan osalta ei kuitenkaan ole laissa mitään tarkasti määriteltyä minimiä, mutta työsopimuslaissa on pykälä vähimmäispalkasta työehtosopimuksen puuttuessa.

Mitä avaamislausekkeet käytännössä tarkoittaisivat?

Siihen minkälaisista asioista olisi tarvetta sopia Suomessa, voidaan hakea vastausta katsomalla Saksaan, jossa paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat huomattavasti Suomea laajemmat.

Saksassa työehtosopimuksissa on ollut avaamislausekkeita 1990-luvun puolesta välistä saakka. Täsmällisempi kuvaus Saksan muuttuneesta neuvottelujärjestelmästä ja avaamislausekkeista löytyy teoksesta Kauhanen ja Saukkonen (2011). Avaamislausekkeiden perusteella tietyistä työehdoista voidaan sopia yrityksissä toisin kuin työehtosopimuksessa on määrätty. Lausekkeiden käyttö on yleistä ja esimerkiksi vuonna 2010 niitä oli käyttänyt noin 58 prosenttia yrityksistä.

Alla olevassa taulukossa on esitetty, minkälaisista asioista Saksassa on sovittu paikallisesti. Siitä nähdään, että työajat ja palkat ovat olleet tyypillisimpiä sopimisen kohteita. Hyvin menestyvissä yrityksissä avaamislausekkeita on käytetty useimmiten työaikoja koskevissa kysymyksissä, kun taas taloudellisissa vaikeuksissa olevissa yrityksissä on sovittu paikallisesti palkkojen tasosta ja korotuksista (Seifert ja Massa-Wirth, 2005).


Avaamislausekkeiden käyttö saksalaisissa yrityksissä vuonna 2010, % avaamislausekkeita käyttäneistä yrityksistä
Työaikojen vaihtelu 33
Työajan lisääminen 18
Työajan tilapäinen vähentäminen 7
Alkupalkkojen alentaminen 16
Vuosibonusten alentaminen tai lykkääminen 14
Sovittujen palkankorotusten lykkääminen 13
Peruspalkkojen alentaminen 6
Vuosilomakorvausten leikkaaminen 97
Lähde: Bispinck ja Schulten (2011).
S17.1/f01tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Avaamislausekkeiden käytöllä on usein pyritty säilyttämään työpaikkoja. Monissa tapauksissa työntekijät ovat suostuneet työehtosopimuksen alittaviin työehtoihin, kun yritys on osana sopimusta sitoutunut pidättäytymään irtisanomisista tai toimipaikan lakkauttamisesta (Seifert ja Massa-Wirth, 2005).

Saksalaiset yritykset pystyvät avaamislausekkeiden avulla sopeutumaan aiempaa joustavammin toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Avaamislausekkeilla onkin ollut huomattava vaikutus saksalaisten yritysten kilpailukyvyn parantumisessa 2000-luvulla (Dustmann ym., 2014).

Lopuksi

Tällä hetkellä Suomessa ei ole mahdollista sopia työehtosopimuksen alittavista työehdoista, vaikka sekä työnantaja että työntekijät niin haluaisivat. Avaamislausekkeet mahdollistaisivat tämän, jolloin yritysten olisi mahdollista sopeutua mm. yllättäviin muutoksiin toimintaympäristössä.

Huoli siitä, että avaamislausekkeet johtaisivat työehtojen polkumyyntiin, on mielestäni liioiteltu, sillä ensinnäkään tällainen ei ole yleensä työnantajan etujen mukaista ja toisekseen, avaamislausekkeiden käytön pelisäännöt voidaan laatia siten, että molempien osapuolten asema on turvattu.

Kirjallisuus

Bewley, T. F. (1999). Why wages don’t fall during a recession. Cambridge: Harvard University Press.

Bispinck, R. ja Schulten, T. (2011). Sector-level bargaining and possibilities for deviations at company level: Germany. Dublin: European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions.

Campbell, C. M. ja Kamlani, K. S. (1997). The reasons for wage rigidity: Evidence from a survey of firms. Quarterly
Journal of Economics, 112(3), 759–789.

Du Caju, P., Kosma, T., Lawless, M., Messina, J. ja Rõõm, T. (2015). Why firms avoid cutting wages: Survey evidence from european firms. ILR Review, 68(4), 862–888.

Dustmann, C., Fitzenberger, B., Schönberg, U. ja Spitz-Oener, A. (2014). From sick man of europe to economic superstar: Germany’s resurgent economy. Journal of Economic Perspectives, 28(1), 167–188.

Hietala, H. (2015). Paikallista sopimista koskeva selvitys. TEM raportteja 62/2015. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Kauhanen, A. ja Saukkonen, S. (2011). Miksi Saksa menestyy? Talous- ja työmarkkinauudistusten rooli saksan taloudellisessa menestyksessä 2000-luvulla. Etla B251. Taloustieto Oy, Helsinki.

Seifert, H. ja Massa-Wirth, H. (2005). Pacts for employment and competitiveness in Germany. Industrial Relations Journal, 36(3), 217–240.

Antti Kauhanen

Antti Kauhanen

Tutkimuspäällikkö, KTT
Alue: työmarkkinat ja osaaminen