Kansainvälinen suhdannekehitys 1/2016

Maailman talouskasvu pysyy tänä vuonna vastoin odotuksia edellisvuotisessa kolmessa prosentissa. Talousnäkymät ovat selvästi heikentyneet edellisestä ennusteestamme. Keskeisimmät syyt suhdannenäkymien heikentymiseen ovat Kiinan ja Yhdysvaltojen talouskasvun hidastuminen ennustetusta. Yhdysvalloissa kotitaloudet ovat olleet varovaisia öljyn hinnan laskusta, työllisyyden kohenemisesta ja asuntojen hintojen noususta huolimatta. Myös vienti on vetänyt heikosti. Kiinassa talousstrategian muutos vienti-, investointi- ja velkavetoisuudesta kulutusvetoiseen suuntaan on edennyt, mutta ennätysnopeasti nousseen velkaantumisen hidastamispyrkimys ja teollisuuden vaikea ylikapasiteettiongelma jarruttavat kasvua. Maailmantalouden odotetaan kuitenkin vähitellen vahvistuvan, kunhan amerikkalaisten kulutus vahvistuu halventuneiden polttoaineiden, vielä alhaisen korkotason ja parantuneiden taseiden tukemana. Hitaasta kasvusta näyttää tulleen normaali tilanne. Suurin riski ennusteessa on Kiinan sopeutuminen uuteen talousmalliin.

Maailmantalous: Kasvu on hidasta

ETLA ennustaa maailman talouskasvun jatkuvan tänä vuonna vain viimevuotista kolmen prosentin vauhtia. Kasvu on puoli prosenttiyksikköä syksyllä arvioimaamme hitaampaa ja näyttää pysyvän useimmissa maissa hitaana vielä lähivuosinakin.

Talousnäkymät ovat muuttuneet heikommiksi niin teollisuusmaissa kuin kehittyvissäkin talouksissa. Kiina oli keskeinen tekijä kehittyvien maiden ja maailmantalouden vahvan kasvun taustalla, nyt sen taloudellisen toimeliaisuuden laantuminen jarruttaa muunkin maailman kasvua. Yhdysvallat on ottanut Kiinan roolin maailmantalouden veturina, mutta senkin suhdannenousu on tuntuvasti aiempia nousuja hitaampaa.

Maailman talouskasvu on hidastunut selvästi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen voimakkaasta vauhdista. Maailman BKT lisääntyi vuosina 2000–2008 Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan 4.3 prosenttia vuodessa. Vuosien 2010–2015 keskikasvu jäi noin prosenttiyksikön hitaammaksi ja vuoden 2015 kasvu jäi kolmeen prosenttiin.

Ekstra: Talouskasvu hidastunut pitkäksi aikaa?

Maailman talouskasvun hidastuminen on vahvistanut arvioita kasvun pitempiaikaisesta hidastumisesta. Larry Summers (2016) on nostanut esiin Alvin Hansenin rakenteellisen pysähtyneisyyden teorian (secular stagnation). Talous on tällaisessa tilassa, jos esimerkiksi ikääntymisen lisäämä säästäminen ylittää investoinnit, eikä eroa pystytä poistamaan normaalein rahapoliittisin keinoin kuten nyt on tapahtunut useassa maassa. Tilanne on Summersin mukaan ollut ja on tästä syystä edelleen otollinen ylivelkaantumiseen perustuvien arvopaperi- ja asuntomarkkinakuplien syntymiselle ja niihin liittyviin kriiseihin.

Kenneth Rogoff (2015) on puolestaan esittänyt velkasykliteorian, jonka mukaan ylivelkaantumista seuraa krapulavaihe, jolloin velkaa sulatellaan heikon talouskasvun oloissa. Kasvu voimistuu uudelleen, kun taas pystytään velkaantumaan.

Yhdysvallat: Talouden suhdannenousu historian hitainta

USA:n talouskasvun odotetaan olevan tänä vuonna hieman edellisvuotista hitaampaa. Kasvua hidastavat osaksi yksityinen kulutus ja suurimmaksi osaksi ulkomaankauppa. Ensi vuonna viennin odotetaan vahvistuvan hieman paremman vientikysynnän ja vakaan dollarin tukemana.

USA:n talous on elpynyt yhtäjaksoisesti joulukuussa 2007 alkaneesta ja heinäkuussa 2009 loppuneesta syvästä taantumasta. Taantuma oli syvin toisen maailmansodan jälkeen mitattu talouden notkahdus.

Suhdannenousu on alhaisesta lähtötasosta huolimatta jäänyt Yhdysvalloissa verraten vaisuksi, vaikka se on eräs vahvimpia teollisuusmaissa. USA:n talous pääsi talven 2008–2009 suuren taantuman ja finanssikriisin jälkeen melko nopeasti Japania ja euroaluetta vahvemmalle kasvu-uralle. USA:n talous on ollut Kiinan ohella tärkeä tuki maailmantalouden hitaassa käänteessä kohti vahvempaa kasvua. Parin viime vuoden aikana vetovastuu on jäänyt paljolti Yhdysvaltojen talouden varaan.

Aiempiin nousuihin verrattuna Yhydysvaltojen suhdannenousu on ollut heikoin. Maan talous on pitkään jatkuneesta elpymisestä huolimatta vielä epävakaalla pohjalla. Kausitasoitetun kokonaistuotannon vuositasolle korotettu kasvuvauhti hidastui vuoden 2015 viimeisellä neljänneksellä vain prosenttiin edelliseen neljännekseen verrattuna. Tuotannon kasvua piti yllä lähinnä yksityinen kulutus. Kiinteät investoinnit polkivat paikoillaan ja vienti supistui. Heikko kehitys liittynee USA:n dollarin vahvistumiseen, joka on vaikeuttanut vientiponnisteluja ja epävarmuuteen keskuspankin ohjauskoron nousuvahdista.

Yhdysvaltain dollari oli vuonna 2015 verraten vakaa ja heilahteli noin 1.1 dollarin tuntumassa euron suhteen, mutta vahvistui edelliseen vuoteen verrattuna yli 15 prosenttia. Keskimäärin (BIS:n laaja indeksi) dollari vahvistui hieman vähemmän, noin 12.5 prosenttia Kiinan renminbin heikkenemisen takia. Dollarin vahvuus yhdessä hitaasti paranevan kansainvälisen kysynnän kanssa vaikeuttaa vientiä jatkossakin.

Yhdysvaltojen taloudessa on kuitenkin myös viitteitä paremmasta kehityksestä. Työllisyys on lisääntynyt ripeästi. Helmikuussa lisäys oli toimipaikkakyselyn mukaan 242 000. Kotitalouskyselystä laskettava työttömyysaste pysyi alhaisena 4.9 prosentissa. Asuntojen hinnat kääntyivät ns. Case-Schiller-indeksin mukaan nousuun jo helmikuussa 2012, ja tämä on tukenut kotitalouksien ostokykyä parantamalla lainanottomahdollisuuksia. Yksityinen kulutus jatkaa jatkossa kasvuaan työllisyyden kohenemisen parantaman ostovoiman ja kohonneen asuntovarallisuuden tukemana. Vuonna 2015 säästämisasteen nousu jarrutti kuitenkin vielä yksityisen kulutuksen kasvua. Amerikkalaiset kotitaloudet pyrkivät vielä pienentämään taantumassa suureksi paisunutta velkataakkaansa (ks. erityisteema Velkaantuneisuus jarru kasvulle?).

USA:n inflaatio kaksinkertaistui tammikuussa 1.4 prosenttiin joulukuusta vuokrien, terveysmenojen ja kuljetusmenojen nousun ja energian hinnan laskun hidastumisen takia. Ydininflaatio sen sijaan kiihtyi vuoden 2015 joulukuusta kymmenyksen ja tammikuusta 0.6 prosenttiyksikköä 2.2 prosenttiin. Kuluvan vuoden inflaation odotamme jäävän vielä selvästi alle keskuspankin kahden prosentin tavoitteen, johon se nousee vuoden 2016 lopulla muun muassa energian kallistumisen kiihdyttämänä.

Keskuspankki tulkitsi viime joulukuussa talouskasvun olevan jo vahvalla pohjalla ja nosti ohjauskorkonsa vaihteluvälin seitsemän vuotta vallinneesta 0–0.25:stä 0.25–0.5 prosenttiin ja ilmoitti jatkavansa rahapolitiikan linjan säätöä. Korkojen odotetaan nousevat maltillisesti maailmantalouden heikon tilan jarruttamana.

Kiina: Muuttunut rooli maailmantaloudessa

Kiinan kasvun ennustamme jäävän tänä vuonna 6.4 ja ensi vuonna 6 prosenttiin. Kiinasta on tullut talouskasvun hidastuessa maailmantalouden aktiviteettia ylläpitävästä taloudesta sitä jarruttava talous.

Kiinan BKT:n kasvu hidastui viime vuoden neljännellä neljänneksellä 6.8 prosenttiin. Koko vuoden kasvuksi jäi 6.9 prosenttia, hieman alle 7 prosentin tavoitteen. Kasvu oli hitainta 25 vuoteen. Kiinan virallinen BKT:n kasvutavoite on muuttunut vuoden 2015 7:stä 6.5–7 prosenttiin vuonna 2016.

Kiinan viralliset luvut yliarvioivat useiden analyytikkojen mukaan todellisen kasvun selvästi. ”Todelliseksi” kasvuksi on arvioitu 5–6 prosenttia ja esimerkiksi Citibankin ekonomistit pitävät Kiinan (ja koko maailman) taantuman todennäköisyyttä suurena.

Talouskasvun hidastuminen johtuu talouden tavoitteellisesta rakennemuutoksesta, jossa kysynnän painopistettä siirretään velkavetoisesta viennistä ja investoinneista yksityiseen kulutukseen. Muutos on välttämätön, koska Kiina ei suuren kysyntänsä takia enää pysty kasvamaan vientiä lisäämällä. Kiina on jo maailmantalouden suurin yksittäinen viejä. Heikko maailmantalouden tilanne on merkinnyt sitä, että teollisuuteen on syntynyt suuri vaikeasti sulatettava ylikapasiteetti. Luotonoton raju nousutrendi (ks. erityisteema Velkaantuneisuus jarru kasvulle?)) on näissä oloissa kestämätön.

Vaikea muutosprosessi on edennyt toistaiseksi yllättävän hyvin, mutta pörssikurssien voimakas vaihtelu ja mittava pääoman ulosvirtaus kuvastavat muutoksen riskejä.

Kiinan pörssikurssit (Shanghai B) pyrähtivät vuoden 2015 kesäkuun alussa uuteen ennätykseen, 2.4-kertaisiksi vuoden 2014 kesäkuuhun verrattuna, josta ne lässähtivät alimmillaan liki puoleen ennätyksestä. Kurssit nousivat jälleen nopeasti viime vuodenvaihteeseen saakka, jolloin kurssit laskivat jälleen tuntuvasti ja vahvistivat kansainvälistä kurssilaskua.

Kiinan yksityinen pääoma on virrannut voimakkaasti ulkomaille jo kesäkuusta 2014 lähtien. Tämä on merkinnyt ennätysmäisen valuuttavarannon nopeaa sulamista. Kiinalaiset yritykset ovat lyhentäneet valuuttavelkaansa nopeassa tahdissa, kun Kiinan on pelätty vauhdittavan taloutta devalvoimalla valuuttaansa.

Valuuttavarannon muutos tasaantui maaliskuussa 2016, kun Kiinan devalvointiodotukset laantuivat. Kiina luopui renminbin ”hallitusta” dollarisidonnaisuudesta 11.8.2015 ja devalvoi valuuttansa 2 prosentilla sekä muutti kurssin muotoutumisen markkinaehtoisemmaksi. Kiina on myös ilmoittanut tasapainottavansa valuutattansa tietyn valuuttakorin suhteen, vaikka määrittää kurssit edellisen päivän viimeisen dollarinoteerauksen mukaan.

Japani: Taantuman partaalla

Japanin BKT:n kasvu on hidasta ja epävarmalla pohjalla. BKT lisääntyi viime vuonna puoli prosenttia, mutta tuotanto supistui viime vuonna sekä toisella että neljännellä neljänneksellä. Tuotannon kasvua rajoittaa erityisesti heikko yksityinen kulutus. Nettovienti tukee kasvua, mutta ainoastaan siitä syystä, että heikko kotimainen kysyntä rajoittaa tuonnin kasvua. Viennin kasvu on hidasta. Viime vuoden viimeisellä neljänneksellä vienti supistui edelliseen neljännekseen verrattuna 0.8 prosenttia.

Lähiajan näkymät ovat taloutta ennakoivien mittareiden valossa heikot. Esimerkiksi kuluttajien luottamus supistui helmikuussa 2016 toista kuukautta peräkkäin. Japanin pyrkimys nostaa kulutusveronsa 8:sta 10 prosenttiin vuoden 2017 huhtikuussa on heikon talouskehityksen takia vastatuulessa. Pääministeri Aben kunnianhimoinen tavoite talouden nostamiseksi 1990-luvun alun jälkeen vallinneesta stagnaatiosta/deflaatiosta on vaikeuksissa.

Japanin keskuspankin politiikka on ollut hyvin voimakkaasti kasvua tukevaa. Kun korot oli painettu nollan tuntumaan, pankki lisäsi muita keskeisiä talouksia tuntuvammin arvopaperiostoja käänteen saamiseksi. Tammikuussa 2016 pankki painoi talletuskorkonsa negatiiviseksi säätämällä 0.1 prosentin maksun keskuspankkiin tehtäville talletuksille.

Venäjä: Talous heikossa hapessa

Venäjän BKT supistuu tänä vuonna pari prosenttia, mutta ensi vuonna tuotannon arvioidaan hieman nousevan hyvin alhaiselta tasolta. Nousua tukee oletettu öljyn kallistuminen. Raakaöljyn (Brent) hinnaksi oletetaan vuosina 2016–2017 37 ja 49 dollaria tynnyriltä.

Venäjän kokonaistuotanto supistui vuonna 2015 3.7 prosenttia. Neljänneskasvut olivat vuodentakaiseen verrattuna -2.2, -4.6, -4.1 ja -3.7 prosenttia. Teollisuustuotanto supistui joulukuussa 4.5 prosenttia, kiinteät investoinnit 8.7 ja vähittäiskauppa 15.3 prosenttia.

Vuosi 2016 alkaa heikoissa merkeissä. Vuodelta 2015 tuleva kasvuperintö leikkaa vuoden 2016 kasvulukua jo yli prosentin, ja talousindikaattorit ennakoivat heikon talouskehityksen jatkuvan. Venäjän keskuspankki on tukenut vientiteollisuutta ja etenkin öljyteollisuutta antamalla ruplan heikentyä samassa tahdissa kuin raakaöljyn dollarihinta on alentunut. Öljyn tuotanto on nousut yllättävästi uuteen ennätykseen tammikuussa 2016, mutta tästä huolimatta koko teollisuustuotanto on supistunut. Tämä selittynee kotimaisen kysynnän romahtamisella, kun devalvaation kiihdyttämä inflaatio on leikannut ostovoimalla.

Ruotsi: Talous vahvassa iskussa

Ruotsin BKT:n odotetaan lisääntyvän tänä ja ensi vuonna kolmen prosentin vauhtia. Kasvua tukevat kaikki kysyntäerät. BKT:n kasvua jarruttaa vahvan kotimaisen kysynnän lisäämä tuonti.

Ruotsin talouskasvu on hyvin nopeaa. Viime vuoden viimeisellä neljänneksellä kausitasoitetun BKT:n lisäys oli peräti 1.3 prosenttia edelliseen neljännekseen verrattuna. Vuodentakaiseen verrattu kasvu oli työpäiväkorjattuna 2.7 prosenttia. Kaikki kysyntäerät nousivat nopeasti edelliseen neljännekseen verrattuna, mutta investoinnit (2 %) ja vienti (2.9 %) lisääntyivät vahvimmin. Teollisuuden ulkomaisten tilausten ripeä lisäys vuoden alussa viittaa teollisuustuotannon ja viennin nopean kasvun jatkuvan.

Ruotsin talouden kasvu on ollut Yhdysvaltojen ohella teollisuusmaiden vahvimpia vuosien 2008–2009 taantuman jälkeen. Ruotsin BKT oli vuoden 2015 viimeisellä neljänneksellä yli 10 prosenttia suurempi kuin edellisenä huippuvuonna ennen taantumaa.

Ruotsin inflaatio jäi viime vuonna lähinnä energian halpenemisen takia edellisvuoden tasolle. Tammikuun 2016 inflaatio oli 0.8 prosenttia. Inflaatio on ollut pitkään alle keskuspankin kahden prosentin tavoitteen. Keskuspankki on reaalitalouden erittäin vahvasta kehityksestä huolimatta keventänyt rahapolitiikkaa tuntuvasti inflaation nostamiseksi tavoitteeseensa. Keskuspankki laski ohjauskorkonsa helmikuussa jo -0.5 prosenttiin, vaikka muun kuin rahoitussektorin velan BKT-suhde on teollisuusmaiden suurimpia. Asuntomarkkinakuplan riski on ilmeinen.

Euroalue: Tuotanto vahvistuu vähitellen

Euroalueen tuotanto alkaa vähitellen vahvistua, hyvin voimakkaan rahapoliittisen elvytyksen, matalien korkojen ja lisääntyneiden arvopaperiostojen tukemana. BKT:n kasvu jäänee kuitenkin vielä tänä ja ensi vuonna runsaaseen 1.5 prosenttiin. Työttömyysaste alenee ensi vuonna jo 10 prosentin tuntumaan.

Euroalueen kokonaistuotanto lisääntyi kuluvan vuoden neljännellä neljänneksellä jo 11 kertaa peräkkäin edelliseen neljännekseen verrattuna. Kasvu on kuitenkin ollut hyvin heikkoa. Euroalueen kokonaistuotanto nousi viime vuoden lopulla vasta runsaan prosentin talven 2008–2009 taantumaa korkeammaksi. Talouskehitys on ollut hyvin epäyhtenäistä Saksan kasvun ollessa alueen suurimpien jäsenmaiden nopeimpia. Saksan kokonaistuotanto ylsi 5.5 prosenttia taantumaa edeltävää tasoa korkeammaksi. Suomen kokonaistuotanto jäi vastaavasti runsaat kuusiprosenttia vuoden 2008 ensimmäistä neljännestä alemmaksi.

Euroalueen kokonaistuotanto lisääntyi viime vuoden viimeisellä kuten edelliselläkin neljänneksellä vain 0.3 prosenttia edelliseen neljännekseen verrattuna. Vuoden takaiseen verrattu kasvu oli 1.6 prosenttia. Saksan ja Ranskan tuotannot lisääntyivät samaan tahtiin. Espanja ja Irlanti ovat selvästi irtautumassa poikkeuksellisen syvästä taantumasta. Muista kriisimaista Irlannin ja Espanjan taloudet ovat päässeet hyvään vauhtiin, mutta Italian ja Portugalin taloudet polkevat vielä paikallaan. Kreikka on edelleen taantuman kourissa ja neuvottelut talouden rakennemuutostoimista apupakettiin liittyen ovat vaikeat. Pakolaisuuden hallitsematon virta ja siihen liittyvä humanitaarinen kriisi kärjistää monimutkaistaa tilannetta entisestään.

Maailmantalouden heikko kysynnän kasvu heijastuu euroalueelle tärkeän viennin vaatimattomana kehityksenä. Myös yksityisen kulutuksen kasvu on hidasta. Sen sijaan julkinen kulutus ja investoinnit näyttävät piristyvän. Velkaantumisen kanssa kamppailevat euromaat ovat kriisin tasaantuessa alkaneet hieman väljentää finanssipolitiikkaansa kasvun tukemiseksi. Julkisten menojen kasvua lisää myös Lähi-idän ongelmien kärjistämä pakolaisuus euroalueelle. Pakolaisuuden hallintaan saattaminen lisää tuntuvasti euroalueen maiden, erityisesti Saksan, menoja kotimaassa pakolaisuuden hoidossa. Lisäpainetta budjetteihin tulee myös pyrkimyksestä pakolaisongelman hoitoon lähtömaissa ja etenkin Turkissa.

Euroopan keskuspankki on pyrkinyt aktiivisesti korkoja laskemalla ja epätavanomaisia arvopaperiostoja käyttämällä inflaation kiihdyttämiseen hieman alle kahden prosentin tavoitteeseen ja samalla käynnistämään euroalueen talouden. Tuotannon kasvu ja inflaatio ovat kuitenkin molemmat olleet hyvin hitaita. Euroalueen inflaatio painui helmikuussa 2016 heikon talouskehityksen ja energian hinnan laskun takia jo -0.2 prosenttiin. Energian hinta laski ennakkotietojen mukaan kahdeksan prosenttia. Ydininflaatio, josta on poistettu energian, ruoan ja nautinta-aineiden vaikutus, oli 0.7 prosenttia.

Vaatimaton talouskasvu ja inflaation pysyttely nollan tuntumassa laukaisi EKP:n uudet elvytystoimet. Keskuspankki alensi ohjauskorkoa 0.05 prosenttiyksiköllä nollaan, maksuvalmiuskorkoa 0.25 %-yksiköllä 0.25 prosenttiin ja talletuskorkonsa kymmenyksellä -0.4 prosenttiin. Korkojen laskun vaikutusta tehostettiin nostamalla lainaosto-ohjelman kuukausittaisia ostoja 60:stä 80 miljardiin euroon ja samalla hyväksyttiin vähäriskiset yritysjoukkovelkakirjat ohjelman piiriin. Tämän lisäksi ilmoitettiin uusista pankkien rahoitustukijärjestelyistä (LTRO), joiden korko voi painua talletuskoron tasolle eli negatiiviseksi. Nämä toimet alkavat viipeisesti kesäkuussa, kun korkoja alennetaan maaliskuun puolivälissä ja arvopaperiostot aloitetaan huhtikuussa.

Ennustamme euroalueen inflaation jäävän voimakkaista toimista huolimatta tänä vuonna vielä alle puolen prosentin. Ensi vuonna EKP:n toimet, vahvistuva talous ja raakaöljyn hinnan nousu nostavat inflaation jo noin 1.5 prosenttiin.

Taulukko: Euroalueen talouslukuja


Euroalueen talouslukuja, %
2014* 2015E 2016E 2017E 2018E
Yksityinen kulutus 0.8 1.7 1.8 1.7 1.8
Julkinen kulutus 0.9 1.3 1.4 1.3 1.3
Kiinteät bruttoinv. 1.3 2.5 2.5 3.0 1.9
Kotimainen kok.kys. 0.9 1.6 1.7 1.7 1.5
Vienti 4.0 5.0 4.3 4.7 3.0
Tuonti 4.3 5.3 4.9 5.0 3.1
BKT 0.9 1.6 1.7 1.7 1.7
Teollisuustuotanto 0.8 1.4 1.1 1.9 2.0
Inflaatio, HICP 0.4 0.0 0.2 1.4 1.8
Työttömyysaste 11.6 10.9 10.6 10.2 9.8
Julk. sek. tasapaino, per BKT -2.6 -2.2 -1.9 -1.6 -1.6
Julk. sek. velka, per BKT 94.5 93.5 92.8 91.0 89.7
Lähteet: Euroopan komissio, kansalliset tilastot.
S16.1/k03tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Taulukko: Bruttokansantuotteen määrän muutokset ja inflaatio alueittain


Bruttokansantuotteen määrän muutokset ja inflaatio alueittain, %
Bruttokansantuote Kuluttajahinnat2)
Paino1) Keskimäärin Keskimäärin
2012 2014* 2015* 2016E 2017E 2018E 2016–20E 2014* 2015* 2016E 2017E 2018E 2016–20E
Maailma 100.0 3.3 3.0 3.0 3.2 3.2 3.1 .. .. .. .. .. ..
Pohjois-Amerikka 21.3 2.0 2.3 2.2 2.3 2.3 2.4 1.6 0.2 1.3 2.0 2.0 1.9
Yhdysvallat 19.5 2.0 2.4 2.2 2.4 2.4 2.4 1.6 0.1 1.3 2.0 2.0 1.9
EU28 19.2 1.4 1.9 1.9 1.7 1.8 1.8 0.4 0.0 0.2 1.5 1.8 1.5
Euroalue 13.6 0.9 1.6 1.7 1.7 1.7 1.7 0.4 0.0 0.2 1.4 1.8 1.4
Saksa 3.8 1.7 1.8 1.6 1.6 1.7 1.7 0.9 0.2 0.5 1.7 2.0 1.6
Ranska 2.7 0.3 1.1 1.5 1.7 1.9 1.6 0.5 0.1 0.5 1.3 1.7 1.4
Italia 2.2 -0.4 0.8 1.3 1.3 1.6 1.4 0.2 0.0 0.3 1.8 2.0 1.5
Suomi 0.2 -0.7 0.4 0.9 1.2 1.4 1.4 1.0 -0.2 0.3 1.1 1.7 1.3
Muut
Iso-Britannia 2.8 2.8 2.2 2.2 2.4 2.7 2.4 1.5 0.1 0.7 1.5 2.2 1.8
Ruotsi 0.5 2.3 3.6 3.0 3.0 2.3 2.5 -0.2 0.0 1.0 1.4 0.0 0.5
Venäjä 3.0 1.7 -3.7 -2.0 1.0 1.5 0.9 7.2 16.0 14.0 8.0 7.0 8.0
Aasia 34.3 4.8 4.6 4.7 4.6 4.6 4.6 3.3 2.0 2.0 2.0 2.0 2.0
Japani 5.5 0.1 0.5 1.1 0.5 1.3 1.0 2.8 0.5 0.1 1.2 1.3 1.0
Kiina 14.7 7.3 6.9 6.4 6.0 5.8 5.8 2.0 1.5 1.7 2.0 3.0 2.5
Intia 5.7 7.3 7.4 7.5 7.5 7.5 7.5 6.5 5.0 5.4 5.5 5.5 5.5
NIE43) 3.8 3.3 2.0 2.0 2.0 2.0 2.0 1.6 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5
Teoll.maat 50.4 1.8 1.9 2.0 2.0 2.0 2.0 1.4 0.2 0.9 1.7 1.8 1.6
1) Ostovoimapariteettipainot.
2) Kansalliset indeksit.
3) Etelä-Korea, Taiwan, Hongkong ja Singapore.
Lähteet: OECD, IMF, kansalliset tilastot, ETLA.
S16.1/k01tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Taulukko: Yksityinen kulutus ja kiinteät investoinnit alueittain


Yksityinen kulutus ja kiinteät investoinnit alueittain, määrän muutos, %
Yksityinen kulutus Kiinteät investoinnit
2014* 2015* 2016E 2017E 2018E 2016–20E 2014* 2015* 2016E 2017E 2018E 2016–20E
OECD 1.8 2.1 2.3 2.1 2.2 2.2 3.1 2.9 3.3 3.7 3.2 3.1
Yhdysvallat 2.7 3.1 2.8 2.7 2.7 2.6 4.1 3.9 4.0 4.5 4.0 3.9
EU27 1.2 2.0 2.2 2.1 2.0 2.1 2.7 2.9 3.2 3.8 3.1 3.0
EMU17 0.8 1.7 1.8 1.7 1.8 1.7 1.3 2.5 2.5 3.0 1.9 2.0
Saksa 1.0 1.9 2.0 1.6 1.7 1.7 3.5 2.2 2.2 2.7 2.3 2.0
Ranska 0.6 1.4 1.4 1.6 1.7 1.4 -1.2 -0.6 1.7 3.5 3.0 2.6
Italia 0.4 0.9 1.3 0.5 1.1 1.0 -3.4 1.0 2.5 2.5 2.8 2.9
Suomi 0.6 1.3 0.7 0.1 0.5 0.6 -2.6 -1.1 3.7 3.7 2.5 3.1
Muut
Iso-Britannia 2.5 2.8 3.0 2.1 1.3 1.9 7.3 4.6 6.0 5.5 4.6 4.7
Ruotsi 2.3 2.4 2.8 3.0 3.2 2.9 7.7 7.1 4.5 3.5 1.8 2.7
Japani -0.9 -1.3 1.0 -0.2 1.4 1.0 1.2 -0.1 2.2 2.3 2.0 1.7
Lähteet: OECD, kansalliset tilastot.
S16.1/k02tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Raaka-aineet: Hinnat kääntymässä nousuun

Raaka-aineiden dollarihintojen jyrkkä, trendinomainen hyödykkeittäin vaihteleva lasku vuoden 2011 toisella neljänneksellä saavutetun keskihintaennätyksen jälkeen on taittumassa.

Muiden kuin energia-raaka-aineiden hinnat kääntyivät hienoiseen nousuun vuoden 2016 tammikuussa, mutta ne jäivät 31 prosenttia ennätystasoa ja 17 prosenttia vuodentakaista alemmaksi. Värimetallien hinnat putosivat vuodentakaisesta neljänneksen, ja rautamalmin ja romun hinnat 42 prosenttia. Ruoan hinta laski 14 prosenttia.

Muiden kuin energiaraaka-aineiden ja etenkin teollisten raaka-aineiden hintojen laskun keskeisin syy on Kiinan kysynnän kasvun hidastuminen ja odotukset sen pysymisestä vaisuna. Kysynnän vaimeuden ohella laskua selittää runsas tarjonta muutaman vuoden takaisten ennätyskorkeiden raaka-ainehintojen vahvistamien raaka-aineinvestointien takia. Investointien kypsyminen vie aikaa, joten tarjonnan lisäys on ajoittunut muutoinkin heikkoon markkinatilanteeseen.

Raaka-aineiden hintojen odotetaan kääntyvän nousuun vuoden 2016 aikana, kun markkinat alkavat tasapainottua. Hintojen nousua rajoittaa kysynnän entiseen verrattuna laimea kehitys maailmantalouden hitaan kasvun takia.

Raaka-aineiden pl. energia keskihintojen arvioidaan alenevan vuonna 2016 kymmenyksen korkean vertailuhinnan painamana. Vuonna 2017 hinnat nousevat pari prosenttia.

Raakaöljyn hinta vaihtelee voimakkaasti

Raakaöljymarkkinat olivat talvella 2015–2016 selvästi ylijäämäiset, ja aluksi odotettiin markkinoiden kiristyvän vuoden 2015 jälkimmäisellä puoliskolla. Liuskeöljyn tuottajien tuotannon sinnikkyys ja odotettavissa oleva Iranin öljyn tuotannon lisäys kauppasaarron purkamisen takia heikensivät kuitenkin odotuksia talven mittaan.

Alhainen raakaöljyn hinta ja heikentyneet hintanäkymät saivat Venäjän, Saudi-Arabian, Venezuelan ja Qatarin yrittämään sopimusta tuotannon jäädyttämisestä tammikuun 2016 tasolle markkinoiden vakauttamiseksi. Tavoitteena oli saada muut keskeiset tuottajat kuten Iran tavalla tai toisella mukaan sopimukseen, jolloin kysynnän kasvu eliminoisi ennen pitkää ylijäämän.

Hankkeella ei ole kovin hyviä onnistumisen edellytyksiä, vaikka öljyn hinta kääntyi maaliskuussa voimakkaaseen nousuun. Amerikkalaiset tuottajat, jotka ovat keskeisesti heikon markkinatilanteen takana, eivät voi käytännössä olla osa tämänkaltaista sopimusta hajautuneen omistusrakenteensa takia. Iran puolestaan haluaa saada lisätuloja USA:n ja EU:n asettamien vientirajoitusten purkamisen jälkeen ja palauttaa tuotantonsa rajoituksia edeltäneelle tasolle. Venäjäkin on mukana sopimuksessa vain, koska se tuskin pystyisi tuottamaan kovin paljoa enempää kuin tammikuussa saavutettu (10.9 mbd) neuvostoaikojen jälkeinen ennätystuotanto.

Markkinat tasapainottuvat, kun liuskeöljyn tuotanto supistuu automaattisesti öljykaivojen lyhyen elinkaaren takia, koska uusia investointeja tuotantoon ei tehdä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä merkitse kannattamattomiksi muuttuneiden tuotantoreservien poistumista markkinoilta. Jos hinta nousee jälleen kannattavuusrajaa korkeammaksi tai kustannukset painuvat hintaa alhaisemmaksi, silloin tuotanto käynnistyy uudelleen. Liuskeöljyn tuotannon odotetaankin pitävän hinnan nousut lähivuosina maltillisina, joskin hintavaihtelu on hyvin voimakasta. Raakaöljyn hinnan odotetaan pysyvän 1980-luvun tapaan pitkään selvästi aiempia hintahuippuja matalampana. Maaliskuun nopean hinnan nousun ei arvioida olevan kestävällä pohjalla. Raakaöljyn (Brent) keskihinnaksi on oletettu 37 dollaria tynnyriltä vuonna 2016. Vuonna 2017 hinta nousee 49 dollariin

Maailmankauppa: Kasvu hidastuu

Maailmankaupan kasvu on hidastunut viime vuosikymmeninä selvästi 1990-luvun 7 prosentista 5 prosenttiin vuosina 2000–2008 ja kolmeen prosenttiin vuosina 2010–2015. Vuonna 2015 kasvu jäi 2.5 prosenttiin. Vuoden 2011 jälkeen maailmankauppa on lisääntynyt maailman BKT:ta hitaampaa vauhtia. Tätä ennen maailmankauppa kasvoi 1990-luvulla 2.2 ja vuosina 2000–2008 noin puolitoista kertaa nopeampaa vauhtia kuin BKT.

Maailmankaupan ja BKT:n suhteen muutos selittynee globalisaation puhdin hidastumisella ja Kiinan roolin muutoksilla maailmantaloudessa. 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina kaupan avautuminen teknisen kehityksen ja kauppaneuvottelujen tukemana, ja Kiina mukaantulo kansainväliseen yhteisöön, lisäsivät kauppaa nopeaan tahtiin. Kiinasta tuli nopeasti keskeinen maailmantalouden kauppamahti. Välituoteketjut pitenivät ja kauppa muutoinkin vilkastui. Talven 2008–2009 taantuman jälkeen yritykset ovat teknisen kehityksen ja muun muassa Kiinan kohonneiden kustannusten nousun tukemana lyhentäneet tuotantoketjujaan ja lisänneet kotimaista tuotantoa. Globalisaatio ei enää kiihdytä kasvua entiseen tapaan.

Maailmankaupan dollarihinnat ovat alentuneet vuoden 2011 jälkeen joka vuosi keskimäärin yhteensä yli prosentin vuodessa. Hintojen laskua on vauhdittanut erityisesti raakaöljyn hinnan raju lasku. Vuonna 2015 raakaöljyn hinta (Brent) aleni 46 ja maailmankaupan hinnat lähes 14 prosenttia. Maailmankaupan hintakehitys tasaantui talvella 2015–2016, mutta hintojen odotetaan kuitenkin vielä laskevan 3 prosenttia tänä vuona. Vuonna 2017 ne kääntyvät hienoiseen nousuun muun muassa raakaöljyn hinnan nousun tukemana.

Erityisteema: Velkaantuneisuus jarru kasvulle?

Maailmantalouden vahva kasvu oli 200-luvun alkuvuosina velkavetoista

Maailmantalouden rajun velkaantumisen 2000-luvulla on nähty ennakoivan uutta finanssikriisiä (esim. Soros, 2016). Kansainvälisen järjestelypankin julkaisu (BIS, 2015) tarjoaa mahdollisuuden tarkastella tätä kehitystä kansantalouden kokonaisvelan, rahoitussektorin sekä yritysten ja kotitalouksien näkökulmasta.

Maailmantalouden ripeä kasvu 2000-luvun alkuvuosina 2008–2009 taantumaan saakka nojasi suurelta osin nopeasti lisääntyneeseen velanottoon etenkin useissa kehittyneissä talouksissa. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa muun kuin rahoitussektorin luottokanta (markkina-arvo) kohosi tuolloin noin 65 prosenttiyksikköä, noin 250 prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon. Euroalueen kokonaisvelan BKT-suhde kohosi noin neljänneksen parin sadan prosentin tuntumaan. Ruotsissa nousu oli noin 70 ja Suomessa 60 prosenttiyksikköä 270 ja 220 prosentin tuntumaan. Taantumassa kaikki velkasuhteet nousivat nopeasti voimakkaan velkavetoisen elvytyksen takia, mutta sen trendit taittuivat ja kokonaisvelkasuhteet eivät ole teollisuusmaissa nousseet.

Luotonoton BKT-suhde kohosi suurimmissa teollisuusmaissa nopeasti talven 2008–2009 taantumaan saakka lähinnä yksityisen sektorin toimesta. Taantumassa kansantalouden velkasuhde kohosi näissä maissa tuntuvasti, 30–50 prosenttiyksiköllä, kun kokonaistuotanto supistui ja poikkeuksellisen syväksi osoittautunutta taantumaa pyrittiin nujertamaan voimakkaalla velkavetoisella finanssipoliittisella elvytyksellä (Korkman ja Suni, 2010).

Ruotsin ja Suomen velkaantuminen oli ennen taantumaa suurten maiden kehityksestä poiketen verrattain tasaista ja hyvin samankaltaista kuten muukin talouskehitys (Suni ja Vihriälä, 2015). Ruotsin ripein velkasuhteen nousu tapahtui vuosina 2007–2009 (n. 50 %-yksikköä) yritysten ja kotitalouksien velkasuhteen nousun takia, osin devalvaation nostaman ulkomaisen velan arvon takia. Julkisen sektorin velan BKT-suhde puolestaan aleni vahvan talouskasvun tukemana. Suomen kansantalouden kokonaisvelkasuhde pl. rahoitussektori lisääntyi vuosina 2000–2008 noin 20 prosenttiyksikköä. Kotitalouksien (20 %-yksikköä) ja yritysten lainanoton nousua (noin 10 %-yksikköä) kompensoi Suomessakin julkisen sektorin velkasuhteen pieneneminen. Vuosina 2008–2010 kokonaisvelkasuhde nousi noin 40 prosenttiyksikköä. Suomen kokonaisvelka per BKT oli vuoden 2015 alussa 250 prosenttia, lähes 40 prosenttiyksikköä Ruotsin velkasuhdetta pienempi.

Teollisuusmaiden velkasuhteet ovat tasaantuneet korkealle tasolle

Kansantalouden velkasuhteen nopea nousu on tarkasteltavissa maissa jotakuinkin tasaantunut taantuman jälkeiselle korkealle tasolle. Se on alentunut vain Isossa Britanniassa. Velan rakenne on kuitenkin useissa tapauksissa muuttunut selvästi. Yhdysvalloissa julkisen sektorin ja yrityssektorin lainakanta (per BKT) on ollut verraten vakaa vuosina 2010–2015. Kotitaloudet sen sijaan ovat purkaneet luottojaan rivakasti vuodesta 2010 alkaen. Euroalueen julkisen velan BKT-suhde on lisääntynyt nopeasti, mutta yritysten ja kotitalouksien velkasuhde on pysynyt vakaana.

Teollisuusmaiden velkasuhteet pl. rahoitussektori ovat yleisesti historiallisen korkeat ja ne ovat nousseet 2000-luvulla talven 2008–2009 taantumaan asti nopeasti, mutta ovat pysyneet sen jälkeen vakaina. Velkasuhteiden nousu kiihdytti tuolloin talouskasvua lisäämällä velkavetoista kulutusta ja investointeja. Periaatteessa velkasuhteella ei ole optimaalista tasoa, mutta käytännössä suuri velka on monessa suhteessa ongelmallinen. Velan nopeaa nousua ovat tavallisesti seuranneet vaikeat talouskriisit kuten Yhdysvaltojen subprime-kriisiin ja euroalueella Espanjan ja Irlannin velkakriisin liittyvät asuntokuplan puhkeamiset.

Korkeiksi nousseita velkasuhteita on vaikea pienentää, koska velan nopea takaisinmaksu hidastaisi talouskasvua. Teollisuusmaiden velkasuhteet pysynevätkin korkeina pitkään. Ne pienenevät inflaation ja talouskasvun voimistumisen myötä. Suuri velkataakka vaikeuttaa vielä pitkään sopeutumista mahdollisiin uusiin kriiseihin.

Kiina velkaantuu vauhdilla, käänne väistämättä edessä

Kiinan erityisen nopea vienti- ja investointivetoinen kasvu perustui 2000-luvun alkuvuosina yrityssektorin omarahoitukseen. Kansantalouden kokonaisvelan BKT-suhde oli varsin vakaa ja pysytteli 150 prosentin tuntumassa vuoteen 2009 saakka, jonka jälkeen se kohosi poikkeuksellisen voimakkaan elvytyksen nostamana aluksi lähes 190 prosenttiin vuosina 2010–2011 ja edelleen lähes 250 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2015. Pääosa velkasuhteen valtavasta seitsemässä vuodessa tapahtuneesta 100 prosenttiyksikön noususta, 80 %-yksikköä, johtui yritysten velkaantumisen noususta ja loput 20 prosenttiyksikköä kotitalouksien lisävelkaantumisesta. Uudet elvytystoimet talouskasvun turvaamiseksi lisännevät yrityssektorin velkasuhdetta.

Kiinan taloustilanne on hankala. Vuosina 2008–2009 tehdyt jätti-investoinnit talouskasvun turvaamiseksi olivat merkittävältä osin ylimitoitetut, mikä näkyy usean alan kuten teräs- ja rakennusteollisuuden tuntuvana ylikapasiteettina. Talouden ohjaaminen kulutusvetoiseen suuntaan ei ole ongelmatonta ja se on helpointa vahvan kasvun oloissa. Nopean kasvun aikakauteen ei kuitenkaan ole paluuta muun muassa siksi, että Kiina on jo maailman suurin tavaranviejä. Viennin kasvun ja siihen liittyen investointien mahdollisuudet tukea talouskasvua ovatkin pienentyneet. Tilanteen kohentaminen edellyttää talouden voimakasta rakennemuutosta.

Kiinassa ollaankin siirtymässä talouden vienti- ja investointivetoisesta strategiasta kotimaiseen kysyntään/kulutukseen perustuvaksi. Tätä kunnianhimoista tavoitetta ei voida toteuttaa hetkessä. Ylikapasiteettiongelman vaivaaman teollisuuden tuotannon ylläpitäminen ja asteittainen järkeistäminen edellyttää talouden likviditeetin turvaamista ja luotonannon kasvua.

Kiinan rahoitusjärjestelmä on hyvin haavoittuva, koska luototukseen perustuneella elvytyksellä saatiin aikaan huomattava ylikapasiteetti ja talouskasvun hidastuminen lisää hoitamattomia lainoja. Pahimmillaan tämän on ennakoitu johtavan laajamittaiseen pankkikriisiin. Riskit ovat ilmeiset, mutta lyhyellä aikavälillä Kiinan meneillään olevat rakenteelliset toimet teollisuuden ylikapasiteetin saamiseksi hallintaan, paikallishallinnon velkaongelman keventämistoimet ja talouden elvytys pitänevät talouden hallinnassa.

Velkasuhde noussee edelleen jonkin aikaa muun muassa talouden elvytyksen takia, mutta se tasaantuu, kun rakenneuudistuksissa tartutaan muun muassa teollisuuden mittavaan ylikapasiteettiin. Yritykset pienentää velkasuhdetta rahoitusmarkkinainstrumentein arvopaperistamalla roskalainoja USA:n sub-prime-markkinan tapaan tai muin rahoituskeinoin eivät tarjonne olennaista apua kärjistyvään velkaongelmaan.

Lähteet

Ekstra:
Rogoff, K. (2015). Debt supercycle, not secular stagnation. VOX. 22. April 2015.
Summers, K. (2016). The Age of Secular Stagnation. Foreign Affairs. Comment. March/April 2016.

Erityisteema:
BIS (2015). BIS total credit statistics.
Korkman, S. ja Suni, P. (2010). Finanssipolitiikka kriisissä ja sen jälkeen. Teoksessa Kriisin jälkeen. Sitra 288, s. 71–81. Taloustieto 2010.
Soros, G. (2016). George Soros Sees Crisis in Global Markets That Echoes 2008. BloombergBusiness. January 7. 2016.
Suni, P. ja Vihriälä, V. (2016). Finland and Its Northern Peers in the Great Recession. ETLA Raportit 49.

Paavo Suni

Paavo Suni

Tutkija, TTM
Alue: kansainvälinen talous