Kansainvälinen suhdannekehitys 2/2017

Maailmantalouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 3,5 prosenttia, mikä on 0,4 prosenttiyksikköä nopeammin kuin viime vuonna. Myös ensi vuonna maailmantalouden ennustetaan kasvavan 3,5 prosenttia. Ennusteita on nostettu erityisesti euroalueen maille mutta myös kehittyville maille kuten Kiinalle. Myös Venäjän talouden ennustetaan kasvavan tänä ja ensi vuonna. Sen sijaan Yhdysvaltojen talousennustetta tälle ja ensi vuodelle on laskettu, sillä odotukset presidentti Trumpin hallinnon finanssipoliittisten toimien toteutumisesta ovat heikentyneet olennaisesti. Yhdysvaltojen talouskasvu jatkuu kulutusvetoisena, kun taas euroalueen kasvu on jakaantunut tasaisemmin eri kysyntäkomponentteihin. Öljyn (Brent) hinnan ennustetaan pysyvän hieman yli 50 dollarissa tynnyriltä, mikä tukee talouskasvua monessa kehittyneessä maassa. Vaikka maailmantalous vaikuttaakin päässeen vihdoin kohtalaisen hyvään kasvuun, riskejä riittää edelleen. Yhdysvaltojen hallinto saattaa tehdä päätöksiä kaupan esteiden lisäämisestä, mikä vähentäisi maailmankauppaa välittömästi. Myös geopoliittiset riskit ovat kasvaneet Korean niemimaan lisääntyneiden jännitteiden myötä. Euroopan pankkiongelmien ratkaisu on hieman edistynyt, mutta esimerkiksi Italiassa toimiala ei ole vieläkään täysin terveellä pohjalla. Epävarmuutta aiheuttaa sekin, että EU-maiden ja Britannian välisten eroneuvottelujen lopputulosta on yhä vaikea ennakoida.

Maailman talouskasvu nopeutuu

Maailmantalouden ennustetaan kasvavan tänä ja ensi vuonna 3,5 prosenttia. Kasvu olisi siis kumpanakin vuonna 0,4 prosenttiyksikköä nopeampaa kuin viime vuonna. Ennen finanssikriisiä maailmantalous kuitenkin kasvoi useana vuonna yli 5 prosentin vauhtia. Niinpä maailmantalouden nykyistä kasvuvauhtia voisi luonnehtia kohtalaiseksi. Vuoden 2019 maailmantalouden kasvuvauhdiksi ennustetaan enää 3,1 prosenttia.

Yhdysvalloissa rahapolitiikkaa on jo alettu asteittain kiristää, kun taas euroalueella keskuspankin ohjauskorot ovat yhä nollassa. Kuitenkin EKP:kin on ilmoittanut aikeistaan alkaa supistaa varsin mittavaa arvopaperien osto-ohjelmaansa viimeistään ensi vuodesta lähtien alueen talouskasvun osoittauduttua aiempaa vahvemmaksi. Siitä huolimatta inflaatio on pysytellyt kummallakin talousalueella enimmäkseen alle keskuspankkien tavoitetason. Euroalueen finanssipolitiikka oli viime vuonna varsin elvyttävää, ja sen odotetaan jatkuvan lievästi elvyttävänä myös tänä vuonna. Yhdysvalloissa sen sijaan odotuksia finanssipoliittisista toimista on jouduttu tarkistamaan alaspäin hallinnon osoittauduttua varsin kyvyttömäksi toteuttamaan suunnitelmiaan. Silti voidaan olettaa, että ainakin joitakin veronkevennyksiä ja sääntelyn vähentämisiä saadaan toteutettua. Kauan kaivatusta tuottavuuskasvusta on yhä varsin vähän merkkejä keskeisissä kehittyneissä talouksissa, joten keskustelu ns. sekulaarista stagnaatiosta jatkuu.

Euroaluetta on viime vuosina vaivannut kasvun epätasaisuus valuuttaunionin jäsenmaiden välillä. Tänä vuonna kasvu on kuitenkin ollut alueella hyvin laaja-alaista, ja myös Etelä-Euroopan maat ovat päässeet varsin hyviin kasvulukuihin. Espanjan kasvu on ollut kolmen prosentin tuntumassa jo parin vuoden ajan, mutta nyt myös Portugali päässee lähelle näitä lukemia. Italia – jota ovat riivanneet monenlaiset ongelmat heikosta tuottavuudesta julkiseen velkaantumiseen – on myös pääsemässä tänä vuonna kohtalaiseen kasvuun. Vaikuttaakin siltä, että euroalueella on tällä hetkellä menossa eräänlainen talouskasvun ”momentum”.

Kiinan kasvuennusteita on nostettu tälle ja ensi vuodelle: sen odotetaan kasvavan tänä vuonna 6,7 ja ensi vuonna 6,5 prosenttia. Kiinan kasvu tukee maailmantalouden positiivista virettä. Kiinan kasvuun liittyy silti myös isoja riskejä, sillä velan bkt-suhde on maassa tasolla, joka ei ole kestävä keskipitkällä aikavälillä (ks. esim. IMF, 2017). Kiinassa onkin otettu lainamarkkinoilla käyttöön liiallisen velkaantumisen suitsintaan tähtääviä mekanismeja. Silti tasapainottelu velan hillinnän ja toisaalta bkt:n kasvutavoitteiden välillä tulee jatkumaan ja leimaamaan maan kehitystä myös tulevina vuosina.

Maailmantalous ja erityisesti kehittyneet taloudet ovat viime vuosina saaneet vauhtia kasvuunsa matalalle tasolle painuneesta öljyn hinnasta. Tänä vuonna öljyn hinnan vaikutus kasvuun on negatiivinen – mutta kuitenkin pienempi kuin vielä viime keväänä ennakoimme, sillä öljyn (Brent) hinta on laskenut kevät-kesällä jälleen lähemmäksi 50 dollaria tynnyriltä. Tämäkin hintataso riittää tukemaan Suomelle tärkeää Venäjän taloutta, jonka ennustetaan pääsevän kasvuun tänä ja ensi vuonna.

USA:n talous jatkaa kasvussa

Yhdysvaltojen talouden ennustetaan kasvavan 2,1 prosenttia sekä tänä että ensi vuonna. Ensi vuoden kasvuennustetta on laskettu, sillä Trumpin hallinnon elvytystoimien uskotaan jäävän pienemmiksi kuin vielä keväällä odotimme. Kuitenkin voidaan odottaa, että Trumpin hallinto saa läpi ainakin joitakin kevennyksiä yritys- ja tuloveroihin, ja näillä veronkevennyksillä on talouskasvua vähintään lyhyellä aikavälillä kiihdyttävä vaikutus. Myös puolustusmenoja aiotaan kasvattaa, mikä myös stimuloi taloutta. Toisaalta muihin julkisiin menoihin suunnitellaan supistuksia. Dollari on viime aikoina heikentynyt muihin keskeisiin valuuttoihin nähden heijastellen Trumpin hallinnon saamattomuutta suuriin lupauksiin nähden. Heikentynyt dollari kuitenkin parantaa Yhdysvaltojen kroonisesti alijäämäistä kauppatasetta viennin vahvistumisen kautta hieman, vaikka talouskasvua lisää maassa edelleen ennen kaikkea yksityisen kulutuksen kasvu.

Yhdysvalloissa bkt on kasvanut jo vuoden 2009 lopulta lähtien. Työttömyysaste on laskenut samalla 4,3 prosenttiin (heinäkuussa). Asuntojen hinnat ovat Case-Shiller-indeksillä mitattuna ylittäneet jo finanssikriisiä edeltäneen tason ja osakemarkkinat lyövät yhä uusia ennätyksiä. Hämmästystä onkin herättänyt se, ettei inflaatio ole kaikesta huolimatta juuri kiihtynyt. Selityksiä ilmiölle on etsitty niin työmarkkinoiden osallistumisasteen heikkoudesta, automatisaation etenemisestä kuin ammatillisen järjestäytymisasteen putoamisesta. Joidenkin arvioiden mukaan Yhdysvalloissa tuotanto olisi yhä potentiaalinsa alapuolella.

Keskuspankki Fedin avomarkkinakomitea on silti joitakin soraääniä lukuun ottamatta pitäytynyt siinä näkemyksessä, että hyvä taloustilanne alkaa ennen pitkää näkyä työmarkkinoilla lisääntyvinä palkkapaineina, jotka tulevat nostamaan inflaatiota. Fed nostikin ohjauskorkoa odotetusti 1 – 1,25 prosentin vaihteluvälille kesäkuun kokouksessaan. Ennusteemme mukaan koronnostot Yhdysvalloissa jatkuvat: Fedin ennustetaan nostavan ohjauskorkoa vielä kerran tänä vuonna ja kaksi kertaa ensi vuonna 0,25 prosenttiyksiköllä kulloinkin. Ennusteen toteutuminen edellyttää sitä, että inflaatio sekä energian ja ruoan hinnan vaikutuksesta puhdistettu pohjainflaatio kiihtyvät niistä lukemista, joissa ne olivat vielä kesä- ja heinäkuussa. Yhdysvaltojen pohjainflaatio oli kesä- ja heinäkuussa 1,7 prosenttia. Inflaatio taas oli kesäkuussa 1,6 prosenttia ja heinäkuussa 1,7 prosenttia.

Etla ennustaa Yhdysvaltojen inflaatioksi tälle ja ensi vuodelle 2,1 prosenttia. Yhdysvaltojen keskuspankki Fed tavoittelee inflaation pitämistä 2 prosentin tuntumassa ja riittävän korkeaa työllisyyttä. Dollarin ennustetaan pysyvän euroon nähden nykytasollaan: vaikka koronnostot Yhdysvalloissa luovat painetta dollarin vahvistumiselle, euroalueen aiemmin ennustettua vahvempi kasvu vaikuttaa päinvastaisesti. Oma taiteilunsa tulee olemaan Fedin taseen pienentämisessä, mikä pyritään aloittamaan pian ja tekemään asteittain vähentämällä arvopapereiden uudelleenostoja velkakirjojen maturiteettien päättyessä. Keskuspankin omistukset ovat kasvaneet finanssikriisin aikana niin suuriksi, että liian nopeasti toteutettu taseen pienentäminen voisi aiheuttaa suuriakin häiriöitä rahoitusmarkkinoilla.

Yhdysvaltojen investoinnit ovat käynnistyneet finanssikriisin jälkeen hitaasti ja tällekin vuodelle ennustetaan investointeihin maltillista, reilun 3 prosentin kasvua. Investoinnit olivat kuluvan vuoden ensimmäisen puolikkaan aikana maassa kohtalaisessa kasvussa: kiinteät investoinnit muuhun tarkoitukseen kuin asuntoihin kasvoivat ennakkotiedoissa noin 7 prosentin vauhtia; asunto-investoinnit taas nousivat noin 2 prosenttia viime vuoteen nähden. Piristystä Yhdysvaltojen investointeihin ovat viime aikoina tuoneet öljyn tuotantokapasiteetin lisäykset aktiivisten öljynporaustornien määrän kohotessa maassa kuluvan vuoden tammi-heinäkuussa jopa 75 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Yhdysvaltojen liuskeöljyn tuotanto onkin ollut suurimpana tekijänä neutralisoimassa OPECin ja Venäjän sopimien tuotantoleikkausten vaikutusta öljyn hintaan.

Britannia kompastellen kohti brexitiä

Britannian EU-eroneuvottelut ovat lisänneet taloudellista ja poliittista epävarmuutta ja heikentäneet punnan kurssia suhteessa keskeisiin valuuttoihin. Heikommat kaupan ehdot EU:n kanssa tulevat myös supistamaan Britannian ulkomaankauppaa. Silti on yhä vaikeaa ennakoida, millaisilla ehdoilla Britannia lopulta tulee eroamaan EU:sta. Toinen kysymys on vielä se, millaiseksi siirtymävaihe EU-eron eli vuoden 2019 jälkeen muodostuu. Poliittinen prosessi eron ehdoista on edennyt tähän asti hyvin sekavasti. Epävarmuutta ei suinkaan vähentänyt se, että hallitseva konservatiivipuolue menetti paikkoja parlamentissa kesällä pidettyjen parlamenttivaalien seurauksena.

Britannian talouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 1,6 ja ensi vuonna 1,4 prosenttia. Niinpä maan talouskasvu, joka oli monta vuotta nopeampaa kuin euroalueella, hidastuu alle euroalueen kasvun. Kasvua ylläpitää viime vuosien tapaan yksityinen kulutus. Vienti hyötyy heikosta punnasta, mutta alkuvuoden tietojen perusteella sittenkin vähemmän kuin aiemmin oletettiin.

Britannian kasvuun vaikuttaa tänä vuonna negatiivisesti kiihtyvä inflaatio, joka supistaa kotitalouksien reaalista ostovoimaa ja heikentää siten yksityistä kulutusta. Inflaatio on seurausta heikentyneestä punnasta ja tuontihintojen noususta. Investointien näkymiä painaa brexitin aiheuttama epävarmuus: yritykset eivät uskalla investoida entiseen tapaan niin kauan kun EU-eron ehdoista ei ole kunnollista käsitystä. Samalla myös asuntojen hintojen nousu on maassa pysähtynyt ja kääntynyt joillakin alueilla laskuksi. Pitkällä aikavälillä brexit tulee myös heikentämään Britannian tuottavuutta, kun maahanmuutto – erityisesti EU-maista mutta myös muualta maailmasta – supistuu. Maahanmuuton vähenemisestä on nähtävissä merkkejä jo uusimmissa tilastoissa.

Kompastelevasta poliittisesta prosessista huolimatta yleisesti tiedetään ainakin se, että Britannian hallitus tavoittelee mahdollisimman kattavaa vapaakauppasopimusta EU:n kanssa. Vaikka ulkomaankauppaa helpottavia vapaakauppa-sopimuksia saataisiinkin aikaiseksi, muut kuin tullimuotoiset kaupan esteet tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Näitä ovat mm. tuotteiden alkuperäsäännökset sekä toimialueeseen liittyvät ns. ”passporting”-oikeudet. Erityisesti jälkimmäiset ovat olleet tärkeitä Britannian finanssisektorille, joka tuottaa leijonanosan maan arvonlisäyksestä. Muutamat suuret Lontoossa toimivat pankkiiriliikkeet ovatkin jo ilmoittaneet työpaikkojen siirtämisestä Manner-Eurooppaan. On myös todennäköistä, että Britannia tulee sopimaan EU:n kanssa jonkinlaisesta EU-eroa seuraavasta siirtymävaiheesta, johon kuuluisivat omat erillisehtonsa.

Japanin talouskasvu nopeutunut

Japanin talouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 1,6 ja ensi vuonna 1,1 prosenttia. Japanin talousennusteita onkin nostettu Etlan kevään ennusteen jälkeen. Optimismia on lisännyt maan huhti-kesäkuun bkt-julkistus: sen mukaan Japanin talous kasvoi 4,0 prosenttia vuoden takaisesta ja 1,0 prosenttia edellisestä neljänneksestä. Samalla ensimmäisen neljänneksen kasvulukua vuoden takaiseen nähden nostettiin 1,5 prosenttiin. Toisen neljänneksen kasvu olikin vauhdikkainta yli kahteen vuoteen. Kasvu oli seurausta ennen kaikkea kotimaisen kysynnän vahvistumisesta, kun yksityinen kulutus ja investoinnit kasvoivat nopeinta tahtia yli kolmeen vuoteen. Merkillepantavaa muuten hyvissä luvuissa olikin se, että nettovienti, johon Japanin talouskasvu on tyypillisesti nojannut, kontribuoi talouskasvuun negatiivisesti toisella neljänneksellä.

Japanin tämänhetkinen kasvu onkin riuskempaa kuin monet arviot maan bkt:n potentiaalisesta kasvusta, jota painaa alaspäin erityisesti vanheneva väestö. Vaikka Japanin bruttokansantuote on kehittynyt kokonaisuudessaan heikosti viimeisten 20 vuoden aikana muihin länsimaihin nähden, tarkasteltaessa bkt:n kehitystä työikäistä henkilöä kohden on maan talous kasvanut jotakuinkin muiden kehittyneiden maiden vauhtia.

Japanin kasvua tukee osaltaan kevyt finanssipolitiikka ja keskuspankin yhä jatkuva rahapoliittinen elvytys. Keskuspankin varsin mittava määrällisen keventämisen ohjelma ja negatiiviset ohjauskorot ovat onnistuneet nostamaan inflaation juuri positiiviseksi, mutta kahden prosentin inflaatiotavoitteeseen on yhä matkaa. Talouskasvu ja erityisesti vahvistuva kotimainen kysyntä ovat nostaneet keskuspankin toiveikkuutta siitä, että myös ansiot ja inflaatio saisivat pian lisää vauhtia.

Ruotsin taloussykli kypsyy mutta kasvu jatkuu

Ruotsin talouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 2,8 prosenttia ja ensi vuonnakin 2,3 prosenttia. Ennustetta tälle vuodelle nostettiin erittäin hyvän toisen neljänneksen bkt-julkistuksen jälkeen. Niinpä vaikka Ruotsin noususykli on kypsymässä, vaikuttaa talouskasvu odotuksia kestävämmältä.

Vielä viime vuonna Ruotsin kasvua ruokkivat erityisesti investoinnit sekä julkinen kulutus, jonka lisääntyminen juontui ennen kaikkea pakolaisista. Ruotsin julkinen talous on kuitenkin ylijäämäinen ja julkisen velan bkt-suhde alenee yhä. Tänä vuonna kasvu on jakautunut tasaisemmin eri kysyntäkomponentteihin viennin ja investointien kontribuoidessa siihen eniten. Työttömyysasteen ennustetaan laskevan Ruotsissa tänä vuonna noin 6,5 prosentin tasolle. Vaikka työvoimapulaa esiintyy jo useilla aloilla, inflaatio on vasta juuri saavuttamassa 2 prosentin tavoitetason.

Konjunkturinstitutetin mukaan Ruotsin taloudessa on ollut positiivinen tuotantokuilu viime vuodesta lähtien, ts. talous on ylikuumentunut. Siihen nähden hidas inflaatio onkin aiheuttanut päänvaivaa Ruotsin keskuspankille. Oma ongelmansa on vielä maan asuntomarkkinat, jotka ovat ylikuumentuneet suurissa kaupungeissa, Tukholmassa ja Malmössa, ja joilla matalat korot ruokkivat hintojen nousua. Riksbankin odotetaankin nostavan ohjauskorkoaan ensi vuonna, kun inflaatio yltää pysyvämmin 2 prosentin tasolle. Vielä tällä hetkellä Ruotsin keskuspankin ohjauskorko on -0,5 eli matalampi kuin esimerkiksi euroalueella.

Kevyt rahapolitiikka on heikentänyt Ruotsin kruunua, mikä on auttanut maan vientiä ja toisaalta nostanut inflaatiota. Viime kuukausina kruunu on kuitenkin vahvistunut euroon nähden, joten euron kruunukurssi on lähellä alkuvuoden tasoja.

Euroalue kasvaa potentiaaliaan nopeammin

Euroalueen kasvu on yllättänyt alkuvuonna positiivisesti. Niinpä ennusteita tälle ja ensi vuodelle on nostettu niin, että euroalueen odotetaan kasvavan tänä vuonna 2,1 prosenttia ja ensi vuonna 1,8 prosenttia. Vuoden 2019 kasvuksi ennustamme alueelle 1,6 prosenttia. Euroalueella voimakkain kasvu ajoittuukin tälle vuodelle.

Viime vuonna euroalue kasvoi hieman nopeammin kuin Yhdysvallat ja tänä vuonna alueet kasvavat tasatahdissa. Ehkä paras uutinen euroalueen kasvussa on kuitenkin se, että kasvu koskee kaikkia euroalueen maita, toisin kuin monena aiempana vuonna. Tätä on edesauttanut se, että poliittinen epävarmuus on alueella vähentynyt muun muassa Hollannin ja Ranskan vaalituloksien seurauksena.

Epävarmuutta tuo silti edelleen Italian pankkisektori ongelmaluottoineen, mutta senkin suhteen on tapahtunut jonkinlaista edistystä, kun Italian valtio pääomitti suurempaa Monte dei Paschi di Siena (MPS) –pankkia ja siivosi kahden pienemmän, Banca Popolare di Vicenza ja Veneto Banca –pankkien ongelmasaamiset. Pankkiongelmaa siis onnistuttiin lieventämään siitäkin huolimatta, että pelastusoperaatio ei mennyt Euroopan keskuspankin toivomalla tavalla, kun sijoittajien lisäksi operaation maksajiksi joutuvat Italian veronmaksajat. Pankkien seniorivelkojen haltijat päästettiin sen sijaan osittain pälkähästä. Edellinen haastaa myös euroalueen päättäjiä, jotka ovat sopineet ns. bail-in –periaatteesta eli sijoittajavastuusta sitovana sääntönä pankkisektorilla ja mielellään lisäisivät yhteisvastuuta alueen pankkien toiminnassa edelleen.

Italiankin kasvu on yllättänyt positiivisesti tänä vuonna, ja Etla ennustaa maan talouden kasvavan 1,4 prosenttia tänä ja ensi vuonna. Kasvuvauhti ei ole erityinen, mutta sittenkin selvästi parempi kuin viime vuosina. Tukevaan kasvuun on päässyt myös euroalueen suurin talous Saksa, jonka ennustetaan kasvavan tänä vuonna 2,0 ja ensi vuonna 1,8 prosenttia. Saksan talouskasvu oli viime vuonna seurausta ennen kaikkea voimistuvasta kotimaisesta kysynnästä ja samaa ennustetaan myös tälle vuodelle. Silti myös Saksan vienti ja tuonti jatkavat hyvässä kasvussa. Julkinen kulutus kontribuoi Saksan kasvuun viime vuonna voimakkaasti, ja tänäkin vuonna se kasvaa selvästi. Hyvän kasvun jatkuttua Saksassa jo vuosia maassa on Ruotsin tavoin ilmennyt työvoimapulaa joillakin aloilla, kuten rakentamisessa. Saksan kausitasoitettu työttömyysaste oli kesäkuussa 3,8 prosenttia, ja koko vuonna sen ennustetaan olevan keskimäärin alle 4 prosentissa.

Myönteistä euroalueen kasvussa on vielä se, että Italian lisäksi muuallakin Etelä-Euroopassa saavutetaan hyviä bkt-lukuja: Espanjan talouskasvuksi ennustetaan tänä vuonna 3,0 ja ensi vuonna 2,6 prosenttia. Pankkisektorin ongelmien ja velkaantumisen kanssa paininut Portugali kasvaa tänä ja ensi vuonna 2,5 prosentin vauhtia. Suurista euroalueen talouksista Ranskan ennustetaan kasvavan 1,7 prosenttia tänä ja ensi vuonna. Presidentti Macron on luvannut toteuttaa maassa merkittäviä rakenneuudistuksia työmarkkinoilla – ne vaikuttavan toteutuessaan positiivisesti pikemminkin tulevien vuosien kasvuun. Silti Macronin lupaamat veronkevennykset heijastuvat jo Ranskan ensi vuoden kasvulukuihin. Toisaalta Macron on myös luvannut kitkeä Ranskan julkisen sektorin budjettialijäämiä julkisia menoja leikkaamalla, millä olisi lyhyellä aikavälillä kasvua hidastava vaikutus.

Inflaatio on noussut tänä vuonna euroalueella lähemmäksi EKP:n hieman alle kahden prosentin tavoitetta. Tavoitteesta tullaan kuitenkin jäämään niin tänä kuin ensi vuonna: kuluvan ja ensi vuoden inflaatioksi ennustetaan euroalueelle 1,5 prosenttia. Vuoden 2019 euroalueen inflaatioksi ennustetaan 1,7 prosenttia. Alkuvuonna inflaatiota on nostanut öljyn kallistuminen, ja niinpä korkeimmillaan inflaatio oli helmikuussa, jolloin se oli 2,0 prosenttia. Loppuvuoden inflaatiolukuja öljyn hinta ei kuitenkaan enää nosta, joten inflaatio painuu lähikuukausina lähelle energian ja prosessoimattomien ruokien hinnoista puhdistettua pohjainflaatiota eli 1,3 prosentin tuntumaan. Elokuussa euroalueen inflaatio oli 1,5 prosenttia ja pohjainflaatio 1,3 prosenttia.

Etlan ennusteessa oletetaan, että Euroopan keskuspankki nostaa ohjauskorkoaan vuoden 2019 keväällä. Arvopapereiden mittavaa osto-ohjelmaa aletaan kuitenkin supistaa jo ensi vuoden alusta lähtien asteittain rahoitusmarkkinareaktiot huomioiden. EKP:n pääjohtaja Mario Draghi on luvannut kertoa supistamisen aikataulusta tarkemmin vielä tänä syksynä.

Euroalueen hyvänä jatkunut kasvu on myös heijastunut alueen työmarkkinoihin. Euroalueen työttömyysasteen ennustetaan laskevan viime vuoden 10,0 prosentista 9,2 prosenttiin tänä vuonna ja 8,8 prosenttiin ensi vuonna. Euroalueen kausitasoitettu työttömyysaste oli jo kesäkuussa 9,1 prosenttia, joka on matalin lukema sitten helmikuun 2009. Finanssipolitiikka on alueella tänä ja ensi vuonna lievästi elvyttävää, mikä kiihdyttää kasvua.

Taulukko: Euroalueen talouslukuja


Euroalueen talouslukuja, %
2015* 2016E 2017E 2018E 2019E
Yksityinen kulutus 1,8 1,9 1,7 1,5 1,8
Julkinen kulutus 1,3 1,9 1,5 1,4 1,1
Kiinteät bruttoinv. 3,2 3,7 3,9 3,1 2,1
Kotimainen kok.kys. 1,9 2,2 2,0 1,7 1,5
Vienti 6,5 2,9 3,8 3,0 2,3
Tuonti 6,5 4,0 4,1 3,1 2,6
BKT 2,0 1,8 2,1 1,8 1,6
Teollisuustuotanto 2,1 1,4 2,0 1,6 1,4
Inflaatio, HICP 0,0 0,2 1,5 1,5 1,7
Työttömyysaste 10,9 10,0 9,2 8,8 8,6
Julk. sek. tasapaino, per BKT -2,1 -1,5 -1,1 -1,0 -1,0
Julk. sek. velka, per BKT 92,5 91,3 90,0 88,0 87,3
Lähteet: Euroopan komissio, kansalliset tilastot.
S17.2/k05tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Venäjällä käänne parempaan

Venäjän talous kasvaa tänä vuonna kahden taantumavuoden jälkeen. Tälle vuodelle ennustetaan 1,4 ja ensi vuodelle 1,5 prosentin talouskasvua. Käänne perustuu ennen kaikkea öljyn hinnan kohtalaiseen elpymiseen viime vuoden puolivälin jälkeen. Samalla rupla on vahvistunut, mikä on painanut inflaatiota alas, mahdollistanut keskuspankin ohjauskoron laskun ja parantanut kotitalouksien ostovoimaa. Koronlaskut ovat myös elvyttäneet maan investointeja. Samalla kuitenkin vähittäiskauppa kasvaa vain hitaasti ja teollisuustuotantokin luisui kesä-heinäkuussa kevään nousun jälkeen.

Positiivisesta käänteestä huolimatta Venäjän talouden potentiaalinen kasvu on 1 – 2 prosentin haarukassa. Ilman merkittäviä rakenneuudistuksia paluuta 2000-luvun alun talouskasvulukemiin ei ole näköpiirissä, sillä ennusteemme mukaan öljyn hinnasta saadaan jatkossakin niukasti vetoapua.

Taulukko: Bruttokansantuotteen muutokset alueittain


Bruttokansantuotteen määrän muutokset alueittain, %
Bruttokansantuote
Paino1) Keskimäärin
2015 2015* 2016* 2017E 2018E 2019E 2017–21E
Maailma 100,0 3,3 3,1 3,5 3,5 3,1 3,3
Pohjois-Amerikka 17,2 2,4 1,6 2,2 2,5 2,2 2,3
Yhdysvallat 15,8 2,9 1,5 2,1 2,1 1,9 2,2
EU28 16,9 2,2 1,9 2,1 1,8 1,6 1,6
Euroalue 12,0 2,0 1,8 2,1 1,8 1,6 1,6
Saksa 3,4 1,7 1,9 2,0 1,8 1,7 1,6
Ranska 2,3 1,1 1,2 1,7 1,7 1,6 1,6
Italia 1,9 0,8 0,9 1,4 1,4 1,1 1,0
Suomi 0,2 0,0 1,9 2,9 2,0 1,8 1,9
Muut
Iso-Britannia 2,4 2,2 1,8 1,6 1,4 1,0 1,3
Ruotsi 0,4 4,1 3,2 2,8 2,3 2,0 1,8
Venäjä 3,3 -2,8 -0,2 1,4 1,5 1,5 1,7
Aasia 38,4 5,0 4,9 5,1 5,0 4,8 4,9
Japani 4,2 1,2 1,0 1,6 1,1 0,9 1,1
Kiina 17,3 6,9 6,7 6,7 6,5 6,0 6,0
Intia 7,0 7,9 6,8 7,5 7,5 7,3 7,4
Teoll.maat 42,4 2,1 1,7 2,2 1,9 1,7 1,9
1) Ostovoimapariteettipainot.
Lähteet: OECD, IMF, kansalliset tilastot, ETLA, NiGEM.
S17.2/k01tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Taulukko: Inflaatio alueittain


Inflaatio alueittain, %
Kuluttajahinnat2)
Paino1) Keskimäärin
2015 2015* 2016* 2017E 2018E 2019E 2017–21E
Maailma 100,0 .. .. .. .. .. ..
Pohjois-Amerikka 17,2 0,2 1,3 2,1 2,1 2,0 2,1
Yhdysvallat 15,8 0,1 1,3 2,1 2,1 2,0 2,1
EU28 16,9 0,0 0,3 1,6 1,6 1,8 1,8
Euroalue 12,0 0,0 0,2 1,5 1,5 1,7 1,7
Saksa 3,4 0,2 0,5 1,9 1,5 1,7 1,7
Ranska 2,3 0,0 0,2 1,5 1,5 1,8 1,5
Italia 1,9 0,0 -0,1 1,2 1,5 1,7 1,2
Suomi 0,2 -0,2 0,4 0,8 1,1 1,6 1,4
Muut
Iso-Britannia 2,4 0,1 0,6 2,0 2,4 2,1 2,1
Ruotsi 0,4 0,0 1,0 1,8 1,8 1,9 1,1
Venäjä 3,3 15,5 7,0 7,0 6,5 6,0 6,3
Aasia 38,4 2,1 2,1 2,4 2,4 2,4 2,4
Japani 4,2 0,8 -0,1 0,7 0,8 0,9 0,8
Kiina 17,3 1,4 2,0 2,0 3,0 3,0 2,8
Intia 7,0 5,9 4,9 5,5 5,5 5,5 5,5
Teoll.maat 42,4 0,3 0,8 1,7 1,9 1,8 1,7
1) Ostovoimapariteettipainot.
2) Kansalliset indeksit.
Lähteet: OECD, IMF, kansalliset tilastot, ETLA, NiGEM.
S17.2/k02tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Taulukko: Yksityinen kulutus alueittain


Yksityinen kulutus alueittain, määrän muutos, %
2015* 2016* 2017E 2018E 2019E 2017–21E
OECD 2,6 2,1 2,2 2,2 2,2 2,1
Yhdysvallat 3,6 2,7 2,5 2,7 2,3 2,4
EU28 2,1 2,4 2,1 1,8 1,9 1,8
EMU19 1,8 1,9 1,7 1,5 1,8 1,6
Saksa 1,7 2,1 2,1 1,9 1,7 1,5
Ranska 1,4 2,2 1,8 2,5 2,3 2,2
Italia 1,6 1,4 1,3 0,9 0,6 0,7
Suomi 1,7 1,8 2,1 1,5 1,2 1,5
Muut
Iso-Britannia 2,4 2,8 1,9 1,0 0,5 1,1
Ruotsi 2,7 2,4 1,9 1,5 2,0 2,1
Japani -0,4 0,4 0,9 1,0 2,3 1,9
Lähteet: OECD, kansalliset tilastot.
S17.2/k03tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Taulukko: Kiinteät investoinnit alueittain


Kiinteät investoinnit alueittain, määrän muutos, %
2015* 2016* 2017E 2018E 2019E 2017–21E
OECD 2,9 1,5 2,5 2,6 2,9 2,7
Yhdysvallat 3,5 0,6 3,1 2,8 4,1 3,6
EU28 3,6 2,6 3,3 3,1 2,5 2,7
EMU19 3,2 3,7 3,9 3,1 2,1 2,2
Saksa 1,5 3,1 2,9 2,9 2,1 2,6
Ranska 1,0 2,8 3,6 3,3 3,0 3,0
Italia 1,6 2,9 2,4 1,8 0,0 1,4
Suomi 0,7 7,2 6,6 1,5 2,7 3,2
Muut
Iso-Britannia 3,4 0,5 0,3 2,6 4,1 3,1
Ruotsi 7,0 5,3 4,8 2,6 2,9 3,5
Japani 0,1 1,0 1,6 1,0 0,4 0,8
Lähteet: OECD, kansalliset tilastot.
S17.2/k04tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Raakaöljyn hinta vakautunut

Öljyntuottajamaiden järjestö OPEC, Venäjä sekä muutama muu keskeinen järjestön ulkopuolinen maa sopivat öljyn tuotantorajoitustensa jatkamisesta vielä yhdeksällä kuukaudella toukokuussa alkuperäisen puolen vuoden määräajan jatkoksi. Nyt siis kartellimaiden öljyn tuotannon rajoitukset jatkuvat ensi maaliskuun loppuun.

Vielä alkukeväällä öljyn (Brent) hinta oli noin 56 dollarissa tynnyriltä, mutta sen jälkeen hinta lähti selvään laskuun. Alkukesällä hinta kävi jo 45 dollarissa tynnyriltä mutta on sittemmin toipunut 51 – 52 dollarin tasolle, jossa hinta on edelleen tätä kirjoittaessa (30.8.). Etlan ennusteessa oletetaan, että öljyn (Brent) hinta jää nykyiselle tasolleen täksi ja ensi vuodeksi. Näin tämän vuoden öljyn (Brent) keskihinnaksi muodostuisi alkuvuoden korkeamman tason takia 52,3 dollaria ja ensi vuonna 51,8 dollaria tynnyriltä.

Öljyn hinta ei siis saanut juuri lisää nostetta OPEC-maiden sovittua keväällä tuotannon rajoitusten jatkamisesta. Hinnan nousu olisikin edellyttänyt suurempia tuotannon supistuksia ja sopimuksen pidempää voimassaoloaikaa. Sellaiseen sopimukseen ei kuitenkaan ilmeisesti ollut tällä hetkellä edellytyksiä öljytulojen muodostaessa aivan keskeisen osan kokonaistuloista monelle kartellin osapuolelle. Osa sopimuksen ulkopuolisista maista kuten Nigeria ja Libya ovat pikemminkin kiihdyttämässä öljyn tuotantoaan. Myös Iranin palaaminen öljyn maailmanmarkkinoille on lisännyt osaltaan raakaöljyn tarjontaa. Selvästi eniten öljymarkkinoiden vanhoja lainalaisuuksia on kuitenkin muuttanut Yhdysvaltojen kasvava mutta hinnan suhteen joustava liuskeöljyn tuotanto (ks. erityisteema aiheesta).

Niinpä lisääntyvä tarjonta toimii jatkossakin suurimpana öljyn hinnan nousua rajoittavana tekijänä. Näin siitäkin huolimatta, että maailmantalouden nopeutuva kasvu samoin kuin Kiinan yhä voimakas talouskasvu lisäävät öljyn kysyntää tänä ja ensi vuonna. Hieman pidemmällä aikavälillä öljyn hinnan kannalta aivan oleellista on, miten uusi teknologia ja uudet tuotteet kuten sähköautot tulevat vaikuttamaan raakaöljyn kysyntään. Muun muassa Goldman Sachs on esittänyt varsin dramaattisia skenaarioita siitä, miten öljyn globaali kysyntä tulee taittumaan selvästi vielä 2020-luvun aikana.

Muiden raaka-aineiden hintojen nousu tasaantunut

Muiden raaka-aineiden kuin öljyn hinnat nousivat vielä viime vuoden lopussa ja tammikuussa selvästi. Nousua selittivät odotukset maailmantalouden nopeutuvasta kasvusta, mutta oma osuutensa oli myös presidentti Trumpin lupauksilla mittavista infrainvestoinneista. Vaikka maailmantalouden ennusteita on nostettu edelleen, vaikuttaa Yhdysvaltojen infrainvestointien toteutuminen tällä hetkellä hyvin epävarmalta. Niinpä raaka-aineiden hinnat olivat keskimäärin laskussa helmikuusta lähtien aina keskikesään asti. Raaka-aineiden hinnat lähtivät kuitenkin uudelleen nousuun heinä-elokuussa.

Raaka-aineiden, pois lukien energia, hintojen odotetaan nousevan nykytasoltaan hieman kuluvan vuoden loppuun mennessä. Nousun odotetaan jatkuvan maltillisena myös ensi vuonna. Tämä tuottaisi niiden hintojen vuosikeskiarvoon pienen laskun ensi vuonna suhteessa kuluvan vuoden keskiarvoon. Vuonna 2019 muiden raaka-aineiden kuin öljyn hintojen ennustetaan nousevan noin 2 prosenttia.

Maailmankaupan kasvun odotetaan nopeutuvan

Maailmankaupan kasvu on nopeutumassa tänä ja ensi vuonna useita vuosia kestäneen hidastuvan kasvutrendin jälkeen. Maailmankaupan (mukaan lukien palvelut) ennustetaan kasvavan 3,8 prosenttia niin tänä kuin ensi vuonna.

Viime vuonna maailman tavarakaupan arvioidaan kasvaneen vain reilun prosentin edellisvuodesta. Maailmantalouden puolestaan arvioidaan kasvaneen viime vuonna 3,1 prosenttia. Maailman tavarakauppa siis kasvoi selvästi maailman bkt:ta hitaammin. Maailmankaupan kasvu onkin hidastunut viime vuosikymmeninä selvästi: 1990-luvulla maailmankauppa kasvoi vielä 7 prosenttia, vuosina 2000–2008 kasvu oli 5 prosenttia ja vuosina 2010–2015 kasvua oli enää 3 prosenttia. Vuoden 2011 jälkeen maailmankauppa on lisääntynyt maailman bkt:ta hitaampaa vauhtia. Viimeksi mainittuun on kuitenkin tulossa muutos tänä ja ensi vuonna, kun maailmantalouden ennustetaan kasvavan 0,3 prosenttiyksikköä hitaammin kuin maailmankaupan. Maailmankaupan ennusteluvut ovat silti vielä matkan päässä 2000-luvun alun vauhdista.

Silti on huomioitava, että maailmankaupan suotuisan kehityksen yllä on myös tummempia pilviä. Yhdysvaltojen presidentti Trump ei ole suinkaan luopunut protektionistisesta agendastaan. Tulilinjalla ovat olleet vuoroin Saksan ja Kiinan kauppataseen ylijäämät Yhdysvaltojen kanssa, vuoroin taas vapaakauppasopimukset kuten Nafta. Presidentti Trump on puhunut toistuvasti Naftan avaamisesta ja uudelleen neuvottelemisesta. Tyynenmeren alueelle suunnitellun vapaakauppasopimuksen TPP:n Trump hylkäsi heti ensi töikseen astuttuaan virkaan. Viime aikoina presidentin pöydällä on ollut tariffien nostaminen Yhdysvaltojen terästuonnille, ja markkinoilla näiden toteutumista pidetäänkin todennäköisenä. Sen pidemmälle kova retoriikka ei ole toistaiseksi johtanut. Selvää on myös se, että Britannian EU-ero tulee omalta osaltaan lisäämään kaupan esteitä Euroopassa ja näin hidastamaan maailmankaupan kasvua.

Erityisteema: Muuttuvat öljymarkkinat

Kun öljyntuottajamaiden järjestö OPEC syyskuussa 2016 ilmoitti öljyn tuotannon leikkauksista noin 700 000 tynnyrillä päivässä, nousi öljyn markkinahinta aluksi yli 5 prosenttia. Marraskuussa leikkaukset täsmentyivät 1,2 miljoonaan tynnyriin päivässä, jolloin kartellin päivätuotannoksi sovittiin 32,5 miljoonaa tynnyriä päivässä. Myös Venäjä lupasi rajata omaa tuotantoaan. Näistä uutisista öljyn hinta saikin vielä hetkellisesti lisää nostetta. OPEC-maiden tuotantorajoitusten pitämisestä esitettiin silti jo heti alkuun epäilyjä. Lisäksi sopimuksen ulkopuolisista maista Nigeria ja Libya ovat viime kuukausina lisänneet öljyn tuotantoaan tuntuvasti. Silti kaikkein olennaisin tekijä, joka on muuttanut öljymarkkinoiden vanhoja lainalaisuuksia ja heikentänyt OPECin kykyä vaikuttaa öljyn maailmanmarkkinahintaan, on ollut Yhdysvaltojen lisääntynyt liuskeöljyn tuotanto.

Liuskeöljyn lisääntyvän tarjonnan myötä Yhdysvalloista on tullut yksi maailman suurimmista öljyn tuottajamaista. Öljyn (Brent) hinnan nousu parhaimmillaan reilusti yli 100 dollarin vuosina 2011 – 2013 teki öljyn tuotannosta hyvin kannattavaa ja kiihdytti maan investointeja liuskeöljyn tuotantoon. Tällöin vielä laskettiin, että liuskeöljyn tuotanto on kannattavaa vain silloin, kun öljyn (Brent) hinta pysyttelee yli 75 dollarissa tynnyriltä. Kehittynyt teknologia on kuitenkin muuttanut tuotantokustannuksia niin, että liuskeöljyn tuotanto on kannattavaa huomattavasti alemmalla hintatasolla: joidenkin arvioiden mukaan siihen riittää nykyisin keskimäärin 45 dollarin öljyn (Brent) hinta tynnyriltä.

Liuskeöljyn tuotanto on myös osoittautunut huomattavan nopeaksi reagoimaan öljyn hinnan muutoksiin. Niinpä öljyn hinnan romahdus vuosina 2014 – 2015 johti liuskeöljyn tuotannon rajuihin supistuksiin (ja samalla tuottajien konkursseihin). Toisaalta öljyn hinnan toipuminen ja sitä yhä ruokkivat OPEC-maiden tuotannon leikkaukset 2016 lisäsivät hyvin nopeasti poraustornien määriä Yhdysvalloissa. Lisääntynyt tarjonta on taas alentanut öljyn futuurihintoja, tehden näin osittain tyhjäksi OPEC-maiden yritykset nostaa öljyn hintaa merkittävästi. Oheinen kuvio havainnollistaa edellä mainittua Yhdysvaltojen liuskeöljyn tuottajien nopeaa reagointikykyä öljyn hintatason muutoksiin.

Huolellisempi tarkastelu osoittaa, että Yhdysvaltojen poraustornien määrä seuraa 4 kuukauden viipeellä öljyn hinnan muutoksia. Kun estimoidaan tavanomaisella pienimmän neliösumman menetelmällä regressioyhtälö, jossa Yhdysvaltojen poraustornien määrää selitetään neljällä kuukaudella viivästetyllä öljyn hinnalla, saadaan seuraavanlainen tulos:
 

\(log(RIGS_t) = 1,25 + 1,28\ log(OILPRICE_{t-4})\)

 

\(R2=0.951\ Otos: 2011:K1 – 2017:K7\)

Öljyn hinnan prosentin muutos siis lisää Yhdysvaltojen poraustornien määrää 1,3 prosentilla 4 kuukauden päästä. Estimointiperiodi käsittää ajanjakson, jolloin liuskeöljybuumi todella alkoi, eli vuodet 2011 – 2017. Regressioyhtälön selitysaste on 0.95, joten (viivästetyn) hinnan ja Yhdysvaltojen tarjonnan välinen yhteys on ollut hyvin suoraviivainen.

Yhdysvaltojen lisääntyvä tarjonta on puolestaan heijastunut öljyn maailmanmarkkinahintaan. Yksinkertaisen regressioyhtälön perusteella Yhdysvaltojen öljyn tuotannon prosentin kasvua on vastannut öljyn hinnan 1,6 prosentin lasku ajanjaksolla 2011 – 2017. Yhtälön selitysaste on 0,56, joten yhteys muuttujien välillä ei ole lainkaan niin suoraviivainen kuin äsken esitellyssä yhtälössä. Öljyn hintaa selittääkin useampi tärkeä tekijä. Sittenkin voidaan sanoa, että Yhdysvaltojen liuskeöljyn tuotanto on muuttanut öljymarkkinoiden hinnanmuodostusta merkittävästi.

Markku Lehmus

Markku Lehmus

Tutkija, VTT
Alueet: kansainvälinen talous, mallien käyttö