Kansainvälinen suhdannekehitys 2/2018

Maailmantalouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 3,7 prosenttia eli lähes yhtä nopeasti kuin viime vuonna, jolloin kasvua kertyi 3,8 prosenttia. Kasvun paras vaihe on kuitenkin jo jäänyt taakse, ja ensi vuonna maailmantalouden ennustetaan kasvavan enää 3,4 prosenttia. Yhdysvaltojen talous on kasvanut hieman odotettua nopeammin, kun taas euroalue on tuottanut pienen pettymyksen loppuvuoden 2017 nopean kasvun jälkeen. Kiinan talous jatkaa selvästi yli 6 prosentin kasvussa tänä ja ensi vuonna, mutta kasvuvauhti on sielläkin hidastumaan päin. Maailmantalouden suurimmat riskit liittyvät Yhdysvaltojen hallinnon lietsomaan kauppasotaan ja nouseviin tulleihin. Toinen keskeinen riskitekijä ovat Fedin rahapolitiikan kiristysten laukaisemat kriisit kehittyvissä talouksissa kuten Turkissa ja Argentiinassa, jotka voivat tarttua laajemmalle ja hidastaa kasvua myös kehittyneissä talouksissa. Euroalueella huolia lisää keskeisen euromaan Italian uusi hallitus, joka ei ole erityisen kiinnostunut noudattamaan euroalueen finanssipolitiikkaa sääteleviä periaatteita ja lisää siten systeemisen kriisin mahdollisuutta alueella.

Maailman talouskasvu jatkuu kohtalaisena

Maailmantalouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 3,7 prosenttia ja ensi vuonna 3,4 prosenttia. Maailmantalouden arvioidaan kasvaneen viime vuonna 3,8 prosenttia, joten tänä vuonna kasvu hidastuisi vain 0,1 prosenttiyksikön ver-
ran. Maailmantalouden hidastuminen johtuu ennen kaikkea lisääntyvistä tulleista maiden välillä ja samanaikaisesti hiipuvasta euroalueen talouskasvusta. Maailmantalouden kasvuhuippu 2017–2018 ei ollut yhtä korkea kuin ennen finanssikriisiä, jolloin maailmantalous kasvoi useana vuonna yli 5 prosentin vuosivauhtia. Vuonna 2020 maailmantalouden ennustetaan kasvavan 3,1 prosenttia.

Yhdysvaltojen keskuspankin Fedin ennustetaan nostavan korkoja tänä vuonna yhteensä neljä kertaa ja ensi vuonna kolme kertaa. EKP:n puolestaan arvioidaan nostavan korkoja nollatasolta vasta ensi vuoden lopulla ja toisen kerran vuonna 2020. Inflaatio on kiihtynyt sekä Yhdysvalloissa että euroalueella, mutta toisin kuin Yhdysvalloissa, euroalueen pohjainflaatio on pysynyt hyvin vaimeana. Tämä perustelee koronnoston lykkäämistä ensi vuoden loppuun.

Silti rahapolitiikka kiristyy euroalueella lokakuusta eteenpäin muilta osin. Määrällisen keventämisen (QE) ohjelmaan kuuluvat kuukausittaiset arvopaperiostot supistuvat 30 miljardista 15 miljardiin lokakuusta eteenpäin. Ensi vuonna EKP lopettaa kuukausittaiset arvopaperiostonsa kokonaan. Yhdysvalloissa koronnostojen lisäksi Fed jatkaa taseensa supistamista. Yhdessä koronnostojen kanssa tämä tekee rahapolitiikan kiristyksestä Yhdysvalloissa ja varsin merkittävää.

Kuten on nähty aiemminkin historiassa, rahapolitiikan kiristykset Yhdysvalloissa tuottavat negatiivisia ulkoisvaikutuksia kehittyville talouksille. Erityisesti ne kehittyvät taloudet, joissa yritykset (ja kotitaloudet) ovat ottaneet isoja lainoja dollareissa, kärsivät dollarin vahvistuessa kotimaiden valuuttoihin nähden. Toinen ongelmallinen vaikutus oman valuutan heikkenemisestä kehittyvissä talouksissa on inflaatiopaineiden voimistuminen, joka pakottaa maiden keskuspankit koronnostoihin. Pahimpiin ongelmiin ovat viime aikoina joutuneet Turkin ja Argentiinan taloudet. Turkissa ongelmia on syventänyt maan itsevaltainen presidentti Erdogan, joka on ajanut jääräpäistä talouspolitiikkaansa ja rajoittanut keskuspankin itsenäisyyttä kieltämällä siltä ohjauskoron nostot tilanteessa, jossa tällainen toimi olisi välttämätön.

Turkin ja Argentiinan ongelmat tarttuivat ainakin hetkellisesti myös muihin kehittyviin talouksiin ja ovat näkyneet muun muassa Meksikon peson, Indonesian rupian ja Brasilian realin heikkenemisenä. Myös Kiinan juan ja Venäjän rupla ovat devalvoituneet dollariin nähden, mutta näiden maiden tapauksessa valuuttoja ovat painaneet enemmän muut tekijät kuin Fedin koronnostot. Meksikon valuutan arvoa heiluttavat myös parhaillaan käynnissä olevat Nafta-talousalueen uudelleenneuvottelut. Kaiken kaikkiaan kehittyvien markkinoiden volatiliteetti ja talouskehityksen heikkeneminen saavat aikaan kohtalaisen riskin maailmantalouden kasvunäkymille. Silti tätäkin isomman riskin muodostaa kauppasodan laajaneminen nykyisistä mitoista maailmanlaajuiseksi vastavuoroiseksi negatiiviseksi kierteeksi

Euroalueella vahvaa kasvua viime vuoden loppupuolella seurasivat kasvupettymykset tämän vuoden alkupuolella, erityisesti maanosan suurimmassa taloudessa Saksassa. Sen sijaan, että puhuttaisiin kasvun pysähtymisestä kokonaan, voidaan kuitenkin puhua kasvun hidastumisesta tai normalisoitumisesta hyvin nopean kasvuvaiheen jälkeen. Myönteistä talousalueen kehityksessä on yhä se, että jokaisen jäsenmaan talous on selvässä kasvussa. Riskin muodostaa kuitenkin Italian uusi hallitus, joka uhkaa tehdä talouspolitiikkaa sovituista budjettisäännöistä piittaamatta. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous, jolla on mittava, yli 130 prosenttia bkt:sta käsittävä julkinen velkalasti.

Maailmantalous saa edelleen vetoapua kehittyvistä talouksista, vaikka huolta herättävät edellä mainittu volatiliteetin kasvu ja kriisien leviämisen mahdollisuus samalla, kun Fed jatkaa rahapolitiikan kiristämistä. Kiinan talouskasvu on pysynyt vakaana, vaikka sekin on hidastumassa. Kiinan hallitus joutuu tasapainottelemaan samaan aikaan talouskasvun hidastumisen, yksityisen velan kasvun, kauppasodan kiihtymisen ja valuuttaan kohdistuvien paineiden kanssa. Ennusteessamme Kiinan talous kuitenkin kasvaa tänä vuonna 6,6 prosenttia ja ensi vuonna hieman
hitaammin, 6,4 prosenttia.

Öljyn Brent-laadun hinta nousi keväällä jopa yli 80 dollariin tynnyriltä. Öljyn hintaa ovat nostaneet hyvänä jatkuneen kysynnän lisäksi Yhdysvaltojen aiemman hallinnon tekemän Iran-sopimuksen purkaminen ja Trumpin hallinnon asettamat pakotteet maata kohtaan sekä Venezuelan lähes täysimittainen kaaos, joka on supistanut maan öljyn tuotantoa. Ennusteessamme öljyn hinta kuitenkin vakautuu lähelle nykytasoaan, 75 dollarin tasolle tynnyriltä.

Yhdysvallat kasvaa elvytyksen vauhdittamana

Yhdysvaltojen taloudella on takanaan pitkä, mutta ei erityisen nopean kasvun vaihe. Viime vuonna bkt kasvoi 2,1 prosenttia. Kuluvan vuoden alkupuoliskon kasvu oli ennakkotietojen mukaan 3,3 prosenttia vuoden takaisesta ja kausitasoitettuna 1,3 prosenttia viime vuoden jälkipuoliskolta. Sekä kulutus ja investoinnit että nettovienti ovat tukeneet maan kasvua tänä vuonna.

Pitkään kestäneen talouskasvun myötä työttömyysaste on alentunut ennätysmäisesti alle neljän prosentin ja työllisyysaste on noussut 1,5 prosenttiyksikön päähän edellisestä, vuoden 2006 lopun huipustaan. Väestörakenteen muutos heikentää kuitenkin mahdollisuuksia päästä edellisen huipun tasolle. Ainakaan tähän mennessä työmarkkinoiden kiristyminen ei kuitenkaan ole näkynyt reaalipalkkojen nousuna.

Myös usein talouskehityksen kuumemittarina käytetty valtion pitkien ja lyhyiden joukkolainojen tuottoasteiden erotus on edelleen alentunut. Elokuun lopussa se oli 0,2 prosenttiyksikköä. Suhdannekäänne voisi sen ja historiallisen kehityksen perusteella tapahtua vuoden 2020 loppupuolella. Poikkeuksellinen rahapolitiikka on kuitenkin saattanut sekoittaa tämän mittarin informaatioarvoa. Harjoitettu rahapolitiikka on myös omalta osaltaan vaikuttanut ennätysten tekemiseen osake- ja joukkolainamarkkinoilla. Yritysten velkaantuminen on kasvanut korkeaksi. Tämä lisää riskejä rahoitusmarkkinoilla.

Finanssipolitiikka on kasvua tukevaa erityisesti tänä ja ensi vuonna, mikä on poikkeuksellista tässä suhdannevaiheessa. Lisäksi vuosi 2020 on vaalivuosi, joten ekspansiivinen finanssipolitiikka voi tällöinkin tukea kasvua jonkin aikaa. Samalla Yhdysvaltojen kauppapolitiikka lisää epävarmuutta sekä maailmanmarkkinoilla että maan taloudessa.

Ennusteessamme Yhdysvaltojen talouskasvu joka tapauksessa hidastuu ennustevuosina selvästi. Kuluvan vuoden 2,8 prosentista ennakoimme kasvun hidastuvan 2,4 prosenttiin ensi vuonna. Sen jälkeen kasvu hidastuu ennusteessamme reilun puolentoista prosentin tuntumaan. Näinkin vuosikasvu tosin hidastuisi lopulta vain euroalueen kasvuvauhdin tasolle.

Finanssipolitiikan kevennysten nopeuttama talouskasvu ja kiihtyvä inflaatio ovat lisänneet Fedin paineita nostaa ohjauskorkoja. Palkkojen nousu ja samalla pohjainflaatio ovatkin nopeutuneet pitkään kestäneen jähmeyden jälkeen: keskimääräiset tuntiansiot nousivat heinäkuussa Yhdysvalloissa 2,7 prosenttia samalla kun ruoan ja energian hinnoista puhdistettu pohjainflaatio nousi 2,3 prosenttiin. Inflaatio oli heinäkuussa 2,9 prosenttia. Vielä tammi-helmikuussa pohjainflaatio oli selvästi alle 2 prosenttia. Kuten todettua, näillä luvuilla reaaliansioiden nousu on sittenkin jäämässä Yhdysvalloissa vaimeaksi.

Etla ennustaa Fedin nostavan ohjauskorkoja yhteensä neljä kertaa tänä vuonna ja kolme kertaa ensi vuonna. Niinpä Yhdysvaltojen ohjauskorko nousisi nykyisestä 1,75–2,0:n vaihteluvälistä välille 3,00–3,25 ensi vuoden loppuun mennessä. Tämä tarkoittaisi, että korkoja nostetaan vielä kaksi kertaa kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Yhdysvaltojen rahapolitiikan kiristys ei ole tapahtunut vain ohjauskorkoja nostamalla. Toinen osa rahapolitiikan kiristyksiä on ollut keskuspankin taseen supistaminen eli niin sanottu määrällinen kiristäminen (”QT”). Fedin tase oli suurimmillaan viime vuonna vielä noin 4,5 biljoonaa dollaria. Taseen supistaminen on edennyt hitaasti mutta määrätietoisesti, ja se on tällä hetkellä suuruudeltaan 4,2 biljoonaa dollaria eli 300 miljardia pienempi kuin suurimmillaan viime vuonna. Keskuspankin valtavan taseen supistaminen saattaa aiheuttaa häiriöitä rahoitusmarkkinoilla, sillä Fed omistaa yhä lähes 20 prosenttia Yhdysvaltojen valtionvelkakirjoista. Toistaiseksi kuitenkin suurilta häiriöiltä on vältytty.

Britannian ja EU:n eroneuvottelujen aikaraja lähestyy

Britannian ja EU:n eroneuvotteluita ei voi kuvailla kuin yhdellä sanalla: sekavaa. Sekavuutta on lisännyt ennen kaikkea pääministeri Mayn hallituksen heikkous ja yhteisen linjan täydellinen puuttuminen. Neuvotteluilla on kuitenkin kiire,
sillä sopimus EU-erosta tulisi saada valmiiksi marraskuun puoliväliin mennessä eron astuessa voimaan maaliskuun lopussa ensi vuonna.

Britannian tavoitteina neuvotteluissa on ollut säilyttää mahdollisimman paljon itsenäisyyttä sekä lainsäädännössä että maahanmuuttoasioissa samoin kuin tehdä kahdenkeskisiä vapaakauppasopimuksia uusien osapuolten kanssa myöhemmin. Näiden toiveiden yhdistäminen toimivaksi ja realistiseksi kokonaisuudeksi näyttää kuitenkin käytännössä hyvin vaikealta niin hallituksen sisällä kuin myös suhteessa siihen, miten paljon EU on valmis tulemaan vastaan. Pahimmillaan seurauksena saattaa olla, että Britannia astuu ulos EU:sta ilman minkäänlaista sopimusta, ns. No Deal -brexitin toteutuminen. Siitä seuraisi merkittäviä lyhyen aikavälin häiriöitä ulkomaankaupassa, jotka heijastuisivat myös muihin EU-talouksiin.

Niin sanotussa perusskenaariossa, jossa sopimukseton brexit ei toteudu, Britannian talouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 1,4 prosenttia ja ensi vuonna vain hieman hitaammin, 1,3 prosenttia. Maan talouskasvu hidastui jo viime vuonna selvästi alle euroalueen kasvun (Britannian kasvu oli 1,8 prosenttia), kun useana aiempana vuonna se ylitti euroalueen kasvun selvästi.

Britannian vientiteollisuus hyötyy tänäkin vuonna heikosta punnasta, joka edesauttaa viennin kilpailukykyä. Kotitaloudet kuitenkin kärsivät devalvaation aiheuttamasta ostovoiman heikkenemisestä. Englannin Pankki nosti ohjauskorkoa vuoden aikana toisen kerran elokuussa tasolle 0,75, joka vähentää inflaatiopaineita mutta hidastaa talouskasvua lainanoton kallistuessa.

Jos ns. kriisiskenaario eli sopimukseton brexit toteutuisi, Britannian ulkomaankauppa putoaisi hyvin jyrkästi teollisuudelle tärkeiden tarjontaketjujen häiriintyessä. Punnan lisädevalvoituminen olisi tässä tapauksessa laiha lohtu maan teollisuudelle. Todennäköisesti myös Englannin keskuspankki harkitsisi korkojen laskua tällaisessa tilanteessa.

Japanin talouskasvu reilussa prosentissa

Japanin talouden odotetaan kasvavan tänä vuonna 1,2 ja ensi vuonna 0,9 prosenttia. Ennuste on pidetty lähes ennallaan maaliskuun ennusteeseen verrattuna (tämän vuoden ennustetta on laskettu 0,1 prosenttiyksikköä). Japanin talouskasvu on siis hidastumaan päin, mutta reilun prosenttiyksikön kasvukaan ei ole huono suoritus maassa, jossa työikäisen väestön määrä laskee edelleen.

Ennustettamme tukee se, että Japanin talous kääntyi uudelleen kasvuun kuluvan vuoden toisella neljänneksellä. Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä bkt:hen kirjattiin laskua edelliseen vuosineljännekseen nähden. Tosin vuoden takaisesta maan talous kasvoi 1,0 prosentin verran kuluvan vuoden sekä ensimmäisellä että toisella neljänneksellä.

Toisen neljänneksen hyvä kasvu Japanissa oli seurausta ennen kaikkea yksityisen kulutuksen ja kiinteiden investointien voimistuvasta kasvusta vuoden takaiseen nähden. Nettovienti puolestaan kontribuoi negatiivisesti maan talouskasvuun tuonnin kasvun ylittäessä selvästi viennin kasvun.

Japanin talouskasvun odotetaan vaimenevan, koska yksityisen kulutuksen ja viennin kasvu hidastuu vähitellen. Myös lisääntyvät kaupan esteet hidastavat viennistä riippuvaisen maan talouskasvua. Kauppasodan kiihtyminen muodostaakin selvän riskin myös Japanin taloudelle. Japanin talous saanee silti vetoapua tänä ja ensi vuonna voimistuvista investoinneista, joiden kehitystä tukevat hyvänä säilynyt sentimentti yrityssektorilla ja valmistelut vuoden 2020 Tokion olympialaisiin. Myönteinen uutinen maan viennin kannalta on myös vasta sovittu, maailman laajimmaksi tituleerattu kahdenvälinen kauppasopimus EU:n kanssa.

Japanin rahapolitiikassa keveä linja jatkuu, vaikka eräänlainen muutos sen virityksessä nähtiin heinäkuussa, kun maan keskuspankin pääjohtaja H. Kuroda ilmoitti maan sallivan 10 vuoden valtionlainakoroille aiempaa suuremman vaihteluvälin. Ilmoitus näkyi heti Japanin 10 vuoden valtionlainakoroissa, jotka nousivat 0,04 prosentin tasolta noin 0,1 prosentin tasolle. 2 prosentin inflaatiotavoitteeseen Japanin keskuspankilla on yhä matkaa, sillä kesäkuussa maan inflaatio oli 0,7 prosenttia ja pohjainflaatio vain 0,0 prosenttia.

Venäjän talous kasvaa vaivalloisesti

Venäjän talouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 1,7 prosenttia ja ensi vuonna 1,6 prosenttia. Venäjä elpyykin tasaisen hitaasti vuosien 2014–2016 syvästä taantumasta, joka oli seurausta öljyn hinnan laskun, ruplan heikkenemisen ja talouspakotteiden negatiivisesta yhteisvaikutuksesta.

Venäjän talous kasvoi kuluvan vuoden ensimmäisellä puoliskolla keskimäärin 1,6 prosenttia viime vuoteen nähden. Talous on siten taantumavuosien jälkeen palaamassa trendikasvulleen, joka on nykyrakenteilla 1,5 prosentin tuntumassa. Venäjän talous saa myös vetoapua öljyn hinnan noususta, mutta kaiken kaikkiaan sen positiivinen vaikutus näyttää jäävän varsin pieneksi suhteessa hinnan nousun suuruuteen (öljyn hinnan ennustetaan olevan tänä vuonna keskimäärin noin 34% korkeampi kuin viime vuonna).

Ruplan arvon kehitys irtosi öljyn hinnan kehityksestä jo viime vuoden aikana. Ruplan ja öljyn hinnan välinen kytkös vaikuttaisi heikenneen tänä vuonna entisestään, sillä ruplan dollarikurssi on heikentynyt tätä kirjoitettaessa yli 15 prosenttia vuoden alun tasoon verrattuna. Rupla on heikentynyt erityisesti Yhdysvaltojen keväällä asettamien taloussanktioiden seurauksena. Ne kohdistuvat entistä suoremmin venäläisten oligarkkien omistuksiin. Samalla Moskovan pörssissä osakekurssit ovat laskeneet.

Yhdysvallat asetti elokuussa vielä uusia mm. elektronisten laitteiden ja kaksikäyttötuotteiden vientirajoitteita Venäjälle liittyen Britanniassa tapahtuneeseen myrkytystapaukseen. Nämä rajoitteet eivät ole vielä merkityksellisiä, mutta ne uhkaavat laajentua olennaisesti kolmen kuukauden kuluttua, ellei Venäjä vakuuta pidättäytyvänsä kemiallisten aseiden käytöstä ja salli tarkastuskäyntejä kohteisiin, joissa kemiallisia aseita epäillään kehitetyn. Niinpä Venäjän taloudelliseen kehitykseen liittyy selviä poliittisia riskejä.

Ruotsin talouskasvu hidastuu vain hieman

Ruotsin talouskasvun ennustetaan pysyvän tänäkin vuonna vahvana: kasvuksi ennustetaan 2,7 prosenttia. Ensi vuonna kasvun odotetaan hidastuvan 2,0 prosenttiin. Asuntojen hintojen lasku keskeisissä kaupungeissa onkin vaikuttanut varsin vähän Ruotsin talouskasvuun. Eniten se on näkynyt asuinrakentamisessa.

Ruotsin kruunu on halventunut tänä vuonna: tätä kirjoitettaessa se on 10,6 euron tasolla, kun vielä tammikuussa eurolla sai alle 10 kruunua. Halventunut kruunu edesauttaa Ruotsin vientiä tänä vuonna. Nettoviennin voidaankin odottaa kontribuoivan positiivisesti Ruotsin talouskasvuun, mutta sitä enemmän bkt:ta lisää tänä vuonna yksityisen kulutuksen ja investointien kasvu. Vaikka asuinrakentamisen kasvu on pudonnut lähelle nollaa ja sen odotetaan kääntyvän negatiiviseksi ensi vuonna, esim. Konjunkturinstitutet ennustaa muihin investointeihin selvää kasvua tänä ja ensi vuonna.

Työllisyyden kasvun odotetaan Ruotsissa hidastuvan rakentamisen ja julkisen kysynnän supistumisen takia. Toisaalta palveluissa työllisyys kasvaa yhä. Ruotsissa työllisyyden kasvuun vaikuttaa jo pula osaavasta työvoimasta samalla, kun työttömyysaste on laskenut lähelle 6 prosenttia. Näillä tekijöillä on palkkapaineita lisäävä vaikutus. Niinpä inflaatio on pian vakiintumassa lähelle keskuspankin 2 prosentin tavoitetta. Silti Riksbanken nostanee ohjauskoa ennätysmatalalta, -0,5 tasolta vasta joulukuussa.

Ruotsin talous on monilta osin erittäin hyvässä kunnossa: maan vaihtotase oli viime vuonna 4,2 prosenttia ja julkinen talous 1,3 prosenttia ylijäämäinen bkt:hen nähden. Tosin Konjunkturinstitutet arvioi maan talouden olevan myös potentiaalinsa yläpuolella ja rakenteellisen ylijäämän olevan pyöreä nolla tänä vuonna.

Euroalueen kasvu hidastumassa

Euroalueen ennustetaan kasvavan tänä vuonna 2,1 prosenttia ja ensi vuonna 1,8 prosenttia. Vuoden 2020 kasvuksi ennustamme 1,5 prosenttia. Osa euroalueen talouksista on jo tänä vuonna lähellä potentiaalisen tuotannon tasoaan, mutta esim. Etelä-Euroopan maissa työttömyys voinee edelleen alentua ilman merkittäviä inflaatiopaineita. Saksassa taas havaitaan ansiokehityksen kiihtymistä, kun työttömyys on laskenut 3,4 prosentin tasolle ja yritykset eivät löydä osaavaa työvoimaa riittävästi.

Euroalueen ennustetta erityisesti kuluvalle vuodelle on alennettu, sillä talousalueen kasvu petti odotukset alkuvuonna sen ollessa 0,4 prosenttia sekä ensimmäisellä että toisella neljänneksellä edelliseen neljännekseen verrattuna. Erityisesti Saksan ja Ranskan taloudet kasvoivat odotuksia hitaammin vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Odotukset talousalueella olivat tosin nousseet korkeiksi kasvun ollessa todella ripeää, 0,7 prosenttia vuosineljänneksestä toiseen laskettuna, vuoden 2017 toisella puolikkaalla.

Alkuvuoden kasvupettymystä seliteltiin ensin poikkeustekijöillä kuten kylmällä talvella, influenssaepidemialla ja lakoilla, mutta sen syyt liittynevät sittenkin enemmän lisääntyviin tariffeihin ja niiden aiheuttamaan epävarmuuteen, jotka ovat heikentäneet euroalueen teollisuuden näkymiä ja saaneet jotkin yritykset mahdollisesti lykkäämään investointipäätöksiä. Toisaalta myös alkuvuonna voimakkaasti vahvistunut euro todennäköisesti osui viennistä riippuvaisen alueen kasvuun.

Silti toisen neljänneksen euroalueen kasvulukua tarkistettiin uusimmissa tiedoissa ylöspäin (oli 0,3 %, uusi tieto 0,4 %) ja samalla pahimmat pelot alueen kasvun pysähtymisestä voitiin todeta turhiksi. Toisella neljänneksellä kasvu oli vauhdikkainta vuoden takaiseen nähden Latviassa (+4,2 %), Slovakiassa (+3,9 %) ja Kyproksella (+3,9 %). Hieman suuremmista talouksista parasta vauhtia pitivät Espanja ja Hollanti, joissa kummassakin kasvu oli 2,7 prosenttia vuoden
takaiseen verrattuna.

Euroalueen talouskehitykseen sisältyy myös riskejä. Niistä merkittävin on Italiaan keväällä muodostettu, G. Conten johtama hallitus, joka on luvannut merkittäviä lisäyksiä julkisiin menoihin sekä yhtä tuntuvia kevennyksiä verotukseen. Samaan aikaan se on ilmoittanut, että Italia aikoo tehdä finanssipolitiikkaansa itsenäisesti ja että Euroopan komission ohjeistukset budjettialijäämien suuruudesta aiotaan ottaa korkeintaan viitteellisinä. Näin siis maassa, jonka julkisen velan suhde bkt:hen on yli 130 prosenttia. Tosin lausunnot hallituksen sisältä ovat vaihdelleet viikoittain, sillä välillä on viestitty, että budjettialijäämäsääntöjä kunnioitetaan ja välillä on taas väläytelty Italian euroeron mahdollisuutta. Viimeisin uhkaus on omiaan sekoittamaan euroalueen rahoitusmarkkinoita. Italian valtionlainakorot ovatkin olleet kevät-kesällä nousussa: maan 10 vuoden valtionlainakorko on tällä hetkellä lähes 3,2 prosentissa, kun se vielä huhtikuussa liikkui 1,8 prosentin tasolla. Eräänlaisena markkinoiden kuumemittarina toimiva 2 vuoden valtionlainakorko kävi keväällä korkeimmillaan 2,4 prosentissa; tällä hetkellä se on 1,2 prosentin tasolla.

Tammi-heinäkuussa euroalueen inflaatio on ollut keskimäärin 1,6 prosenttia. Energian ja prosessoimattomien ruokien hinnoista puhdistettu pohjainflaatio on ollut samanaikaisesti 1,2 prosenttia. Inflaatio kiihtyi kesä-heinäkuussa merkittävästi – kesäkuussa inflaatio oli alueella 2,0 prosenttia ja heinäkuussa 2,1 prosenttia –, mutta tapahtunut on seurausta lähinnä energian hintojen, erityisesti öljyn kallistumisesta. Pohjainflaatio oli heinäkuussa 1,3 prosenttia, joten aitoja hintapaineita on alueella yhä kovin vähän.

Ennustamme, että Euroopan keskuspankki nostaa ohjauskorkoa nollatasolta ensimmäisen kerran 0,25:n tasolle ensi vuoden lopussa. Rahapolitiikka kuitenkin kiristyy jo sitä ennen, sillä määrällisen keventämisen ohjelmaa aletaan supistaa lokakuusta eteenpäin: loka-joulukuussa kuukausittaiset arvopapereiden netto-ostot supistuvat 30 miljardista 15 miljardiin. Ensi vuoden alusta lähtien kuukausittaiset ostot lopetetaan kokonaan. Tulee kuitenkin muistaa, että ostojen lopettamisesta on vielä matkaa keskuspankin taseen pienentämiseen, ja EKP:n tase kasvaneekin vielä jonkin aikaa. Niinpä Fed on myös tässä suhteessa, – ei ainoastaan ohjauskorkojen tasoa tarkasteltaessa –, selvästi edellä EKP:ta rahapolitiikan normalisoimisessa.

Kuluvan vuoden inflaatioksi ennustamme euroalueelle 1,6 prosenttia. Ensi vuonna inflaation odotetaan kiihtyvän 1,8 prosenttiin, ja sillä tasolla sen ennustetaan pysyvän myös vuonna 2020. Euroalueen työttömyysasteen ennustetaan laskevan kohtalaisen hyvän kasvun ansiosta tänä vuonna 8,3 prosenttiin ja ensi vuonna 8 prosentin tasolle (työttömyysasteen ennustamisesta EU-maissa, ks. Jetro Anttosen artikkeli s. 78).

Taulukko: Bruttokansantuotteen muutokset alueittain


Bruttokansantuotteen määrän muutokset alueittain, %
Bruttokansantuote
Paino1) Keskimäärin
2016 2016* 2017* 2018E 2019E 2020E 2018–22E
Maailma 100,0 3,2 3,8 3,7 3,4 3,1 3,3
Pohjois-Amerikka 16,9 1,5 2,4 2,7 2,4 1,6 2,2
Yhdysvallat 15,5 1,5 2,3 2,8 2,4 1,6 2,2
EU28 16,7 1,7 2,5 2,1 1,8 1,6 1,7
Euroalue 11,3 1,9 2,4 2,1 1,8 1,5 1,7
Saksa 3,3 2,2 2,2 2,0 1,8 1,6 1,9
Ranska 2,3 1,2 1,8 1,7 1,5 1,5 1,6
Italia 1,9 0,9 1,5 1,2 1,2 1,2 1,1
Suomi 0,2 2,5 2,8 2,8 2,2 1,6 1,9
Muut
Iso-Britannia 2,3 1,8 1,7 1,4 1,3 1,3 1,2
Ruotsi 0,4 3,2 2,3 2,7 2,0 1,7 2,1
Venäjä 3,2 -0,2 1,8 1,7 1,6 1,5 1,6
Aasia 39,3 4,9 5,1 4,9 4,9 5,0 5,0
Japani 4,4 0,9 1,7 1,2 0,9 1,0 1,1
Kiina 17,7 6,7 6,9 6,6 6,4 6,2 6,0
Intia 7,2 7,1 6,7 7,2 7,3 7,0 7,0
Teoll.maat 41,8 1,8 2,5 2,4 1,9 1,6 1,9
1) Ostovoimapariteettipainot.
Lähteet: OECD, IMF, kansalliset tilastot, ETLA, NiGEM.
S18.2/k01tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Taulukko: Inflaatio alueittain


Inflaatio alueittain, %
Kuluttajahinnat2)
Paino1) Keskimäärin
2016 2016* 2017* 2018E 2019E 2020E 2018–22E
Maailma 100,0 .. .. .. .. .. ..
Pohjois-Amerikka 16,9 1,3 2,1 2,5 2,3 2,1 2,1
Yhdysvallat 15,5 1,3 2,1 2,5 2,3 2,1 2,1
EU28 16,7 0,3 1,7 1,7 1,9 1,9 2,0
Euroalue 11,3 0,2 1,5 1,6 1,8 1,8 1,8
Saksa 3,3 0,5 1,7 2,0 2,1 2,0 1,9
Ranska 2,3 0,2 1,0 1,8 1,8 1,9 1,8
Italia 1,9 -0,1 1,2 1,3 1,4 1,6 1,5
Suomi 0,2 0,4 0,8 1,1 1,4 1,8 1,7
Muut
Iso-Britannia 2,3 0,7 2,7 2,3 1,7 2,0 2,0
Ruotsi 0,4 1,0 1,8 2,0 2,3 1,7 1,9
Venäjä 3,2 7,0 3,7 2,5 4,0 4,0 3,8
Japani 4,4 -0,1 0,5 0,7 1,4 1,2 1,0
Kiina 17,7 2,0 1,6 2,0 2,5 2,5 2,4
Intia 7,2 4,9 2,5 5,0 5,0 5,0 5,0
Teoll.maat 41,8 1,1 2,3 1,7 1,9 1,8 1,8
1) Ostovoimapariteettipainot.
2) Kansalliset indeksit.
Lähteet: OECD, IMF, kansalliset tilastot, ETLA, NiGEM.
S18.2/k02tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Taulukko: Yksityinen kulutus alueittain


Yksityinen kulutus alueittain, määrän muutos, %
2016* 2017* 2018E 2019E 2020E 2018–22E
OECD 2,4 2,3 2,1 2,2 2,0 1,8
Yhdysvallat 2,7 2,8 2,5 2,4 1,6 1,8
EU28 2,4 1,9 1,7 1,9 1,5 1,6
EMU19 2,0 1,6 1,5 1,7 1,4 1,5
Saksa 2,1 1,8 1,9 2,0 1,5 1,6
Ranska 2,2 1,1 1,9 2,2 1,5 1,7
Italia 1,4 1,4 1,1 0,9 0,5 0,7
Suomi 2,0 1,3 2,0 1,8 1,6 1,7
Muut
Iso-Britannia 3,1 1,8 1,4 1,6 0,7 1,0
Ruotsi 2,2 2,2 2,3 2,0 1,6 1,8
Japani 0,1 1,0 1,1 1,2 1,3 1,2
Lähteet: OECD, kansalliset tilastot, NiGEM.
S18.2/k03tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Taulukko: Kiinteät investoinnit alueittain


Kiinteät investoinnit alueittain, määrän muutos, %
2016* 2017* 2018E 2019E 2020E 2018–22E
OECD 1,9 4,0 3,7 3,4 2,7 3,0
Yhdysvallat 0,6 2,8 5,1 4,7 3,9 4,0
EU28 2,9 3,1 3,4 2,9 2,1 2,5
EMU19 3,7 2,7 4,3 3,4 2,0 2,7
Saksa 3,5 2,9 3,8 3,4 3,3 3,4
Ranska 2,8 3,5 3,3 3,3 3,8 3,6
Italia 3,2 3,8 4,3 2,7 0,5 1,5
Suomi 8,5 4,0 3,9 1,5 2,7 2,8
Muut
Iso-Britannia 2,3 3,4 1,0 2,8 3,9 2,7
Ruotsi 5,6 5,9 4,0 1,0 2,0 2,0
Japani 1,1 2,5 2,3 1,6 1,3 1,5
Lähteet: OECD, kansalliset tilastot, NiGEM.
S18.2/k04tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Taulukko: Euroalueen talouslukuja


Euroalueen talouslukuja, %
2016* 2017E 2018E 2019E 2020E
Yksityinen kulutus 2,0 1,6 1,5 1,7 1,4
Julkinen kulutus 1,8 1,1 1,5 1,8 1,4
Kiinteät bruttoinv. 3,7 2,7 4,3 3,4 2,0
Kotimainen kok.kys. 2,2 1,8 2,0 2,1 1,5
Vienti 3,0 5,2 2,4 2,9 3,7
Tuonti 4,0 4,0 2,8 3,6 4,2
BKT 1,8 2,4 2,1 1,8 1,5
Teollisuustuotanto 1,7 3,0 2,0 1,7 1,5
Inflaatio, HICP 0,2 1,5 1,6 1,8 1,8
Työttömyysaste 10,0 9,1 8,3 8,0 7,8
Julk. sek. tasapaino, per BKT -1,5 -0,9 -0,7 -0,6 -0,5
Julk. sek. velka, per BKT 91,1 88,8 86,6 84,9 83,8
Lähteet: Euroopan komissio, kansalliset tilastot, NiGEM.
S18.2/k05tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Tarjontashokit heiluttavat öljyn hintaa

Öljyn Brent-laadun ennustetaan maksavan tänä vuonna keskimäärin 72,8 dollaria tynnyriltä. Ensi vuonna öljyn Brent-laadun hinnan ennustetaan olevan keskimäärin 75 dollaria tynnyriä kohden. Öljy on kallistunut tänä vuonna selvästi, sillä vielä viime vuonna öljyn (Brent) hinta oli keskimäärin 54,2 dollaria tynnyriltä. Öljyn dollareissa laskettu hinta nouseekin ennusteessamme tänä vuonna 34,1 prosenttia. Ensi vuonna hinta nousee ennustemme mukaan enää 3,1 prosenttia.

Merkittävimpiä syitä öljyn kallistumiseen ovat olleet presidentti Trumpin ilmoitus aiemman Iran-sopimuksen purkamisesta ja uusien pakotteiden asettaminen Iranille sekä keskeisen öljyntuottajamaan Venezuelan täydellinen talouskaaos. Toisaalta myös maailmantalouden hyvän kasvun jatkuminen on tukenut öljyn hintaa.

Öljyn hinnan nousua on loiventanut Saudi-Arabian ja Venäjän ilmoitus lisätä öljyn päivätuotantoa 1 miljoonalla tynnyrillä. Lisäksi Yhdysvaltojen öljyn tuotanto tekee uusia ennätyksiä, kun se parhaillaan lähentelee jo 11 miljoonan tynnyrin päivätasoa. Yhdysvallat on tällä hetkellä tuotantomäärissä vain hieman jäljessä Venäjää, joka tuottaa öljyä hieman yli 11 miljoonaa tynnyriä päivässä. Saudi-Arabia, tällä hetkellä maailman kolmanneksi suurin öljyn tuottajamaa, tuottaa noin 10,5 miljoonaa tynnyriä öljyä päivässä.

Öljyn hintaan ovat vaikuttaneet tänä vuonna tavallista enemmän muutokset maailmanpolitiikassa ja sen aiheuttamat tarjontashokit. Geopolitiikka muodostaa öljyn hinnalle riskin jatkossakin, ja se saattaa synnyttää suuria vaihteluita öljyn hinnan päivänoteerauksiin.

Muiden raaka-aineiden hinnat kääntyneet laskuun

Muiden raaka-aineiden kuin öljyn hinnat olivat vielä alkuvuonna nousussa mutta kääntyivät loppukesällä laskuun kauppasodan kiihtyessä Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä. Selvässä laskussa heinä-elokuussa olivat muun muassa kuparin ja sinkin hinnat. Alumiinin hinnat ovat myös olleet loppukesällä laskussa, mutta sitä ennen huhti-toukokuussa niissä nähtiin myös nousupiikki, kun yksi maailman suurimmista alumiinin tuottajayrityksistä, venäläisomisteinen Rusal, joutui Yhdysvaltojen pakotelistalle.

Raaka-aineiden, pois lukien energia, hintojen odotetaan nousevan loppuvuonna vain hieman. Niinpä niiden hintojen vuosikeskiarvoon ennustetaan 6,3 prosentin nousua. Vuonna 2019 muiden raaka-aineiden kuin öljyn hintojen ennustetaan nousevan hieman yli prosentin kuluvan vuoden keskiarvoon nähden.

Maailmankaupan kasvu hidastuu

Etla ennustaa maailmankaupan kasvavan tänä vuonna 4,0 prosentin vauhtia. Ensi vuonna maailmankaupan ennustetaan kasvavan enää 3,5 prosenttia, sillä kaupan esteiden lisääntyminen vähentää kauppaa.

Tällaiset kasvuluvut olisivat toteutuessaan hieman pienempiä kuin mitä kirjattiin viime vuonna, sillä vuonna 2017 maailman tavarakauppa kasvoi noin 4,6 prosenttia. Viime vuoden kasvu oli siten yli kaksi kertaa nopeampaa kuin keskimääräinen maailmankaupan kasvu vuosina 2012–2016. Viime vuoden lukema on sittenkin kaukana 1990-luvun noin 7 prosentin kasvuvauhdista, mutta lähellä vuosien 2000–2008 keskiarvoa, jolloin maailmankauppa kasvoi keskimäärin noin 5 prosenttia vuodessa.

Maaliskuun ennusteessa todetut riskit maailmakaupan kehitykselle ovat pitkälti toteutuneet. Kiina ja Yhdysvallat ovat asettaneet toistensa tuonnille vastavuoroisia tulleja 50 miljardin dollarin edestä. Lisäksi presidentti Trump ilmoitti heinäkuussa Yhdysvaltojen suunnittelevan 200 miljardin dollarin suuruisia lisätulleja Kiinalle. Trump on myös uhkaillut asettavansa kiinalaistuotteille tulleja jopa 500 miljardin dollarin eli koko Yhdysvaltojen Kiina-tavaratuonnin edestä.

Lisäksi Yhdysvaltojen asettamat teräksen 25 prosentin ja alumiinin 10 prosentin tullit EU-maille tulivat voimaan kesäkuussa. EU on myös asettanut 25 prosentin suuruiset vastatullit yhdysvaltalaisille kulutustuotteille kuten bourbon-viskille, Harley Davidson -moottoripyörille ja Levi Strauss -farkuille. Yhteensä EU:n asettamat vastatullit kohdistuvat Yhdysvalloista tuotaviin tuotteisiin, joiden arvo on 2,8 miljardia euroa. Yhdysvallat ja Etelä-Korea puolestaan onnistuivat neuvottelemaan tuontikiintiöstä, joka rajoittaa teräksen ja alumiinin vientiä Etelä-Koreasta Yhdysvaltoihin. Yhdysvallat on lisäksi avannut Pohjois-Amerikan maita koskevan vapaakauppasopimuksen Naftan uudelleenneuvotteluita varten. Meksikon kanssa Yhdysvallat pääsi alustavaan sopuun jo elokuun lopussa.

Kaiken kaikkiaan kaupan esteet, niin perinteiset tullit kuin ei-tariffiperusteiset esteet kuten standardivaatimukset ja tuotteen alkuperää koskevat säännökset, ovat lisääntymässä maiden välillä. Tähän suuntaan vaikuttaa myös Britannian ero EU:sta. Tämä eittämättä hidastaa maailmankaupan kasvua. Vaikutus on suurempi nykytaloudessa, jossa yritykset ovat riippuvaisia tarjontaketjuista, ts. tuotannon vaiheiden hajauttamisesta eri yksiköihin monissa maissa.

Laskelma Kiinan ja Yhdysvaltojen välisen kauppasodan vaikutuksista

Presidentti Trump aloitti kauppasodan Kiinan kanssa asettamalla ensin tullimaksuja 34 miljardin dollarin edestä Kiinasta tulevalle tavaratuonnille. Kiina vastasi pian samalla mitalla asettamalla tullit samalle arvolle Kiinan Yhdysvaltojen tuontia. Myöhemmin vastavuoroisia tulleja nostettiin vielä lisää (16 mrd.) koskemaan yhteensä 50 miljardin dollarin arvoista tuontia. Kiinan ja Yhdysvaltojen uudet tullit koskevat siis tällä hetkellä kaikkiaan 100 miljardin dollarin arvosta tuontia, jonka osalta tullimaksuja on nostettu 25 prosenttiyksikköä. Lisäksi Trump on uhannut asettaa tullit koko yli 500 miljardin arvoiselle tavaratuonnille Kiinasta. Yhdysvallat vei tavaroita viime vuonna Kiinaan selvästi vähemmän, noin 170 miljardin dollarin arvosta.

Mitä tällaisista vastavuoroisista tullimaksuista seuraa maiden ulkomaankaupalle ja taloudellisille aktiviteetille? Seuraavassa tehdään laskelma Yhdysvaltojen ja Kiinan vastavuoroisten tullien vaikutuksesta hyödyntämällä NiGEM globaalia makrotalouden mallia. Oheisessa makrolaskelmassa ei päästä analysoimaan tullien vaikutusta hyödyketasolla, mutta makrovaikutuksista saadaan varsin hyvä käsitys.

Simuloidaan ensin tilanne, jossa sekä Yhdysvallat että Kiina korottavat tariffeja koskien koko vastavuoroista tuontia, siis sekä tavara- että palvelukauppaa (Kiinan Yhdysvaltojen tuonnin arvo oli v. 2016 yhteensä noin 223 miljardia, Yhdysvaltojen Kiinan tuonnin taas samana vuonna vajaat 500 miljardia dollaria), ja jossa tullimaksut nousevat 25 prosenttiyksikköä. Simulaatiossa tullit ovat voimassa täysimääräisinä kolmen vuoden ajan, jonka jälkeen ne palautuvat aiemmalle, shokkia edeltäneelle tasolleen muutaman vuoden aikana.

Tällainen shokki nostaa välittömästi sekä Kiinan että Yhdysvaltojen tuonti- ja vientihintoja. Vaikutukset heijastuvat myös laajemminkin maailmankaupan hintoihin, reaalisiin valuuttakursseihin ja taloudelliseen aktiviteettiin.

Kuviosta 1 nähdään, että shokin seurauksena tuotanto sekä Yhdysvalloissa että Kiinassa supistuu merkittävästi, yli prosentin verran vuoteen 2023 mennessä. Kiinan bkt supistuu hitusen enemmän kuin Yhdysvaltojen bkt. Myös euroalueen bkt supistuu, mutta selvästi vähemmän, suurimmillaan noin 0,3 prosenttia perusuraan nähden. Suomi, joka on pieni ja avoin talous, kärsii hieman euroalueen keskiarvoa enemmän: Suomen bkt on vuonna 2021 0,4 prosenttia pienempi verrattuna tilanteeseen, jossa laajamittainen kauppasota Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä ei olisi alkanut lainkaan. Shokkien vaikutukset kuitenkin laimenevat ajan myötä tullien palautuessa ennalleen.

Tariffien vaikutus aktiviteettiin tulee luonnollisesti erityisesti ulkomaankaupan kautta. Kuviosta 2 havaitaan, että selvästi eniten tariffeista kärsii Kiinan vienti, sillä se supistuu enimmillään 4 prosenttia vastavuoroisten tariffien seurauksena. Myös Suomen vienti supistuu enimmillään noin 1,9 prosenttia perusuraan verrattuna. Suomen vienti supistuu aluksi nopeammin kuin koko maailman bkt, mutta palautuu myöhemmin samalla uralle sen kanssa (ei näy kuviossa). Yhdysvaltojen vienti supistuu reilut 2 prosenttia, mutta shokin vaikutus vientiin kestää siellä kauemmin kuin euroalueella tai Suomessa. Viennin mukana myös tuonti supistuu koko maajoukossa, mikä vähentää shokin vaikutuksia bkt:hen. Tämä on seurausta siitä, että vientiteollisuus käyttää tyypillisesti tuontipanoksia tuotannossaan.

Ville Kaitila

Ville Kaitila

Tutkija, VTL
Alueet: yksityinen kulutus, tuotanto, hinnat ja kustannukset, kansainvälinen talous, mallien käyttö
Markku Lehmus

Markku Lehmus

Ennustepäällikkö, VTT
Alueet: päätoimittaja, yhteenveto, kansainvälinen talous, mallien käyttö