Kansainvälinen suhdannekehitys 1/2017

Maailmantalouden kasvu nopeutuu tänä vuonna 3,3 prosenttiin, mikä on 0,2 prosenttiyksikköä enemmän kuin viime vuonna. Myös ensi vuodelle ennustamme yhtä nopeaa kasvua. Ennusteita on nostettu erityisesti kehittyneille maille. Euroalueen kasvuennustetta kuluvalle vuodelle on nostettu 0,2 prosenttiyksikköä 1,6 prosenttiin ja Yhdysvalloille saman verran 2,2 prosenttiin. Yhdysvalloissa kasvua ylläpitää ennen kaikkea lisääntyvä yksityinen kulutus, euroalueella kasvu on jakaantunut tasaisemmin eri kysyntäkomponentteihin. Venäjän talouden odotetaan kääntyvän tänä vuonna jonkinlaiselle kasvu-uralle, Kiinan talouskasvu puolestaan hidastuu muutaman prosentin kymmenyksen. Positiivisesta yleisvireestä huolimatta maailmantalouteen kohdistuu merkittäviä negatiivisia riskejä. Yhdysvaltojen protektionistiset suunnitelmat voivat aikaansaada pahimmillaan suuriakin häiriöitä maailmankauppaan. Euroopassa käytävät useat vaalit voivat tuottaa vaikeasti sulatettavia tuloksia. Italian pankkisektorin ongelmien jatkuminen aiheuttaa systeemisen riskin euro-alueelle ja sen päälle EU-maiden ja Britannian väliset eroneuvottelut ovat vasta alkamassa.

Maailman talouskasvu nopeutuu hieman

Maailman talouskasvu vahvistuu tänä vuonna hieman. Kasvuksi ennustetaan 3,3 prosenttia, mikä on 0,2 prosenttiyksikköä enemmän kuin viime vuonna. Näilläkin luvuilla ollaan vielä noin prosenttiyksikön verran jäljessä maailmantalouden keskimääräisiä kasvulukuja 2000-luvun alussa. Myös ensi vuonna maailmantalouden ennustetaan kasvavan 3,3 prosenttia.

Vaikka talouskasvu hieman nopeutuukin, huolta herättää yhä länsimaiden heikko tuottavuuden kehitys, jossa ei juurikaan havaita paranemisen merkkejä. Euroalueella rahapolitiikka pysyy hyvin elvyttävänä, mutta Yhdysvallat on jo irtautumassa ns. nollakorkoregiimistä. Yhdysvalloissa kasvua haetaankin tänä ja seuraavana vuonna ennen kaikkea finanssipolitiikan keinoin. Silti myös euroalueella finanssipolitiikan viritys on muuttunut keskimäärin neutraaliksi, tai jopa elvyttäväksi joillain mittareilla katsottuna. Kasvoihan esimerkiksi Saksan julkinen kulutus viime vuonna jopa 4,2 prosenttia. Kaikesta huolimatta ns. sekulaarisen stagnaation tunnuspiirteet näkyvät vieläkin, erityisesti euroalueella: vaisu tuottavuuskehitys ja vanheneva väestö yhdistettynä melko heikkoon kokonaiskysyntään, jolle matala korkotaso onnistuu antamaan vain vähän vauhtia.

Euroaluetta vaivaavat samat ongelmat kuin ennenkin, eli talouskasvun epätasaisuus ja -tahtisuus jäsenmaiden välillä. Italiassa ei ole havaittu käytännössä lainkaan tuottavuuskasvua koko 2000-luvulla julkisen velan bkt-suhteen ollessa jo yli 130 prosenttia, samalla kun pankkisektorin ongelmat heikentävät rahoitusmarkkinoiden kykyä kanavoida resursseja tuottavaan toimintaan. Lähestyvät vaalit Hollannissa, Ranskassa ja Saksassa populistipuolueineen tuovat oman riskinsä Euroopan instituutioille, jotka ovat joka tapauksessa testissä Britannian EU-eroneuvottelujen käynnistyessä suunnitelmien mukaan maaliskuun aikana.

Kiinan talouskasvun ennustetaan hieman hidastuvan, mutta se pysyy kuitenkin 6 prosentin tietämillä tänä ja ensi vuonna, mikä tukee osaltaan maailmantalouden kasvua. Suomen kannalta hyvä uutinen on positiivinen käänne Venäjän taloudessa, vaikka kasvuvauhti siellä jäänee varsin vaatimattomaksi.

Viime vuonna maailmantalouteen ja erityisesti yksityiseen kulutukseen antoi vauhtia matalalle tasolle painunut öljyn hinta – tänä vuonna sen vaikutus on käänteinen. Öljyn hinta kääntyi nousuun OPEC-maiden päästyä sopimukseen tuotantomäärien leikkaamisesta viime vuoden marraskuussa. Tällä hetkellä öljyn (Brent) hinta liikkuu 56 dollarin tuntumassa barrelilta, mikä on noin 24 prosenttia korkeampi taso kuin millä öljyn hinta oli viime vuonna keskimäärin.

USA:n talous kiihdyttää ylikuumenemisen rajoilla

Yhdysvaltojen talouden ennakoidaan jatkavan ripeää kasvuaan tänä ja ensi vuonna: tälle vuodelle ennustetaan 2,2 prosentin, ensi vuodelle jo 2,5 prosentin kasvua. Ensi vuoden kasvun kiihtyminen on ennen kaikkea Trumpin elvytyksen aikaan saamaa. Vaikka on epäselvää, missä määrin osa varsin suurista suunnitelmista menee läpi poliittisessa päätöksenteossa, voidaan ainakin puolustusmenojen tuntuvan lisäämisen ja joidenkin veronkevennysten odottaa toteutuvan republikaanienemmistöisessä kongressissa. Kaiken kaikkiaan Yhdysvaltojen kasvu jatkuu kulutusvetoisena samalla, kun muut kotimaiset kysyntäerät, kuten investoinnit, kontribuoivat vähemmän talouskasvuun. Viennistä on odotettavissa niukasti vetoapua vahvan dollarin takia. Dollarin vahvistumiseen tuovat lisäpaineita odotetut koronnostot tänä ja ensi vuonna.

Yhdysvaltojen työllisyys on kasvanut yhtäjaksoisesti vuodesta 2010 lähtien samalla, kun työttömyysaste on laskenut alle 5 prosentin. Asuntojen hinnat ovat puolestaan nousseet Case-Shiller-indeksin mukaan samalle tasolle kuin millä ne olivat ennen finanssikriisiä, joka sai alkunsa nimenomaan Yhdysvaltojen asuntomarkkinoilta. Onkin aiheellista kysyä, onko maan talous jo siirtymässä tasapainoisesta nousukaudesta ylikuumentumisen puolelle. Tätä argumenttia vastaan puhuvia tekijöitä on kuitenkin myös löydettävissä: työmarkkinoilla osallistumisaste on yhä kaukana niistä tasoista, joilla se oli ennen finanssikriisiä. Samoin palkkojen nousuvauhti ja pohjainflaatio ovat yhä varsin maltillisissa lukemissa. Tämä antaa toiveita siitä, että maassa olisi yhä kapasiteettia vapaana tuotannon kasvattamiseen ilman suurta riskiä ylikuumenemisesta. Myös odotetut koronnostot Yhdysvalloissa vähentävät ylikuumentumisen riskiä.

Yhdysvaltojen inflaation ennustetaan kiihtyvän 2,2 prosenttiin kuluvana vuonna ja 2,4 prosenttiin ensi vuonna. Viimeisin tieto Yhdysvaltojen inflaatiosta on tammikuulta, jolloin vuositasolle nostettu inflaatio oli 2,5 prosenttia ja pohjainflaatio, josta energian ja ruoan hinnan vaikutus on puhdistettu, oli 2,3 prosenttia. Yhdysvaltojen keskuspankki Fed tavoittelee inflaation pitämistä 2 prosentin tuntumassa (työllisyystavoitteen lisäksi), joten enemmistö markkinoita seuraavista asiantuntijoista uskoo uuteen koronnostoon vielä kuluvan kevään aikana.

Etla ennustaa, että Fed nostaa ohjauskorkoja kaksi kertaa tämän vuoden aikana ja koronnostot jatkuvat myös ensi vuonna, kun inflaatio kiihtyy edelleen työttömyysasteen pysytellessä alle 5 prosentin. Dollari on vahvistunut jo nyt euroon nähden vuoden takaiseen verrattuna merkittävästi, joten ennustamme, että euron dollarikurssi pysyttelee jatkossa jotakuinkin nykyisellä tasollaan korkoerosta huolimatta. Joihinkin kehittyvien maiden valuuttoihin nähden dollarin vahvistuminen jatkunee yhä, kun nousevat korot ohjaavat pääomia näistä maista takaisin Yhdysvaltoihin.

Yhdysvaltojen investoinnit ovat toipuneet hitaasti vuosien 2008–2009 taantumasta. Investoinnit kääntyivät nousuun vasta vuonna 2011 ja saavuttivat vuoden 2007 lopun tason vuonna 2014. Myös vuonna 2016 investointien kasvu oli vaatimatonta ja niiden kehitykseen ennustetaan vain hieman nousevaa uraa seuraavillekin vuosille. Toisaalta OPEC-maiden tuotantorajoitukset ja niitä seurannut öljyn hinnan nousu on lisännyt Yhdysvaltojen liuskeöljyn tuotantoa viime vuoden lopulta lähtien merkittävästi. Maan öljynporaus onkin palannut aktiivisilla poraustorneilla mitattuna samalle tasolle kuin vuoden 2015 lokakuussa. Aktiivisten tornien määrä on siten lähes kaksinkertaistunut viime vuoden toukokuusta. Samalla Yhdysvaltojen öljyvarastot nousivat helmikuussa korkeimmalle viikkotasolleen mittaushistoriassa, joka alkaa vuodesta 1982. Myös Yhdysvaltojen öljynvienti on kasvanut alkuvuonna merkittävästi.

Britannia menossa kohti ns. kovaa brexitiä

Brexit eli Britannian ero EU:sta heikentää Britannian taloutta verrattuna tilanteeseen, jossa maa pysyisi EU:n jäsenenä. (Ks. myös tämän Suhdanteen artikkeli Suomen ja Britannian taloussuhteista). Tämä tulema vaikuttaa yhä ilmeisemmältä sen jälkeen, kun Britannian hallitus teki selväksi, ettei se aio tavoitella mitään ETA-jäsenyyden, ts. Norjan mallin kaltaista kompromissia. Brexit vaikuttaa negatiivisesti kaikkiin Britannian kysyntäkomponentteihin pitkällä aikavälillä, vaikka lyhyellä aikavälillä vienti voi hyötyä punnan heikentymisestä.

Brexitistä huolimatta Britannian talouskasvu oli viime vuonna sitkeämpää kuin moni talousennustaja odotti. Maan bkt kasvoi tarkistettujen tietojen mukaan viime vuonna 1,8 prosenttia edellisvuoteen nähden. Britannian kohtalaisen hyvä kasvu oli seurausta ennen kaikkea yksityisestä kulutuksesta, joka lisääntyi viime vuonna 3,1 prosentin vauhtia. Talouskasvu oli myös nopeampaa viime vuoden lopussa verrattuna alkuvuoden tahtiin – jokseenkin ennusteiden vastaisesti.

Tänä vuonna Britannian talouskasvun ennustetaan hidastuvan 1,5 prosenttiin. Ensi vuoden bkt-kasvuksi ennustetaan enää 1,3 prosenttia. Nämä ennusteet sisältävät oletuksen, että brexitin vaikutukset alkavat realisoitua asteittain maan talouskasvulukuihin, vaikkakin maltillisesti. Punnan heikentyminen on jo nyt johtanut maassa tuontituotteiden kallistumiseen ja siten inflaation kiihtymiseen, ja niinpä kasvun veturina tähän asti toiminut yksityinen kulutus kontribuoi aiempaa vähemmän maan bkt-kasvuun tänä ja ensi vuonna. Myös investointien näkymät ovat heikentyneet epävarmuuden lisäännyttyä. Vienti saa jonkin verran vetoapua heikosta punnasta, mutta sekin vaikutus jäänee laihaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun EU-eron seuraukset maan ulkomaankaupan ehtoihin alkavat konkretisoitua. Myös ulkomaisten suorien sijoitusten maahan ennustetaan vähenevän pitkällä aikavälillä. Mikäli EU-ero johtaa aiempaa selvästi tiukempaan maahanmuuttopolitiikkaan, kuten tällä hetkellä näyttää, myös Britannian tuottavuuskasvu heikkenee.

Britannian hallitus on ilmoittanut tavoittelevansa mahdollisimman kattavaa vapaakauppasopimusta EU:n kanssa. Vaikka ulkomaankauppaa helpottavia vapaakauppasopimuksia saataisiinkin aikaiseksi, muut kuin tullimuotoiset kaupan esteet tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Näitä ovat mm. tuotteiden alkuperäsäännökset sekä toimialueeseen liittyvät ns. ”passporting”-oikeudet. Erityisesti jälkimmäiset ovat olleet tärkeitä Britannian finanssisektorille, joka tuottaa leijonanosan maan arvonlisäyksestä.

Japanin talousennusteita on hieman nostettu

Japanin bkt:n ennustetaan kasvavan 0,9 prosenttia tänä ja ensi vuonna. Japanissa päästiin myös viime vuonna ennakkotietojen perusteella 1 prosentin bkt-kasvuun, mikä on hieman hitaampaa kuin vuoden 2015 kasvu, joka puolestaan oli 1,2 prosenttia tarkistettujen tietojen mukaan. Tällaisetkin, ykköstä lähellä olevat luvut näyttävät Japanin viimeisten kahden vuosikymmenen kasvulukuihin verrattaessa varsin hyviltä. Japanin bkt kasvaakin tällä hetkellä joidenkin arvioiden mukaan potentiaalista kasvuvauhtiaan nopeammin.

Japanin kasvu pysyy jatkossa lähes yhden prosentin vauhdissa toisaalta vahvistuvan maailmantalouden, toisaalta hallituksen finanssipoliittisen elvytyksen ja keskuspankin hyvin kevyenä jatkuvan rahapolitiikan ansiosta. Japanin hallitus uskoo (optimistisesti) elvytyspakettinsa kasvattavan maan bkt:ta jopa 1,3 prosenttia. Keskuspankin varsin mittava määrällisen keventämisen ohjelma ja negatiiviset ohjauskorot eivät vaikuta juuri nostavan Japanin hintoja, jotka laskivat viime vuonna 0,1 prosenttia vuoteen 2015 nähden. Viime aikoina maassa on kuitenkin havaittu merkkejä ansioiden noususta, mikä antaa toivoa inflaation kiihtymisestä lähemmäksi keskuspankin tavoitetta.

Vaikka Trumpin lupaama elvytys on heikentänyt jeniä ja näin ollen parantanut viennistä riippuvan Japanin kilpailukykyä, myös Japanin keskuspankin pääjohtaja Haruhiko Kuroda ilmaisi vast’ikään huolensa Trumpin protektionististen aikeiden takia.

Ruotsin taloussykli hitaasti kypsymässä

Ruotsin talouskasvun ennustetaan maltillistuvan kahden prosentin tuntumaan. Tälle vuodelle Ruotsin talouskasvuksi ennustetaan 2,2 ja ensi vuodelle 2,0 prosenttia. Kahtena aiempana vuonna Ruotsin talous kasvoi jopa 3–4 prosentin vauhtia, joten maan noususykli on hitaasti kypsymässä ja kasvuluvut lähestymässä muun Euroopan keskiarvoja.

Ruotsin kasvua ruokkivat viime vuonna erityisesti investoinnit asuntorakentamisen kasvaessa nopeasti sekä julkinen kulutus, jonka lisääntyminen juontui ennen kaikkea pakolaisista. Kummankin komponentin ennustetaan kasvavan jatkossa hitaammin, ja kasvun painopiste Ruotsissa onkin siirtymässä vientiin ja yksityiseen kulutukseen. Samalla työttömyysasteen ennustetaan painuvan lähelle 6 prosenttia.

Ruotsin kasvua on kiihdyttänyt myös Riksbankin erittäin elvyttävä rahapolitiikka negatiivisten ohjauskorkojen muodossa. Se on myös ruokkinut asuntojen hintojen nousua. Asuntomarkkinoiden ylikuumeneminen erityisesti Tukholman ja Malmön alueilla onkin todellinen ongelma. Asuntomarkkinoiden kuumenemisesta huolimatta inflaatio on yhä varsin vaatimaton. Ruotsin valtiollinen tutkimuslaitos Konjunkturinstitutet ennusti joulukuussa 2016, että Ruotsin inflaatio saavuttaa 2 prosentin tavoitetason vasta vuonna 2020 ja maan keskuspankki nostaa korkoja vasta vuoden 2018 kolmannella neljänneksellä.

Kevyt rahapolitiikka on myös heikentänyt Ruotsin kruunua, mikä on auttanut maan vientiä ja toisaalta nostanut inflaatiota. Inflaation jääminen tavoitetasostaan on seurausta ennen kaikkea siitä, että palkat nousevat maassa yhä verraten hitaasti. Näin siitäkin huolimatta, että joidenkin arvioiden mukaan Ruotsin tuotanto on jo nyt ns. potentiaalisen tasonsa yläpuolella, ts. tuotantokuilu on positiivinen.

Euroalueen kasvu kohtalaista, poliittiset riskit kasvaneet

Euroalueen kasvu jatkuu kohtalaisen hyvänä. Tämän ja ensi vuoden kasvuksi ennustetaan 1,6 prosenttia. Siten kasvu jatkuu lähes yhtä nopeana kuin viime vuonna, jolloin valuutta-alueen taloudet kasvoivat yhteensä 1,7 prosenttia edellisvuoteen nähden.

Ennakkotietojen perusteella euroalueella kasvu olikin viime vuonna 0,1 prosenttiyksikköä nopeampaa kuin Yhdysvalloissa. Viimeksi euroalue kasvoi Yhdysvaltoja nopeammin vuonna 2008. Euroalueen maiden kasvu on kuitenkin yhä epätahtista, ja toisaalta vaalit useassa euromaassa tänä vuonna voivat johtaa talouspolitiikan muutoksiin, jotka vaikuttaisivat myös alueen kasvunäkymiin.

Euroalueen suurimman talouden Saksan ennustetaan kasvavan tänä vuonna 1,7 ja ensi vuonna 1,5 prosenttia. Kasvu jatkuu siis hyvänä, vaikkei se aivan ylläkään viime vuoden vauhtiin, jolloin Saksan talous kasvoi 1,9 prosenttia edellisestä vuodesta. Kysyntäeristä Saksan kasvuun eniten kontribuoi yksityinen kulutus, joka kasvoi viime vuonna 2,0 prosenttia. Toiseksi eniten viime vuoden kasvuun kontriboi julkinen kulutus, joka kasvoi jopa 4,2 prosenttia vuoteen 2015 verrattuna. Kasvulukua selittävät paljolti pakolaiset, joita maa otti vastaan viime vuonna varsin merkittävästi.

Euroalueella hyvässä kasvussa oli viime vuonna myös Espanja, jonka bkt:n arvioidaan kasvaneen 3,2 prosenttia edellisestä vuodesta. Tänä vuonna Espanjan talouden ennustetaan kasvavan 2,5 ja ensi vuonnakin 2 prosentin vauhtia. Muuta euroaluetta korkeammat kasvuluvut ovat mahdollisia muun muassa siksi, että maassa on yhä paljon käyttämättömiä resursseja – olihan Espanjan työttömyysaste vielä viime vuonna 19,6 prosenttia. Ranskankin talouden ennustetaan kiihdyttävän pikku hiljaa muun euroalueen vauhtiin: tänä vuonna Ranskan bkt:n ennustetaan kasvavan 1,4, ensi vuonna jo 1,6 prosenttia. Pian käytävät presidentinvaalit tuovat kuitenkin oman epävarmuutta lisäävän tekijänsä Ranskan muuten kohtalaisen hyviin kasvunäkymiin.

Poliittinen epävarmuus varjostaa myös Italian kasvunäkymiä. Paolo Gentiloni siirtyi nopeasti pääministerin paikalle entisen pääministeri Renzin kannan hävittyä kansanäänestyksessä viime vuoden puolella. Silti Renzin edelleen johtama ja hallitusvastuussa oleva puolue on näyttänyt tapahtuneen jälkeen hajanaiselta euron kyseenalaistavien ryhmien hengittäessä sen niskaan. Poliittinen epävarmuus ei toki ole uusi ilmiö Italiassa, mutta lisää päänvaivaa on aiheuttanut myös maan pankkisektori ja siellä erityisesti Monte dei Paschi di Siena (MPS) -pankki. Hallitus onkin jo hyväksynyt 20 miljardin euron valtiontukiohjelman ongelmissa painivalle finanssisektorille, mutta ohjelman toimeenpano on edelleen kesken. MPS-pankin pelastamista on monimutkaistanut se, että kotitaloudet omistavat huomattavan määrän pankin velkakirjoja. Oman lukunsa Italian ongelmiin tuo myös maan mittava julkinen velka, jonka bkt-suhde on jo lähes 133 prosenttia.

Euroopan keskuspankki on vihdoin saamassa vauhditettua inflaatiota niin, että ollaan jo lähellä sen tavoitetasoa, hieman alle kahta prosenttia. Tämän vuoden inflaatioksi ennustetaan euroalueelle 1,5 prosenttia, ja samoin ensi vuodelle. Kunnia saavutuksesta kuuluu oikeansuuntaisen rahapolitiikan lisäksi öljyn hinnan nousulle, joka kasvattaa alueen inflaatiolukuja alkuvuonna melkein prosenttiyksikön verran. Ennakkotietojen perusteella inflaatio olikin helmikuussa euroalueella 2,0 prosenttia. Ilman energian hintaa laskettu inflaatio oli 1,2 prosenttia, Ilman energiaa ja prosessoimattomia ruokia laskettu ns. pohjainflaatio oli puolestaan samanaikaisesti vain 0,9 prosenttia. Loppuvuonna alueen inflaation ennustetaankin vaimenevan lähelle yhtä prosenttia, kun öljyn hinnan vaikutus poistuu melkein kokonaan vuodentakaisista vertailuluvuista. Etlan ennusteessa oletetaan, että Euroopan keskuspankki nostaa seuraavan kerran ohjauskorkoaan vuoden 2019 alussa.

Samalla kun euroalueen kasvu on pysynyt kohtalaisena, myös alueen työttömyysaste on alentunut. Euroalueen työttömyysasteen ennustetaan laskevan viime vuoden 10,0 prosentista 9,5 prosenttiin tänä vuonna ja 9,1 prosenttiin ensi vuonna. Finanssipolitiikan viritys alueella on kääntynyt keskimäärin kiristävästä neutraaliksi.

Taulukko: Euroalueen talouslukuja


Euroalueen talouslukuja, %
2015* 2016E 2017E 2018E 2019E
Yksityinen kulutus 1,8 1,9 1,5 1,4 1,6
Julkinen kulutus 1,4 2,0 1,4 1,1 1,0
Kiinteät bruttoinv. 3,2 2,8 3,0 2,8 2,2
Kotimainen kok.kys. 1,8 1,9 1,8 1,5 1,2
Vienti 6,5 2,7 3,3 3,2 3,6
Tuonti 6,4 3,3 3,6 3,6 4,0
BKT 2,0 1,7 1,6 1,6 1,5
Teollisuustuotanto 2,0 1,4 1,6 1,5 1,5
Inflaatio, HICP 0,0 0,2 1,5 1,5 1,7
Työttömyysaste 10,9 10,0 9,5 9,1 8,8
Julk. sek. tasapaino, per BKT -2,1 -1,7 -1,4 -1,3 -1,3
Julk. sek. velka, per BKT 92,6 91,5 90,5 89,0 88,4
Lähteet: Euroopan komissio, kansalliset tilastot.
S17.1/k05tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Venäjän taloudessa tapahtumassa käänne

Öljyn hinnan kohtalainen elpyminen, viime vuoden keskiarvoon nähden noin 24 prosentin nousu tätä kirjoittaessa, on nostanut Venäjän talouden näkymiä tälle ja ensi vuodelle. Venäjän talouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 1,2 ja ensi vuonna 1,5 prosenttia. Vaikka käänne parempaan on jo ovella, kasvuluvut ovat jäämässä varsin vaatimattomiksi parinkymmenen vuoden historiallisessa tarkastelussa. Onkin selvää, että Venäjän nykyiset rakenteet eivät mahdollista kovin korkeita kasvulukuja. Tilanne voi toki muuttua jos joko öljyn hinta tai rakenteet muuttuvat dramaattisesti. Tällaista ei ole kuitenkaan näköpiirissä, ainakaan rakenteiden osalta. Öljyn hintaankin ennustetaan vain maltillista nousua.

Taulukko: Bruttokansantuotteen muutokset alueittain


Bruttokansantuotteen määrän muutokset alueittain, %
Bruttokansantuote
Paino1) Keskimäärin
2015 2015* 2016* 2017E 2018E 2019E 2017–21E
Maailma 100,0 3,1 3,1 3,3 3,3 3,2 3,3
Pohjois-Amerikka 17,2 2,4 1,6 2,2 2,5 2,2 2,3
Yhdysvallat 15,8 2,6 1,6 2,2 2,5 2,2 2,3
EU28 16,9 2,2 1,9 1,7 1,6 1,5 1,4
Euroalue 12,0 2,0 1,7 1,6 1,6 1,5 1,4
Saksa 3,4 1,7 1,9 1,7 1,5 1,3 1,2
Ranska 2,3 1,3 1,2 1,4 1,6 1,2 1,4
Italia 1,9 0,7 0,9 1,0 1,0 1,0 0,9
Suomi 0,2 0,3 1,6 1,7 1,5 1,6 1,5
Muut
Iso-Britannia 2,4 2,2 1,8 1,5 1,3 1,2 1,4
Ruotsi 0,4 4,1 3,3 2,2 2,0 1,2 1,5
Venäjä 3,3 -3,7 -0,6 1,2 1,5 1,8 1,7
Aasia 38,4 4,9 4,9 4,7 4,7 4,4 4,7
Japani 4,2 1,2 1,0 0,9 0,9 0,8 0,8
Kiina 17,3 6,9 6,7 6,3 6,0 5,5 5,8
Intia 7,0 7,2 6,9 7,5 7,5 7,3 7,4
Teoll.maat 42,4 2,1 1,8 2,0 2,0 1,8 1,8
1) Ostovoimapariteettipainot.
Lähteet: OECD, IMF, kansalliset tilastot, ETLA, NiGEM.
S17.1/k01tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Taulukko: Inflaatio alueittain


Inflaatio alueittain, %
Kuluttajahinnat2)
Paino1) Keskimäärin
2015 2015* 2016* 2017E 2018E 2019E 2017–21E
Maailma 100,0 .. .. .. .. .. ..
Pohjois-Amerikka 17,2 0,2 1,3 2,2 2,4 2,0 2,2
Yhdysvallat 15,8 0,1 1,3 2,2 2,4 2,0 2,2
EU28 16,9 0,0 0,3 1,6 1,5 1,7 1,8
Euroalue 12,0 0,0 0,2 1,5 1,5 1,7 1,7
Saksa 3,4 0,1 0,4 1,9 1,6 1,7 1,7
Ranska 2,3 0,1 0,3 1,5 1,5 1,8 1,5
Italia 1,9 0,1 -0,1 1,2 1,5 1,7 1,2
Suomi 0,2 -0,2 0,4 0,8 1,4 1,5 1,4
Muut
Iso-Britannia 2,4 0,0 0,7 2,0 2,4 2,1 2,1
Ruotsi 0,4 0,7 1,1 1,6 1,7 1,9 1,1
Venäjä 3,3 15,5 7,1 7,5 6,5 6,0 6,0
Aasia 38,4 2,1 2,1 2,4 2,4 2,4 2,4
Japani 4,2 0,8 -0,1 0,5 0,8 0,9 0,8
Kiina 17,3 1,4 2,3 2,0 3,0 3,0 2,8
Intia 7,0 5,9 4,9 5,5 5,5 5,5 5,5
Teoll.maat 42,4 0,2 0,8 1,7 1,9 1,8 1,7
1) Ostovoimapariteettipainot.
2) Kansalliset indeksit.
Lähteet: OECD, IMF, kansalliset tilastot, ETLA, NiGEM.
S17.1/k02tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Taulukko: Yksityinen kulutus alueittain


Yksityinen kulutus alueittain, määrän muutos, %
2015* 2016* 2017E 2018E 2019E 2017–21E
OECD 2,5 2,1 2,1 2,0 2,1 2,0
Yhdysvallat 3,2 2,7 2,4 2,6 2,3 2,3
EU28 2,1 2,2 1,8 1,6 1,8 1,7
EMU19 1,8 1,9 1,5 1,4 1,6 1,5
Saksa 2,0 2,0 1,9 1,7 1,3 1,2
Ranska 1,5 1,4 1,4 1,8 1,6 1,6
Italia 1,6 1,6 1,2 1,2 1,0 1,0
Suomi 1,5 2,0 1,3 1,1 1,2 1,2
Muut
Iso-Britannia 2,4 3,1 1,4 0,5 0,7 1,0
Ruotsi 2,7 2,3 2,5 2,4 2,4 2,3
Japani -0,4 0,4 1,0 0,9 1,8 1,5
Lähteet: OECD, kansalliset tilastot.
S17.1/k03tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Taulukko: Kiinteät investoinnit alueittain


Kiinteät investoinnit alueittain, määrän muutos, %
2015* 2016* 2017E 2018E 2019E 2017–21E
OECD 3,0 1,5 2,3 2,9 2,8 2,6
Yhdysvallat 3,7 0,8 2,6 3,4 3,8 3,3
EU28 3,6 2,3 2,2 2,9 2,6 2,5
EMU19 3,2 2,8 3,0 2,8 2,2 2,1
Saksa 1,7 2,5 2,5 2,1 1,0 1,7
Ranska 1,0 2,9 3,9 3,9 3,3 3,6
Italia 1,3 1,9 0,8 2,6 2,1 2,6
Suomi 1,1 5,2 3,8 2,6 3,2 2,9
Muut
Iso-Britannia 3,4 0,8 -2,4 3,5 4,7 3,0
Ruotsi 7,0 6,6 4,2 2,2 1,9 2,5
Japani 0,1 1,0 1,9 2,0 0,8 0,9
Lähteet: OECD, kansalliset tilastot.
S17.1/k04tElinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Raakaöljyn hinta vakautunut – ainakin toistaiseksi

Raakaöljyn hinta lähti viime vuoden lopulla nousuun OPEC-maiden päästyä sopuun öljyn tuotantomäärien vähentämisestä. Tällä hetkellä (6.3.) raakaöljyn (Brent) hinta on noin 56 dollarissa tynnyriltä, kun viime vuoden keskiarvo oli 45 dollaria tynnyriltä. Raakaöljyn hinnan odotetaan jäävän tänä vuonna keskimäärin 56 dollarin tasolle tynnyriltä. Ensi vuodelle Brent-laadun tynnyrihinnaksi ennustetaan 58 dollaria, joten hinta nousee vielä hieman nykyiseltä tasoltaan kysynnän voimistuessa.

Öljyntuottajamaiden järjestö OPEC sai aikaan sopimuksen tuotantomäärien rajaamisesta puolen vuoden määräajaksi kokoontuessaan Wienissä marraskuun lopussa viime vuonna. Öljykartelli, jonka tuotanto vastaa tätä nykyä noin kolmannesta koko maailman öljyntuotannosta, sopi tuotannon vähentämisestä noin 1,2 miljoonalla tynnyrillä päivässä. Kartellin päivätuotannon tulisi näin asettua 32,5 miljoonan tynnyrin tasolle. Myös Venäjä on luvannut rajata omaa tuotantoaan. Öljyn futuurimarkkinoiden perusteella markkinatoimijat vaikuttavat pääosin uskovan sovittujen leikkauksien pitävän, sillä öljyn hinta on alkuvuonna vakautunut 55–57 dollarin haarukkaan. Voidaan sanoa, että tässä on myös mukana annos hyväuskoisuutta, sillä historian perusteella OPECin sopimat tuotantomäärät on aina jossain vaiheessa ylitetty.

Se, mitä seuraa puolen vuoden määräajan jälkeen, on tietysti epäselvää. Voi hyvin olla, että OPEC-osapuolet haluavat jatkaa asettamiaan tuotantorajoituksia hintatason tukemiseksi. Ainakin yksi OPEC-maiden sovusta hyötyvä taho on jo nyt tiedossa: Yhdysvaltojen liuskeöljytuottajat, jotka ovat sopimuksen ulkopuolella mutta hyötyvät korkeammasta öljyn hinnasta. Aktiivisten öljynporaustornien määrä Yhdysvalloissa onkin lähes kaksinkertaistunut viime vuoden toukokuusta (ks. Yhdysvaltojen taloutta käsittelevä jakso).

Raakaöljyn hintaa on myös viime kuukausina nostanut voimistuva maailmantalous. Etlan ennusteessa maailmantalouden kasvu pysyy kohtalaisena, mikä tukee öljyn hintakehitystä ja siihen ennustettua lievästi nousevaa uraa. Niinpä vuodelle 2019 öljyn Brent-laadun hinnaksi ennustetaan keskimäärin 60 dollaria tynnyriltä.

Muidenkin raaka-aineiden hinnat nousussa

Viime vuoden lopulla muidenkin raaka-aineiden kuin energian hinnat kääntyivät nousuun. Nousua selittävät odotukset maailmantalouden nopeutuvasta kasvusta, mutta oma osuutensa oli Yhdysvaltojen uuden presidentin lupauksilla mittavista infrainvestoinneista. Raaka-aineiden, pois lukien energia, hintojen odotetaan myös jatkavan pienessä, muutaman prosentin suuruisessa nousussa ennusteperiodilla 2017–2019.

Raaka-aineiden pl. energia dollareissa mitatut keskihinnat laskivat viime vuonna HWWA-indeksin mukaan keskimäärin hieman alle prosentin, vaikka ne kääntyivätkin selvään nousuun viime vuoden lopulla. Marras-tammikuun aikana keskihinnat nousivat noin 10 prosenttia edelliseen kolmen kuukauden ajanjaksoon verrattuna. Nousupyrähdys nähtiin muun muassa sinkin ja kuparin hinnoissa. Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna keskihinnat kääntyivät tammikuussa 2016 nousuun pitkän vuodesta 2011 alkaneen trendimäisen laskun jälkeen. Raaka-aineiden pl. energia dollareissa mitatut keskihinnat olivatkin yhä viime vuonna HWWA-indeksin mukaan keskimäärin 44,6 prosenttia alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2011.

Raaka-aineiden hintojen laskun keskeisin syy on ollut Kiinan kysynnän kasvun hidastuminen ja maailmantalouden kasvuodotusten pysyminen vaisuina. Kysynnän vaimeuden ohella laskua selittää runsas tarjonta muutaman vuoden takaisten korkeiden raaka-ainehintojen lisäämien raaka-aineinvestointien takia. Investointien kypsyminen tuotantovaiheeseen vie aikaa, joten tarjonnan lisäys on ajoittunut muutoinkin heikkoon markkinatilanteeseen.

Maailmankaupan kasvun odotetaan nopeutuvan

Maailmankaupan kasvu on hieman nopeutumassa vuosina 2017 ja 2018 useita vuosia kestäneen hidastuvan kasvutrendin jälkeen. Maailmankaupan (mukaan lukien palvelut) ennustetaan kasvavan 2,4 prosenttia kuluvana ja 4,3 prosenttia ensi vuonna.

Viime vuonna maailman tavarakaupan arvioidaan kasvaneen vain reilun prosentin edellisvuodesta. Vertailun vuoksi: maailmantalouden ennustetaan kasvaneen viime vuonna 3,1 prosenttia. Maailman tavarakauppa siis kasvoi selvästi maailman bkt:ta hitaammin. Maailmankaupan kasvu onkin hidastunut viime vuosikymmeninä selvästi: 1990-luvulla maailmankauppa kasvoi vielä 7 prosenttia, vuosina 2000–2008 kasvu oli 5 prosenttia ja vuosina 2010–2015 kasvua oli enää 3 prosenttia. Vuoden 2011 jälkeen maailmankauppa on lisääntynyt maailman bkt:ta hitaampaa vauhtia.

Maailmankaupan ja bkt:n suhteen muutos heijastaa globalisaation hidastumista tällä vuosikymmenellä. Negatiivisesta trendistä huolimatta maailmankaupan ennustetaan kuitenkin piristyvän tänä ja ensi vuonna. Ennustetut luvut ovat silti vielä matkan päässä 2000-luvun alun vauhdista.

Toisaalta on otettava huomioon, että nykyinen poliittinen ilmapiiri sisältää merkittäviä riskejä maailmankaupalle. Presidentti Trump on puhunut tuotannon palauttamisesta Yhdysvaltoihin verotuksen tai muiden keinojen avulla ja toisaalta tuonnille asetettavista uusista kustannuksista. Samalla hän on syyttänyt maailman suuria viejämaita, kuten Saksaa, valuuttakurssin manipuloimisesta kilpailijoiden päihittämiseksi. Puheet eivät johda vielä kauppasotiin, mutta teot voivat sen tehdä. Toisaalla Britannian EU-ero heikentäessään ulkomaankaupan ehtoja Britannian ja EU-maiden välillä hidastaa osaltaan maailmankaupan kasvua.

Erityisteema: Epävarmuus ja talouskasvu

Epävarmuus talouspolitiikan suunnasta ja muutoksista on lisääntynyt Yhdysvalloissa merkittävästi Trumpin vaalivoiton jälkeen. Asiantuntijat ovat päätyneet lähinnä arvailemaan ja spekuloimaan sillä, mitkä presidentin aikeista ja lupauksista muuttuvat päätöksiksi, jotka todella pannaan toimeen. Taloustieteen keinoin epävarmuutta voidaan yrittää kvantifioida esimerkiksi indeksillä, joka laskee ”uncertainty”-sanan esiintymisiä lehdistössä (Baker, Bloom and Davis, 2012).

Indeksistä nähdään, että epävarmuus on lisääntynyt viime kuukausien aikana. Siitä nähdään myös, että brexit-äänestyksen tulos aiheutti huomattavan piikin indeksissä viime vuoden kesällä. Tätä indeksiä tarkasteltaessa on toki hyvä pitää mielessä, että länsimaiset pörssit ovat nousseet Trumpin valinnan jälkeen, samoin kotitalouksien ja yritysten luottamus on pysynyt korkealla, jopa noussut. Lisääntyvä epävarmuus ei siis ole ainakaan vielä johtanut luottamuksen rapautumiseen.

Globaalilla NiGEM-makromallilla voidaan myös tehdä vaikutuslaskelma siitä, mitä epävarmuuden lisääntyminen tarkoittaisi tilanteessa, jossa se näkyisi valtionlainakorkojen riskipreemioiden nousuna. Viime kuukausina Yhdysvaltojen ja joidenkin euromaiden valtionlainojen korot ovat todellakin nousseet, tosin Yhdysvalloissa nousu lienee heijastanut ohjauskorkojen nosto-odotuksia. Euromaiden, erityisesti Ranskan tapauksessa on ollut kyse presidentinvaaleihin liittyvän poliittisen riskin hinnoittelusta, joka vastaa varsin hyvin mallilaskelman ajatusta shokista. Seuraavassa laskelmassa oletetaan, että epävarmuus nostaa Yhdysvaltojen ja euromaiden pitkien valtionlainojen riskipreemioita niin, että se tuottaa 0,2 prosenttiyksikön suuruisen mark-upin pitkien valtionlainakorkojen ja lyhyiden korkojen välille, ja tämä preemio näkyy kyseisten maiden valtionlainojen koroissa kahden vuoden ajan vuoden 2017 alusta lähtien.

Tällainen epävarmuusshokki hidastaisi Yhdysvaltojen, euroalueen ja Suomen talouskasvua 0,1–0,2 prosenttiyksikköä seuraavien kolmen vuoden aikana. Vaikutus ei ole kovin suuri, mutta toisaalta shokki valtionlainoihin oli asetettu ainoastaan 0,2 prosenttiyksikön suuruiseksi. Laskelmasta siis nähdään, että epävarmuuden lisääntyminen edellä mainitulla tavalla määriteltynä heijastuisi negatiivisesti talouskasvuun.

Markku Lehmus

Markku Lehmus

Ennustepäällikkö, VTT
Alueet: päätoimittaja, yhteenveto, kansainvälinen talous, mallien käyttö