Vientituotevalikoiman laajuus ja talouskehitys EU:ssa

Viennin kehitys on tärkeää talouskasvun kannalta. Vientituloilla maksetaan myös tuontituotteet kulutukseen ja investointeihin. Ilman näitä tuotteita elintasomme olisi selvästi nykyistä alempi.

Vientiyritykset eroavat kotimarkkinoilla toimivista yrityksistä mm. siinä suhteessa, että ne ovat tehokkaampia ja kannattavampia, ks. esim. Bernard ja Jensen (1995, 2004), Melitz (2003), Girma, Greenaway ja Kneller (2004), Wagner (2006, 2007) sekä Helpman (2006). Siksi vientiyritysten kasvulla on erityisen suuri merkitys kansantalouden tuottavuuden, tulojen ja bkt:n kasvulle.

10 000 tuotetta – kuinka suurta osaa niistä viedään?

Kuinka paljon on merkitystä sillä, mitä tuotteita viedään? Kysymystä voidaan tarkastella eri näkökulmista. Tätä kirjoitusta varten on analysoitu sitä, kuinka suurta osaa kaikista mahdollisista HS8-numerotason tuotteista EU-maat veivät vuosina 1995–2015 (ks. tarkemmin Kaitila, 2017). HS8-tason tuotteita on vuodesta riippuen noin 10 000 kappaletta. Tässä mittarissa jokainen tuote saa saman painon. Vaihtoehtoisena indikaattorina käytetään Herfindahl-Hirschman (HH) -indeksiä, joka mittaa sitä, kuinka voimakkaasti vienti on keskittynyt harvoihin tuotteisiin. HH-indeksissä kutakin tuotetta painotetaan sen viennin arvolla.

On huomattava, että vain osa vientituotteista on viejämaassa tuotettuja. Joukossa on myös välityskauppaa, jonka merkitys vaihtelee maittain. Välityskaupalla voi kuitenkin olla huomattava merkitys. Esimerkiksi Alankomaissa välityskauppa nosti bkt:n kasvuvauhtia 0,3 prosenttiyksikköä vuosittain kymmenen vuoden tarkasteluajanjaksolla (Mellens, Noordman ja Verbruggen, 2007).

Vientituotevalikoiman hajautuneisuudessa on etuja ja haittoja. Hajautuneempi valikoima voi olla siinä mielessä hyvä, että joihinkin tiettyihin tuotteisiin liittyvä markkinahäiriö tai kysynnän aleneminen vaikuttaa kansantalouteen vähemmän. Tällainen kansantalous on siis häiriölle vähemmän altis kuin sellainen, jossa keskitytään harvojen tuotteiden vientiin.

Toisaalta maat erikoistuvat suhteellisen etunsa mukaisesti niihin tuotteisiin, joiden valmistuksessa ne ovat suhteellisesti ottaen tehokkaimpia. Tämä tarkoittaa tuotteita, joiden valmistuksessa maassa on korkein suhteellinen tuottavuus. Tämä puolestaan liittyy korkeampiin palkkoihin. Erikoistuminen voikin olla merkki suhteellisen edun tehokkaasta hyödyntämisestä.

Suomen viennin tuotevalikoima kehittynyt toisin kuin muiden EU-maiden

Vuosina 1995–2015 Suomen tavaraviennin eri tuotenimikkeiden osuus kaikista mahdollisista nimikkeistä aleni melkein 9 prosenttiyksikköä vajaaseen 71 prosenttiin. Myös Ranskassa ja Saksassa vastaava osuus väheni aavistuksen näinä vuosina. Kaikissa muissa maissa osuus kasvoi, erityisesti Irlannissa, Kreikassa, Portugalissa ja EU:n uusissa jäsenmaissa. Tämä kehitys on kuvattu kuviossa 1 Suomen ja viiden muun pienen ja kehittyneen jäsenmaan osalta.

Analyysissa on myös jaettu vientituotteet seitsemään suureen teollisuuden toimialajakoa noudattavaan ryhmään. Suomen vientituotemäärä on kehittynyt heikosti kaikissa ryhmissä. Suurin Suomen muista EU-maista erottava tuoteryhmä on elintarvikkeet ja juomat. Jos nämä tuotteet sivuutetaan, Suomen vientituotevalikoima on edelleen kehittynyt muita heikommin. Nyt erot ovat kuitenkin selvästi pienempiä erityisesti verrattuna Ruotsiin, Itävaltaan, Saksaan, Italiaan ja Britanniaan.

Suomen viennin rakenne ei ole eurooppalaisittain keskittynyt

Hieman erilainen kuva kehityksestä saadaan katsomalla kymmenen tärkeimmän vientituotteen osuutta viennistä tai edellä mainittua HH-indeksiä. Nämä mittarit ovat keskenään voimakkaasti korreloituneita ja kertovat samaa tarinaa. Matkapuhelimiin liittyvien tuotenimikkeiden kasvanut merkitys näkyy tämän käyrän nousuna 2000-luvun alkuun asti Suomen osalta kuviossa 2. Myöhemmin kymmenen tärkeimmän vientituotteen osuus on laskenut selvästi, kun matkapuhelimien tuotanto on Suomessa loppunut.

Matkapuhelimiin liittyvien tuotteiden suuri merkitys näkyy myös HH-indeksillä mitatussa Suomen viennin kehityksessä (ks. kuvio 3). Näin mitattuna viennin rakenne keskittyi vuoteen 2005 asti ja kääntyi sen jälkeen monipuolisempaan suuntaan. Kun Suomen HH-indeksi lasketaan ilman tärkeimpiä matkapuhelimiin liittyviä tuotenimikkeitä, kehitys on tarkasteluvuosina jokseenkin vaakasuoraa.

HH-indeksillä tai kymmenen tärkeimmän tuotteen vientiosuuksilla mitattuna viennin keskittymisaste ei EU:ssa riipu kansantalouksien koosta (ks. kuvio 4, missä poikkeava havainto on Irlanti). Irlantia lukuun ottamatta muut pienet kehittyneet EU-maat (ml. Suomi) ovat siinä joukossa, missä keskittyneisyys on nykyisin vähäisintä. Toisaalta Britannia on tuoterakenteeltaan keskittyneimpien vientimaiden joukossa. Keskittyneintä viennin rakenne oli vuonna 2015 Irlannissa, Kreikassa, Slovakiassa sekä Britanniassa ja hajautuneinta Italiassa, Puolassa, Itävallassa sekä Portugalissa.

Vientituotteiden lukumäärän kasvu on liittynyt positiivisesti talouskasvuun

Onko eri vientituotteiden lukumäärällä merkitystä talouskasvun kannalta? Funken ja Ruhwedelin (2005) mukaan laajempi vientituotevalikoima on liittynyt nopeampaan talouskasvuun uusissa EU-maissa.

Tulostemme mukaan eri vientituotteiden lukumäärän kasvu todellakin liittyy positiivisesti henkeä kohti lasketun bruttokansantuotteen kehitykseen EU-maissa. Tarkastelussa on kontrolloitu bkt per capita -lähtötaso, joka on merkittävä talouskasvun selittävä tekijä. Köyhemmät maat ovat kasvaneet vauraampia maita nopeammin. Näin maiden väliset tuloerot ovat EU:ssa ajan myötä tasoittuneet. Sen sijaan HH-indeksillä tarkasteltuna viennin keskittymisen muutokset eivät ole tulosten mukaan liittyneet talouskasvuun.

Kirjallisuus

Bernard, A.B. ja Jensen, J.B. (1995). ”Exporters, jobs and wages in US manufacturing: 1976–1987”, Brookings Papers on Economic Activity, Microeconomics, 67–119.

Bernard, A.B. ja Jensen, J.B. (2004). ”Exporting and Productivity in the USA”, Oxford Review of Economic Policy, Vol. 20(3), 343–57.

Funke, M. ja Ruhwedel, R. (2005). ”Export variety and economic growth in East European transition economies”, Economics of Transition, Vol. 13(1), 25–50.

Girma, S., Greenaway, D. ja Kneller, R. (2004). ”Does Exporting Increase Productivity? A Microeconometric Analysis of Matched Firms”, Review of International Economics, Special Issue November 2004, Vol. 12:5, 855–66.

Helpman, E. (2006). ”Trade, FDI, and the Organization of Firms”, Journal of Economic Literature, Vol. 44(3), 589–630.

Kaitila V. (2017). ”Export product range and economic performance – An emphasis on small advanced EU countries”, Etla Working Papers 50, https://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Working-Papers-50.pdf.

Melitz, M.J. (2003). ”The Impact of Trade on Intra-industry Reallocations and Aggregate Industry Productivity”, Econometrica, Vol. 71: 6, 1695–1725.

Mellens, M.C., Noordman, H.G.A. ja Verbruggen, J.P. (2007). ”Re-exports: international comparison and implications for performance indicators”, CPB Document No. 149.

Wagner, J. (2006). ”Exports, Foreign Direct Investment, and Productivity: Evidence from German Firm Level Data”, Applied Economics Letters, Vol. 13:6, 347–49.

Wagner, J. (2007). ”Exports and Productivity: A Survey of the Evidence from Firm-Level Data”, World Economy, Vol. 30:1, 60–82.

Ville Kaitila

Ville Kaitila

Tutkija, VTL
Alueet: yksityinen kulutus, tuotanto, hinnat ja kustannukset, mallien käyttö