Suomen CO2-päästöt 2019–2024 ja hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen

Tavoitteena hiilineutraali Suomi

Euroopan unioni tavoittelee ilmastonmuutoksen vuoksi hiilineutraalisuutta vuoteen 2050 mennessä. Jotkin jäsenmaat ovat asettaneet tätä kunnianhimoisempia aikatauluja. Suomen hallitus tavoittelee hiilineutraalisuutta vuoteen 2035 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen alueella vuoden aikana syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen ja täällä olevan luonnollisen hiilinielun summan pitää tällöin olla nolla. Hiilinieluja ovat meret sekä kasvit ja muut organismit, jotka sitovat hiilidioksidia ja toimivat siten hiilivarastoina. Metsät ovat Suomen tärkein luonnollinen hiilinielu.

Vuonna 2018 Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat 56,4 miljoonaa hiilidioksidi (CO2) -ekvivalenttia tonnia ja hiilinielu vastaavasti -10,3 miljoonaa tonnia. Polttoaineiden energiakäytön päästöt aiheuttivat 75 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.

Etlan makroennusteeseen perustuva CO2-päästöarvio

Tässä artikkelissa on laskettu ennuste Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitykselle vuosina 2019–2024 hyödyntäen Etlan 14.9.2020 julkaisemaa Suhdanne-ennustetta (ks. www.suhdanne.fi) sekä tekemällä tiettyjä teknologiaoletuksia. Toimialojen tuotantoennuste perustuu makroennusteeseen kansantalouden panos-tuotostaulujen kautta. Teemme lopuksi myös laskelman siitä, millaisella päästökehityksellä hiilineutraalisuustavoite voidaan saavuttaa.

Ennustetta ei tehdä vuosikohtaisesti, vaan kyseessä on arvio viiden vuoden keskimääräisestä kehityksestä. Tarkempi kuvaus käytetystä menetelmästä löytyy Kaitilan muistiosta (2020), joskin ennusteessa käytettyä teknologiaoletusta on sittemmin hieman kehitetty (ks. alla). Tulokset ovat herkkiä tehdyille teknologiaoletuksille.

Päästöt ovat alentuneet jo pitkään

Esiteolliseen aikaan verrattuna sekä Suomen bruttokansantuotteen (bkt) määrä että tuotannosta ja kulutuksesta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet huomattavasti. Päästöt kääntyivät kuitenkin absoluuttisesti laskuun vuoden 2003 jälkeen (ks. kuvio 1). Sen jälkeen päästöt ovat alentuneet hieman yli kolmanneksen huipustaan.

Tuotannon päästöintensiivisyys (päästöt jaettuna bkt:n määrällä) on alentunut vielä pidempään (ks. kuvio 2). Päästöintensiivisyys oli huipussaan tässä esitetyllä ajanjaksolla vuonna 1994, minkä jälkeen se on enemmän kuin puoliintunut. Tämä on seurausta teknologisesta kehityksestä ja tuotantorakenteen muutoksesta.

Kasvihuonekaasupäästöt tuotannossa ja kulutuksessa

Käytämme laskelmassa Tilastokeskuksen tilastoa kasvihuonekaasupäästöjen (CO2-ekv.) määrästä toimialoittain ja kotitalouksien kulutuksessa. Näin otamme huomioon talouden rakenteellisen muutoksen. Tuotannon osuus kasvihuonekaasupäästöistä on 88 prosenttia ja kotitalouksien kulutuksen osuus 12 prosenttia.

Suurimmat päästöjen tuottajat toimialoittain on esitetty kuvioissa 3 ja 4. Päästöt lasketaan ne tuottavan toimialan yritysten mukaan eikä esimerkiksi tuotannon arvoketjun kautta.

Kotitalouksien kulutuksesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt johtuvat lähinnä yksityisliikenteestä ja omakotitalojen öljylämmityksestä. Suhdanteessa tehdään ennuste myös yksityisajoneuvojen polttoaineiden ja voiteluöljyjen kulutuksen sekä asumisessa käytettyjen nestemäisten polttoaineiden kulutuksen määrälle osana kotitalouksien kulutuskäyttäytymistä.

Tuotannon määrä ja käytetty teknologia ennusteessa

Kasvihuonekaasupäästöjen ennuste perustuu laskelmassa kahteen tekijään: 1) ennustettuun toimialoittaiseen tuotantoon ja kotitalouksien kulutukseen sekä 2) teknologiseen kehitykseen eli tuotannon päästöintensiteetin muutokseen. Jälkimmäisestä tehdään kolme oletusta, jotka perustuvat historialliseen kehitykseen. Päästöintensiteettiä mitataan kullakin toimialalla kasvihuonekaasupäästöjen (CO2-ekv.) määrällä suhteessa arvonlisäyksen määrään.

Kuviossa 5 on esitetty CO2-intensiteetin kehitys niillä toimialoilla, joilla päästöjen kokonaismäärä on suurinta. Päästöintensiteetti on alentunut huomattavasti energia-, vesi- ja jätehuollossa sekä öljyn ja metallien jalostuksessa. Vähäisemmässä määrin näin on tapahtunut myös maataloudessa ja paperiteollisuudessa. Sen sijaan kuljetusalan päästöintensiteetti ei ole alentunut. Jotta se alenisi, täytyisi kuljetuskaluston käyttämien polttomoottoreiden energiatehokkuuden parantua selvästi tai sähköistyä. Kuljetuksessa ovat mukana suomalaisten vesi- ja ilmaliikenteen yritysten päästöt kansainvälisessä liikenteessä.

Teknologisesta kehityksestä tehdään kullakin toimialalla kolme skenaariota. Perusurana on päästöintensiteetin viimeisten kolmen tilastoidun vuoden (2014–2017) keskimääräinen muutos. Jos intensiteetti kuitenkin on noussut, käytetään viimeistä havaintoa. Siten intensiteetti ei nouse millään toimialalla.

Huonona skenaariona oletetaan, ettei teknologista kehitystä tapahdu ennustevuosina. Oletuksena on tällöin vuoden 2017 päästöintensiteetti kullakin toimialalla. Historiallisen kehityksen perusteella pidämme huonoa skenaariota epätodennäköisenä usean vuoden ajanjaksolla koko kansantalouden tasolla.

Nopeutuneen teknologisen kehityksen skenaariossa päästöintensiivisyyden muutosvauhdin oletetaan kaksinkertaistuvan siitä, mikä se on perusuralla.

Suurimman päästölähteen, eli energiahuollon toimialan, käsittely laskelmassa poikkeaa muista toimialoista. Arvioimme sen CO2-päästöjen kehityksen erikseen vuosille 2018–2019 Tilastokeskuksen julkaisemien sähkön ja lämmön tuotantotilastojen perusteella.1 Tieto on saatavilla myös vuoden 2020 alusta ja otetaan huomioon tämän vuoden ennusteessa. Vuosille 2021–2024 lasketaan samanlaiset kolme skenaariota kuin muille toimialoille.

Ennustekäyrien muotoon vaikuttavat sekä päästöintensiteetin toimialakohtainen suhteellinen muutos että Etlan ennuste tuotannon määrän kehityksestä eri toimialoilla. Jälkimmäinen voi joko jyrkentää tai loiventaa kehitystä riippuen siitä, miten eniten päästöjä tuottavat toimialat kehittyvät ennustevuosina verrattuna muihin toimialoihin.

Kasvihuonekaasupäästöt alenevat vuosina 2019–2024

Perusuralla kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä alenee vuosina 2019–2024 keskimäärin 4,1 prosenttia vuodessa (ks. kuvio 6). Päästöjen huippuvuodesta 2003 vuoteen 2018 asti päästöt alenivat keskimäärin 2,7 prosenttia vuodessa. Alenemisen nopeutuminen johtuu pitkälti fossiilisten polttoaineiden käytön selvästä vähenemisestä energiahuollossa viime vuosina.

Huonossa skenaariossa päästöjen kokonaismäärä pysyy keskimäärin vakaana energiahuollon hyvästä kehityksestä huolimatta, kun tuotanto kasvaa ilman päästöintensiivisyyttä alentavaa teknologista kehitystä. Nopeutuneen teknologisen kehityksen skenaariossa päästöjen kokonaismäärä alenee keskimäärin 5,9 prosenttia vuodessa.

Näin saatu viuhka ei ole aivan symmetrinen, koska skenaarioissa on esitetty päästöjen summa toimialoilla, jotka kehittyvät eri tavoin niin tuotannon määrän kuin päästöintensiivisyydenkin osalta.

Päästöennuste ja hiilineutraalisuustavoite

Hiilineutraalisuustavoitteen osalta on päästöjen lisäksi huomioitava hiilinielun kehitys. Muutokset maankäytössä vaikuttavat hiilinieluun (LULUCF)2, jonka tilastot päättyvät vuoteen 2018. Sen jälkeen olemme estimoineet hiilinielun kehityksen vuosina 2019–2020 teollisuuspuun hakkuiden toteutuneen (2019M1–2020M6) ja loppuvuonna 2020 arvioidun kehityksen perusteella. Vuosille 2021–2024 hiilinielun kehitys on estimoitu Etlan tekemän metsäteollisuuden tuotantoennusteen perusteella. Vuodesta 2025 lähtien hiilinielun oletetaan olevan viimeisten kolmen tilastohavainnon keskiarvo.

Kuviossa 7 on esitetty Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja hiilinielut sekä näiden nettokehitys, eli Suomen kansallinen tavoiteura, vuodesta 1990 alkaen. Sinisellä katkoviivalla kuvattu kehitys lasketaan hiilinieluennusteen ja neutraalisuustavoitteen edellyttämän tasavauhtisen päästökehityksen perusteella. Päästöjen vähennystarve on näillä oletuksilla keskimäärin 5,8 prosenttia vuodessa. Koska tuotanto kasvaa, päästöintensiteetin on keskimäärin alennuttava tätä enemmän. Tähän vaikuttaa myös tuotantorakenteen kehitys.

Kuviossa ovat mukana myös edellä esitetty ennuste kasvihuonekaasupäästöistä lähivuosina. Nielun kasvaminen, eli sitä kuvaavan käyrän aleneminen kuviossa 7, pienentäisi bruttopäästöjen vähentämistarvetta.

Hiilineutraalisuus vuonna 2035 on kova tavoite

Päästöjen kehitykseen voidaan vaikuttaa politiikan ja hinnoittelun avulla. Euroopan unionissa käydään kauppaa pienenevillä päästöoikeuksilla, mikä tekee ajan myötä hiilidioksidipäästöistä kalliimpia. Tämä kannustaa yrityksiä kehittämään ja ottamaan käyttöön teknologiaa, joka vähentää kasvihuonekaasupäästöjen määrää.

Suomen tavoite on saavuttaa kansallinen hiilineutraalisuus vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan merkittävä teknologinen muutos yleisesti energian tuottamisessa ja lisäksi muissa tuotantotavoissa erityisesti suurimmilla päästötoimialoilla sekä kotitalouksien kulutuksessa. Avainasemassa on fossiilisten polttoaineiden käytön selvä vähentäminen. Lisäksi hiilinielujen kehitys sekä laajemmin kotitalouksien kulutuskäyttäytyminen vaikuttavat tavoitteen saavuttamiseen.

Investoinnit vähäpäästöiseen teknologiaan sekä sen tutkimukseen ja tuotekehitykseen auttavat tavoitteen saavuttamisessa ja luovat uusia vientituotteita. Julkinen sektori voi tukea tätä kehitystä muun muassa suuntaamalla teknologista tutkimusrahoitusta tavoitteen saavuttamista edistävään suuntaan, poistamalla hiilineutraalisuuden kannalta haitalliset tukiaiset, asettamalla haittaveroja sekä olemalla aktiivinen EU:n päästökaupan kehittämisessä. Hiilineutraalisuustavoite voidaan ottaa huomioon myös julkisissa hankinnoissa ja infrastruktuuri-investoinneissa.

Kirjallisuus

Kaitila, V. (2020). Suomen CO2-päästöt 2019–2023 ja hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen. ETLA Muistio No 84. https://pub.etla.fi/ETLA-Muistio-Brief-84.pdf.

1 Käytetty tilasto on energian kokonaiskulutus energialähteittäin (TJ), jota tulkitaan yhdessä sähkön ja lämmön polttoainekohtaisten tuotantotilastojen (TJ) kanssa. Arviossa käytetään öljyn, kivihiilen, maakaasun ja turpeen energiakäytön kehitystä ja lasketaan niiden aiheuttamat CO2-päästöt Energiateollisuus ry:n tilastoissaan käyttämien päästökertoimien avulla.

2 Hiilinielut kattavat maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsien käytön hiilidioksidia sitovat prosessit (LULUCF = land use, land use change and forestry).

Ville Kaitila

Ville Kaitila

Tutkija, VTL
Alueet: yksityinen kulutus, tuotanto, hinnat ja kustannukset, kansainvälinen talous, mallien käyttö