Öljykriisit, tuotannon sopeutuminen ja raakaöljyn hinta

Raakaöljyn hinta on heilahdellut rajusti 1970-luvun alun jälkeen. Vuosien 1973 ja 1979 öljysokit nostivat raakaöljyn hinnan 15,9-kertaiseksi vuodesta 1972 vuoteen 1980 mennessä. Öljyn tynnyrihinta (Brent) pysyi tämän jälkeen entiseen verrattuna hyvin korkeana, 30 dollarin tuntumassa, aina vuoden 1985 lopulle, jonka jälkeen hinta romahti alimmillaan alle 10 dollarin.
2000-luvun alussa Kiinan talouden rakettimainen raakaöljyn ja muiden raaka-aineiden kysynnän kasvu nosti öljyn hinnan nelinkertaiseksi vuosina 2001–2008. Vuodenvaihteen 2008–2009 suuri taantuma pudotti hintaa tuntuvasti vähäksi aikaa. Kiinan kysynnän vahva kasvu nosti kuitenkin hinnan nopeasti 110 dollarin tuntumaan tynnyriltä syksystä 2011 kesäkuuhun 2014, jonka jälkeen hinta putosi alimmillaan alle 30 USD dollariin tynnyriltä.

1970-luvun ja 2000-luvun sokkien hintakäyttäytyminen oli profiililtaan hyvin samankaltaista, vaikka hinnan nousun syyt olivat erilaiset. 1970-luvulla hintaa nosti tarjonnan rajoittaminen, kun taas 2000-luvulla sitä nosti kysynnän ennen näkemättömän raju Kiina-vetoinen nousu. Raakaöljyn hinta moninkertaistui molempina ajanjaksoina sekä nimellisesti että reaalisesti ja säilyi korkeana useita vuosia. Lopulta hinta kuitenkin romahti molemmissa tapauksissa hyvin voimakkaasti. Sekä 1970- että 2000-lukujen öljysokeissa raakaöljyn korkea hinta toi markkinoille tavanomaisen tarjonnan lisäyksen ohella uudentyyppistä, arabiöljyä selvästi korkeammin kustannuksin tuotettua raakaöljyä. Esimerkiksi Pohjanmeren öljyn tuotanto käynnistyi vuonna 1975, ja tuolloisen Neuvostoliiton öljyntuotanto sai lisävauhtia. Kriisien jälkeen OPEC pyrki pitämään raakaöljyn vakaana ja kalliina tuotantoa säätelemällä.

1980-luvulla OPECin harjoittama hintasääntely johti OPEC-maiden ja eritoten keskeisen markkinasääntelijän, Saudi-Arabian markkinaosuuden pienentymiseen. Trendi oli kestämätön ja johti lopulta hintasääntelystä luopumiseen vuonna 1985, joka oli syynä raakaöljyn hinnan romahdukseen.

Kesäkuun 2014 jälkeinen hinnan lasku johtui myös hintasääntelyn lopettamisesta, mutta tällä kertaa lopettamispäätös tehtiin ennen markkinaosuuksien supistumista. Historiasta oli otettu oppia ja markkinaosuuden pienenemisen asemesta hinnan annettiin tällä kertaa määräytyä markkinoilla. Tavoitteena oli palauttaa OPECin asema markkinasäätelijänä painamalla öljyn hinta alle uusien kilpailijoiden kustannusten ja siten pienentää kannattamattomaksi muuttunutta OPECin ulkopuolisten maiden raakaöljyn tarjontaa. Suunnitelma on edennyt nihkeästi vuoden 2016 kevääseen mennessä, vaikka raakaöljyn hinta on painunut selvästi alle esimerkiksi amerikkalaisten liuskeöljyn tuottajien keskimääräisen kannattavuusrajan. Hinnanlasku on tosin pienentänyt öljyyn liittyviä investointeja voimakkaasti, mutta se on vähentänyt USA:ssa tapahtuvaa öljyn pumppausta vain vähän vuoden alkukuukausiin mennessä. Tämä johtuu siitä, että amerikkalaisen WTI-öljyn hinta on alhaisuudestaan – noin 40 USD/bbl maaliskuun 2016 alkupuoliskolla – huolimatta korkeampi kuin öljyntuottajien muuttuvat kustannukset. Tällöin tappioita voidaan pienentää pumppausta jatkamalla. Liuskeöljyn tuotanto alkaa ennen pitkää väistämättä supistua, koska liuskeöljykaivojen elinkaari on verraten lyhyt.

Raakaöljyn hinta säilynee matalana odotettua pidempään ja alkaa nousta vasta, kun markkinatasapainon odotetaan kohenevan, missä amerikkalaisen liuskeöljytuotannon supistuminen on kysynnän kasvun kanssa keskeisessä asemassa. Toisaalta hinnan nousua rajoittaa lisukeöljyn lisääntyvä tuotanto, kun hinta nousee kannattavuusrajaa korkeammaksi.

Raakaöljyn hintakehitys 1970- ja 2000-luvun kriiseissä samankaltaista

Raakaöljymarkkinoiden kehitys oli 1980- ja 2000-luvun alun ”kalliin” öljyn ajanjaksoina hyvin samankaltaista. 1980-luvun korkeat hinnat olivat seurausta pääosin OPEC-kartellin aiheuttamasta öljyn tarjonnan supistumisesta eli tarjontalähtöisistä öljysokeista. 2000-luvun alun kallis öljy juonsi puolestaan juurensa Kiina-vetoiseen kysyntäsokkiin.

Kahdella ajanjaksolla on erilaisista korkean hinnan syistä huolimatta kiinnostavia yhteisiä tekijöitä. Esimerkiksi OPEC-maat – lähinnä Saudi-Arabia – pyrkivät molempina jaksoina tasapainottamaan raakaöljyn hinnan korkealle tasolle ja tarvittaessa lisäsivät tai vähensivät raakaöljyn tarjontaa. Tasapainottamispyrkimys näytti pitkään verraten onnistuneelta kumpanakin ajanjaksona. Ennen pitkää raakaöljyn hinta kuitenkin putosi molemmissa tapauksissa rajusti.

Raakaöljyn (Brent) hinta putosi 1980-luvulla marraskuun 1985 hintaennätyksen jälkeen 68 prosenttia vuoden 1986 heinäkuuhun mennessä. 2000-luvulla raakaöljyn hinta kääntyi selvään laskuun kesäkuussa 2014. Hinta vaihteli myös hyvin voimakkaasti, kuten kuviosta on nähtävissä. Tammikuun 2016 puolivälissä raakaöljyn hinta käväisi jo alle 30 USD/bbl, yli 70 prosenttia käännekohdan hintaa alempana, mutta kohosi maaliskuun puoliväliin mennessä 40 dollarin tuntumaan.

OPECin ulkopuolinen öljyntuotanto nousi nopeasti 1980-luvulla

Raakaöljyn hinnan jyrkkä nousu 1970-luvulla kahden ”öljykriisin” nostamana lisäsi voimakkaasti OPECin öljytuloja. Hinnan raju nousu käänsi kuitenkin öljyn kysynnän laskuun vuosiksi 1980–1983 ja antoi samalla teknisen kehityksen ohella puhtia kilpailevalle tarjonnalle. OPECin ulkopuolinen tuotanto alkoi lisääntyä, koska raakaöljyn korkea hinta teki aiemmin kannattamattomista reserveistä kannattavia (ks. alla oleva tietolaatikko). Raakaöljyn korkea hinta niin nimellisesti kuin reaalisesti vahvisti OPECia korkeammin kustannuksin pumpatun öljyn kannattavuutta ja tuotantoa esimerkiksi Alaskassa, Meksikossa, tuolloisessa Neuvostoliitossa ja Pohjanmerellä (Gately, 1986; Kopits, 2014).

OPEC-kartelli pyrki vakauttamaan hinnan korkealle tasolle, mikä edellytti heikkenevässä markkinatilanteessa OPECin tuotannon supistamista markkinoiden tasapainottamiseksi. Suurin öljyn tuottaja Saudi Arabia supistikin tuotantoa, mikä johti OPECin ja käytännössä Saudi Arabian markkinaosuuden merkittävään supistumiseen.

Markkinoiden tukitoimet onnistuivat vain osittain. Raakaöljyn hinta oli alenevalla trendillä ja OPECin markkinaosuus pienentyi nopeasti vuosina 1976–1985. Trendi oli Saudi-Arabian kannalta kestämätön ja johti lopulta hintasääntelystä luopumiseen vuonna 1985, mitä seurasi raakaöljyn hinnan romahdus. Hinta putosi vuonna 1986 liki puoleen edellisestä vuodesta.

Raakaöljyn hinnan laskusta huolimatta Pohjanmeren ja muiden korkeiden kustannusten tuotantoalueiden tuotanto ei kuitenkaan romahtanut, kuten olisi voinut ajatella. Tämä johtui öljyn tuotannon aloittamisen edellyttämistä suurista jo tehdyistä investoinneista vuosina 1973–1983, jotka pitivät muuttuvat kustannukset matalina ja tuotannon jatkamisen kannattavana (vrt. liuskeöljy 2000-luvulla, seuraava luku) (Backhouse, 1991).

OPECin hintatukipolitiikka toimi kohtalaisesti melko pitkään, mutta se oli lopulta OPECin kannalta ongelmallinen pitkällä aikavälillä. Korkeaa, tuettua hintaa seurasi pitkä alhaisten hintojen ajanjakso vuodesta 1986 vuoteen 2000.

USA:n liuskeöljyn tuotanto nousi nopeasti 2000-luvun alkuvuosina

2000-luvun alussa Kiinan talouden rakettimainen raakaöljyn ja muiden raaka-aineiden kysynnän kasvu nosti öljyn hinnan nelinkertaiseksi vuosina 2001–2008. Vuodenvaihteen 2008–2009 suuri taantuma pudotti hintaa tuntuvasti vähäksi aikaa. Kiinan kysynnän vahva kasvu nosti kuitenkin hinnan nopeasti 110 dollarin tuntumaan tynnyriltä syksystä 2011 kesäkuuhun 2014. OPEC ajautui samalla samankaltaisiin ongelmiin kuin mitä se oli kohdannut 1980-luvun alkupuoliskolla.

Hinnan pitäminen korkealla laukaisi 1970-luvun öljykriisien tapaan voimakkaan tarjonnan lisäyksen, mikä oli keskeinen syy öljyn hinnan romahtamiseen kesäkuun 2014 jälkeen.

Korkea hinta ja poraustekniikan kehittyminen epätavallisissa liuskeöljyesiintymissä nostivat ennen kannattamattoman Pohjois-Amerikan liuskeöljyn tuotannon 14-kertaiseksi vuoden 2005 0.3 miljoonasta tynnyristä päivässä 4.2 miljoonaan tynnyriin vuonna 2014. Vuonna 2014 49 prosenttia USA:n tuottamasta öljystä oli peräisin liuske-esiintymistä. Myös muu OPECin ulkopuolinen tuotanto lisääntyi nopeasti. Maailman öljyntuotanto, pl. OPEC, lisääntyi vastaavana ajanjaksona vähän yli viisi miljoonaa tynnyriä päivässä eli 11 prosenttia (BP, 2015). Maailman tuotannon lisäys tuli suurimmaksi osaksi USA:n liuskeöljyesiintymistä. (Chojna ym., 2013)

OPECin hinnan vakauttamispolitiikka piti öljyn hinnan korkeana1, mutta myös vaimensi Libyan sisällissodan ja Irakin levottomuuksien vaikutusta öljyn hintaan. Toisaalta Kiinan talouskasvun hidastuminen ja öljyn tarjonnan nousu liuskeöljytuotannon nopean kasvun takia alkoivat vähitellen keventää öljymarkkinoita ja OPECin markkinaosuus oli kääntymässä laskuun. (AIECE, 2015).

OPEC lopetti hinnan tukemisen ja aloitti taistelun markkinaosuuksista

Opecilla oli periaatteessa kolme eri tapaa reagoida hinnan laskuun. Ensiksi OPEC olisi voinut pitää tuotantonsa ennallaan, jolloin tulot ja markkinaosuus pienentyisivät hinnan alenemisen takia. Toiseksi OPEC olisi voinut alentaa tuotantoaan, kuten sillä aiemmin oli tapana. Tällöin tuotannon alentaminen olisi nostanut hintaa hieman ensimmäiseen vaihtoehtoon verrattuna, mutta tulot olisivat olleet pienemmät ja markkinaosuus olisi pienentynyt. (Tuotannon muutoksen tulovaikutus toisessa ja kolmannessa vaihtoehdossa riippuu hintajoustosta. Lyhyen aikavälin hintajoustoestimaatit ovat pieniä, joten määrän muutos on hinnan muutosta suurempi.) Samalla tämä olisi keventänyt uusien kilpailijoiden kustannuspaineita. Kolmanneksi OPEC olisi voinut valita ja valitsikin tuotannon lisäämisen ja antoi hinnan määräytyä markkinavetoisesti. OPECin tulot laskisivat vähemmän kuin edellisissä vaihtoehdoissa markkinaosuuden lisääntyessä enemmän kuin hinta laskisi. Tämä valinta merkitsi aktiivista taistelua markkinaosuuksista.

Raakaöljyn hinta alkoi laskea jo kesäkuussa 2014, mutta OPEC reagoi hinnan laskuun vasta marraskuussa ilmoittamalla pitävänsä tuotantokiintiönsä ennallaan. Tämä merkitsi käytännössä markkinoiden sääntelypolitiikasta luopumista. OPECin tuotanto lisääntyi päätöksen jälkeen ja joulukuussa 2015 järjestö ei enää edes vahvistanut tuotantokiintiöitä.

Raakaöljymarkkinat olivat talvella 2015–2016 selvästi ylijäämäiset, ja aluksi odotettiin markkinoiden kiristyvän vuoden 2016 jälkimmäisellä puoliskolla. Liuskeöljyn tuottajien tuotannon sinnikkyys ja odotettavissa oleva Iranin öljyn tuotannon lisäys kauppasaaron purkamisen takia heikensivät kuitenkin hintaodotuksia talven mittaan. Brent-laadun tynnyrihinta aleni voimakkaasti heilahdellen kesäkuun 2014 vajaasta 112 dollarista alle 50 dollariin lokakuussa 2014 ja edelleen runsaaseen 30 dollariin tammi-helmikuussa 2016 ja noin 40 dollariin maaliskuun alkupuolella. Hinnat laskivat aluksi reaktiona odotettuun ja myöhemmin aktuaaliseen ylitarjontaan, johon vaikutti erityisesi amerikkalaisen liuskeöljyn tuotannon odottamattoman vahva kasvu. Hinnan laskua vaimensi pitkään odotus OPECin tuotannonrajoituksista.

Alhainen raakaöljyn hinta ja heikentyneet hintanäkymät saivat Venäjän, Saudi-Arabian, Venezuelan ja Qatarin yrittämään sopimusta tuotannon jäädytyksestä tammikuun 2016 tasolle markkinoiden vakauttamiseksi. Tavoitteena oli saada muut keskeiset tuottajat kuten Iran tavalla tai toisella mukaan sopimukseen, jolloin kysynnän kasvu eliminoisi ennen pitkää ylijäämän.

Hankkeella ei ole kovin hyviä onnistumisen edellytyksiä. Amerikkalaiset tuottajat, jotka ovat keskeisesti heikon markkinatilanteen takana, eivät voi käytännössä olla osa tämänkaltaista sopimusta hajautuneen omistusrakenteensa takia. Iran puolestaan haluaa saada lisätuloja USA:n ja EU:n asettamien vientirajoitusten purkamisen jälkeen ja palauttaa tuotantonsa rajoituksia edeltäneelle tasolle. Venäjäkin on mukana, koska se tuskin pystyisi tuottamaan kovin paljoa enempää kuin tammikuussa saavutettu (10.9 mbd) neuvostoaikojen jälkeinen ennätystuotanto.

Liuskeöljy pitää raakaöljyn hinnan nousun maltillisena pitkään?

Raakaöljyn hintakehitys oli 2000-luvun alussa hyvin samankaltainen kuin 1980-luvun puolivälissä. Tuolloin uudet esiintymät kuten Meksikon ja Pohjanmeren kentät olivat tulleet jäädäkseen, ja tuotanto saattoi lisääntyä romahtaneesta hinnasta huolimatta muun muassa siksi, että kiinteät investoinnit oli jo maksettu. 2000-luvulla markkinamuutoksen takana on samaan tapaan öljyn hinnan rajun kallistumisen ja teknisen kehityksen parantaman tuottavuuden synnyttämä Pohjois-Amerikan liuskeöljyn tuotanto. OPEC aliarvioi hinnan ja teknisen kehityksen vaikutuksen raakaöljyn reserveihin ja tuotantoon kumpanakin ajanjaksona. Hintaa pidettiin yksinkertaisesti liian korkeana. Se kannusti tuottavuutta parantavien toimien ohella ottamaan käyttöön uusia, aiemmin kannattamattomia esiintymiä.

Tällä kertaa OPEC pyrki selvästi ottamaan oppia 1980-luvun alun politiikasta, joka johti OPECin markkinaosuuden nopeaan pienenemiseen ja lopulta hinnan romahdukseen. OPEC ei välttynyt tälläkään kertaa hinnan rajusta pudotuksesta, mutta toisaalta sen markkinaosuudet eivät laskeneet. Markkinaosuustaiston tavoitteena on tasapainottaa markkinat tekemällä OPEC-maita korkeammat kustannukset omaavasta tuotannosta kannattamatonta alhaisen hinnan avulla. Tämä strategia on osoittautunut hyvin aikaa vieväksi, vaikka öljyn hinta on painunut muun muassa liuskeöljytuottajien keskimääräistä kannattavuusrajaa selvästi alemmaksi.

Öljyn hinnan raju pudotus on kuitenkin pudottanut öljyntuotantoon tehtäviä investointeja voimakkaasti sen jälkeen, kun raakaöljyn hinta painui selvästi alle liuskeöljyprojektien keskimääräisen kannattavuusrajan (noin 60 USD/bbl). Öljynporauskaivojen lukumäärä väheni hyvin nopeasti noin 1 600:sta lokakuussa 2014 vähän yli 400:aan helmikuun puolivälissä vuonna 2016. USA:n öljyn tuotantokin notkahti kesällä 2015, mutta se on pysynyt sen jälkeen vastoin OPECin odotuksia yllättävän vakaana. (Baker Hughes Incorporated, 2016).

Kannattamattoman öljyn tuotannon jatkumiselle on useita syitä. Ensinnäkin, kun ensi-investoinnit koneisiin ja laitteisiin sekä poraukseen on tehty, tappiota voi pienentää, kunhan öljyn hinta ylittää tuotannon muuttuvat kustannukset. Lisäksi osa tuotannosta on kannattavaa keskimääräistä kannattavuusrajaa alemmallakin öljyn hinnalla. Osa tuottajista on lisäksi suojannut öljytulonsa, ja niiden tuotanto on kannattavaa suojauksen keston ajan. Kolmanneksi kannattavuusraja ei ole vakio. Tuotannon tehokkuus on kasvanut jo aiemmin hyvin nopeasti. Hinnan pudotus kannustaa entisestään kehittämään kustannuksia säästävää teknologiaa.

Raakaöljyn alhainen hinta vaikuttaa kuitenkin ennen pitkää tuotantoa pienentävästi, vaikka ensivaikutus on jäänyt odotettua pienemmäksi (SAMA/KSA, 2015). Tuotanto supistuu automaattisesti öljykaivojen lyhyen elinkaaren takia, jos uusia investointeja tuotantoon ei tehdä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä merkitse kannattamattomiksi muuttuneiden tuotantoalueiden lopullista poistumista markkinoilta öljykaivojen ehtymisen takia.

Jos hinta nousee jälleen kannattavuusrajaa korkeammaksi tai kustannukset painuvat hintaa alhaisemmaksi, niin silloin tuotanto käynnistyy uudelleen. Liuskeöljyn tuotannon odotetaan pitävän hinnan nousut lähivuosina maltillisina. Raakaöljyn hinnan arvioidaankin pysyvän 1980-luvun tapaan pitkään halpana.

Extra: Todennettujen reservien koko riippuu teknisestä kehityksestä ja raakaöljyn hinnasta

Raakaöljyä on maaperässä valtavasti, mutta vain osa siitä on teknisesti saatavissa ja tästäkin vain osa on periaatteessa taloudellisesti hyödynnettävissä. Todennetut reservit ovat osa teknisesti ja taloudellisesti hyödynnettävistä varannoista. Ne ovat varantoja, joista öljy saadaan markkinoille suhteellisen vaivattomasti ja kannattavasti. Raakaöljyn ”riittävyyttä” mitataan vuosina, jotka saadaan jakamalla mitatut todennetut varannot vuotuisella raakaöljyn tuotannolla. Vuosien lukumäärä kuvaa öljyn satavuutta ilman mittavia uusia investointeja. (Chojna ym., 2013). Todennetut reservit eivät ole vakio, vaan niiden koko riippuu öljyn poraustekniikan kehityksestä ja raakaöljyn hinnasta.

Usein esitetyt todennettuihin reserveihin perustuvat arviot öljyn ”riittävyydestä” ovatkin harhaisia, koska ne ovat ehdollisia vallitsevalle teknologialle ja raakaöljyn hinnalle. Todennetut reservit laajenevat luonnollisesti, jos löydetään uusia kannattavia esiintymiä. Niitä lisää kuitenkin myös jo tunnettujen, mutta kannattamattomien varantojen muuttuminen kannattavaksi, jos teknologinen kehitys (esimerkiksi vesisärötys) parantaa tuottavuutta tai/ja raakaöljyn hinnan nousu kohentaa kannattavuutta. Tästä syystä raakaöljyn katsottiin 1970-luvun alussa riittävän vain 30 vuodeksi, kun vuonna 2014 sen arvioitiin riittävän edellä mainituista syistä jopa 53 vuodeksi (Chojna ym., 2013; BP, 2015).

Kirjallisuus

AIECE (2015). World Trade and Commodity Prices. November.
Backhouse, R. (1991). Applied UK Macroeconomics. Basil Blackwell Ltd.
Baffes, J., Ayhan, Kose, M., Ohnsorge, F. ja Stocker. M. (2015). The Great Plunge in Oil Prices: Causes, Consequences, and Policy responses. Policy Research Note 15/01. World Bank.
Baker Hughes Incorporated (2016). North American Rig Count.
BP (2015). BP Statistical Review of World Energy 2015, June 2015.
Carlyle, R. (2013). What is the average life of a shale oil well in the Bakken formation?. Quora July 27.
Chojna, J., Losoncz, M. ja Suni, P. (2013). Shale energy shapes global energy markets. National Institute Economic Review 2013, 226: F40, pp. F40–F45.
Gately, D. (1986). Lessons from the 1986 Oil Price Collapse. Brookings Papers on Economic Activity, 2:1986.
Hamilton, J. (2009). Understanding Crude Oil Prices. NBER Working Paper No. 14492, Issued in November 2008.
Henderson, J. ja Quandt, R. (1971). Microeconomic Theory. A mathematical Approach. Second edition.
Hinckley, E. (2015). Historic moment: Saudi-Arabia sees End of Oil Age coming and opens valves on the carbon bubble. Energy Post. January 22.
Jaffe, A., Medlock III, K. & Soligo, L. (2011). The status of world oil reserves: conventional and unconventional resources in the future supply mix, The James A. Baker III Institute for Public Policy of Rice University, October 2011.
Lawler, A. (2012). OPEC acknowledges shale oil supply may be significant. Reuters November 8.
McKinsey & Company (2009). Enduring Ideas: The industry cost curve. McKinsey Quarterly. April.
OPEC (2015). Monthly Oil Market Report. November 2015.
Kopits, Steven (2014), Understanding Saudi Oil Policy: The Lessons of ‘79. Mostly Energy Blog. Princeton Policy Advisers. November 11, 2014
Raval, A. (2015). Crude falls as IEA says US shale oil output fall to be limited. FT. February 10.
Rystad Energy (2015). Global liquids cost curve. Press release. October 1, 2015.
SAMA/KSA (2015). Financial Stability Report 2015. Saudi Arabian Monetary Agency. Kingdom of Saudi Arabia.
Waldman, P. (2015). Saudi Arabia’s Plan to Extend the Age of Oil. Bloomberg Markets. April 13, 2015.
Watters, D. (1981). The industry cost curve as a strategic tool. McKinsey staff paper. October 1981.

Paavo Suni

Paavo Suni

Tutkija, TTM
Alue: kansainvälinen talous