Kustannuskilpailukyky ja viennin kehitys

Vienti rahoittaa tuonnin

Elintason kannalta tuonnin merkitys on huomattavan suuri. Tuonnin ansiosta kotitalouksilla on enemmän kulutusvaihtoehtoja ja yrityksillä laajempi pääsy erilaisiin välituotteisiin, investointitavaroihin ja palveluihin. Globaali kilpailu alentaa tuotteiden laatukorjattua hintaa voimakkaammin kuin pelkkä kotimainen kilpailu.

Vienti puolestaan on tärkeää, koska sen avulla tuonti voidaan rahoittaa. Jos viennin taso ja kehitys ei ole tuontitarpeiden näkökulmasta riittävää, ja vaihtotase on sen vuoksi alijäämäinen, kansantalous velkaantuu ulkomaille. Tähän vaikuttaa myös vienti- ja tuontihintojen kehitys, jota ei kuitenkaan tässä muistiossa tarkemmin käsitellä.

Ulkomaankauppa on tärkeää myös kansainvälisen työnjaon näkökulmasta. Kun tuonti on mahdollista, voimme erikoistua suhteellisen edun mukaisesti sellaiseen tuotantoon, jossa olemme erityisen hyviä. Kun näin tekevät kaikki vaihdantaan osallistuvat maat, kaikkien maiden elintaso nousee.

Tarkastelemme seuraavassa kahta viennin kehitystä selittävää tekijää: kustannuskilpailukykyä ja vientimarkkinoiden kokonaiskehitystä. Näistä jälkimmäinen voi periaatteessa kasvaa ”ikuisesti” ja tukea siten Suomenkin viennin kehitystä. Sen sijaan kustannuskilpailukyky heilahtelee jonkin tasapainon ympärillä. Erityisen hyvä tai huono kilpailukyky korjautuu jossain vaiheessa kohti tasapainotasoaan, kunhan työ- ym. markkinat toimivat edes kohtuullisesti.

Lisätekijöitä viennin selittämisessä voisivat olla muun muassa tuotekehitys, markkinointi ja osallistuminen globaaleihin arvoketjuihin sekä maailmanmarkkinoiden kasvu yksittäisten toimialojen näkökulmasta. Näistä jälkimmäistä on tarkasteltu Suomen kannalta mm. tutkimuksessa Kaitila ym. (2018). Esimerkiksi kauppasopimukset alentavat kaupankäynnin kustannuksia, lisäävät ulkomaankauppaa ja tehostavat globaalia tuotantoa. Seuraavassa tarkastelemme viennin kehitystä ilman näitä lisäselittäjiä. Etlan muistiossa (Kaitila, 2021) on kuvattu tässä tehtyä laskelmaa ja taustalla olevaa ekonometrista tarkastelua tarkemmin.

Kustannuskilpailukyvyn mittareita on monia

Tuotannon kansainvälistä kustannuskilpailukykyä voidaan mitata useilla eri mittareilla ja asiaan liittyy monia näkökulmia, ks. tarkemmin mm. Maliranta (2014), Kajanoja (2017) ja Huovari ym. (2020). Yleensä näissä mittareissa verrataan kustannuksia valmistettuun arvonlisäykseen.

Eroja mittareihin saadaan muun muassa sillä, tarkastellaanko nimellisiä vai reaalisia kustannuksia, koko kansantaloutta vai yksittäisiä toimialoja, kaikkia kustannuksia vai vain työvoimakustannuksia sekä otetaanko huomioon vaihtosuhteen, eli vienti- ja tuontihintojen suhteen, muutos. Vaihtosuhde oli relevantti ulottuvuus silloin, kun Suomesta vietiin matkapuhelimia, joiden trendinomaisesti laskeneet hinnat heikensivät vientitulojen kehitystä. Myös verrokkimaaryhmän rakenne ja käytetyt maapainot vaikuttavat tuloksiin.

Käytämme tässä koko kansantalouden suhteellisia nimellisiä yksikkötyökustannuksia. Tehty kilpailukykylaskelma palvelee ensisijaisesti Etlan suhdanne-ennustetta. Suhdanne-ennusteissa onkin laskettu Suomen kansainvälisen kustannuskilpailukyvyn kehitystä jo ainakin 30 vuoden ajan. Laskelmasta saadaan indeksi, jonka yksittäinen havaintoarvo ei itsessään kerro kustannuskilpailukyvystä, mutta kun indeksiä verrataan muihin maihin ja tunnetaan talouskehityksen historia, voidaan arvioida kilpailukyvyn merkitystä viennin kehitykselle.

Kustannuskilpailukyvyn paraneminen tukee vientiä

Suomen tavaraviennin määrän, kustannuskilpailukyvyn ja vientimarkkinoiden koon muutos edellisvuodesta vuosina 1996–2019 on esitetty kuviossa 1. Jo silmämääräisesti on havaittavissa yhteys näiden välillä. Myös ekonometrisen analyysin perusteella on selvää, että sekä kustannuskilpailukyvyn paraneminen että vientimarkkinoiden kasvu heijastuvat positiivisesti Suomen tavaraviennin kehitykseen.

Ekonometrisen analyysin tulosten mukaan (ks. Kaitila, 2021) kustannuskilpailukyvyn paraneminen näinä vuosina yhdellä prosentilla on nostanut viennin määrää hieman yli 0,9 prosenttia samaisena vuonna ja vientimarkkinoiden kasvu yhdellä prosentilla on nostanut viennin määrää vastaavasti 1,0 prosenttia. Estimoinnissa löydettiin myös positiivisia yhdellä vuodella viivästettyjä vaikutuksia.

Estimointitulosten kertoimien tulkintaa vaikeuttaa se, että selittävien muuttujien eli kustannuskilpailukyvyn ja vientimarkkinoiden kehityksen välillä on suhteellisen korkea positiivinen korrelaatio (0,67), joskin estimoinnin virhetermit ovat kunnossa. Makrotalouden kehitykseen liittyvissä estimoinneissa selittävien muuttujien korreloituneisuus on yleistä. Mielenkiintoista on, että korrelaatio on ollut finanssikriisin jälkeisenä aikana suurempi kuin sitä ennen. Tosin tässä tarkasteltavat ajanjaksot ovat jo ehkä liian lyhyitä varmempien johtopäätösten tekemiseen.

Muuttujien välinen korrelaatio kuitenkin osoittaa, että Suomen kustannuskilpailukyky on myötäsyklinen, eli se on vahvistunut silloin, kun vientimarkkinat ja siten viennin määrä ovat kasvaneet nopeammin. Tämä voi johtua muun muassa kilpailijamaita jäykemmästä palkanasetannasta, joka ei pysy nopeasti heilahtelevan ja myötäsyklisen tuottavuuskehityksen tahdissa. Tämän vuoksi Suomessa olisi hyvä kehittää lisää joustomekanismeja äkillisesti muuttuvien suhdannetilanteiden varalle. Kuten muun muassa vuoden 2020 koronakriisissä huomattiin, suhdannetilanne voi kuitenkin vaihdella huomattavasti eri toimialojen välillä. Siten myös joustojen tarve vaihtelee ajassa eri tavoin eri toimialoilla.

Maiden välisiä eroja syntyy myös muun muassa toimialarakenteesta, kapasiteetin käyttöasteen kehityksestä ja yrityskentän uudistumistahdista.

Kotitalouksien näkökulmasta jäykkyys tuo vakautta ja helpottaa oman talouden suunnittelua, kunhan henkilökohtainen työmarkkinatilanne ei muutu. Myötäsyklisyys voi siten kärjistää Suomen viennin suhdannekehitystä, mutta toisaalta se voi tasata yksityisen kulutuksen ja siten kotimaisten suhdanteiden kehitystä. Galìn ja Monacellin (2016) mallitarkastelun mukaan palkkajoustot pienessä rahaliittoon kuuluvassa avotaloudessa heikentävät hyvinvointia muuten paitsi yleensä vientisokkien tapauksessa. Myös muun muassa hintojen joustavuus vaikuttaa lopputulemaan. Lisäksi myötäsyklisyys voi olla eriasteista nousu- ja laskusuhdanteissa, koska palkat ovat jäykkiä alaspäin.

On eri tutkimuksen aihe, onko vaikutus suurempi Suomessa kuin muissa maissa ja onko sillä merkitystä. Suurempi heilahtelu voi kuitenkin luoda epävarmuutta ja vaikuttaa negatiivisesti investointeihin, mikä puolestaan hidastaa talouskasvua. Suomen kustannuskilpailukyvyn kehityksen näkökulmasta nykymaailma on kuitenkin selvästi vakaampi kuin EU-jäsenyyttä edeltänyt aika (ks. Kaitila, 2021).

Kilpailukyvyn hajotelma kertoo eri osatekijöiden vaikutuksesta

Suhteelliset nimelliset yksikkötyökustannukset voidaan hajottaa kolmeen osaan, jotka ovat suhteelliset työvoimakustannukset työtuntia kohti, suhteellinen tuottavuus (bkt per tehdyt työtunnit) ja valuuttakurssi. Lisäksi jaamme työvoimakustannukset vielä kahteen osaan, eli palkkoihin ja työnantajien sivukuluihin.1 Nämä neljä termiä summautuvat kustannuskilpailukyvyksi edellä kuviossa 1.

Kuviosta 2 nähdään, että tuottavuuskehitys vahvisti Suomen kustannuskilpailukykyä vuoteen 2007 asti, minkä jälkeen vaikutus on ollut kilpailukykyä heikentävä. Tämä kertoo Suomen selvästi hidastuneesta tuottavuuskehityksestä. Jos laskelmassa olisi otettu vaihtosuhdekehitys huomioon, tuottavuuden aiempi positiivinen vaikutus olisi ollut pienempi, samoin kuin vähäisemässä määrin myös viime vuosien negatiivinen vaikutus.

Tuntipalkkojen vaikutus oli neutraali vuoteen 2007 asti, minkä jälkeen sekin alkoi heikentää kilpailukykyä. Tältä osin kehitys kääntyi vuonna 2013. Vuosina 2007–2012 yleiskehitys oli ongelmallinen, kun sekä tuottavuus- että palkkakehitys heikensivät kilpailukykyä.

Työnantajien sivukulujen kehitys on puolestaan pitkällä aikavälillä vahvistanut kilpailukykyä. Sikäli, kun niitä on siirretty työntekijöiden maksettaviksi, niillä on kuitenkin ollut suomalaisten ostovoimaa heikentävä vaikutus, mitä ei tässä tarkastella. Osittain niitä on voitu siirtää myös julkistalouden maksettaviksi, mikä on puolestaan heijastunut julkisen velan kehitykseen.

Valuuttakurssin vaikutus on vaihdellut eri aikoina. 2000-luvun alkuvuosien jälkeen valuuttakurssin vaikutus Suomen kustannuskilpailukykyyn on ollut pieni. Lisäksi sen merkitys on aiempaa pienempi globaalien arvoketjujen vahvistumisen vuoksi.

Ennustevuosien 2020–2022 osalta on verrattu komission marraskuussa 2020 julkaisemia ennusteita kilpailijamaiden kehityksestä Etlan uuteen maaliskuussa 2021 julkaistuun Suomen-ennusteeseen. Näiden perusteella Suomen kustannuskilpailukyky parani 0,7 prosenttia vuonna 2020 verrattuna kilpailijamaihin, mutta se heikkenee vuonna 2021 kolme prosenttia ja vuonna 2022 edelleen yhden prosentin. Tämä heikkeneminen johtuu tuntityövoimakustannusten – sekä palkkojen että sosiaaliturvamaksujen – noususta edellisvuodesta verrattuna kehitykseen muissa maissa. Suomen parempi tuottavuuskehitys vuonna 2021 ei pysty kumoamaan työvoimakustannusten suhteellista nousua. On muistettava, että ennusteisiin liittyy nyt poikkeuksellista epävarmuutta nopeasti ja yllättäen muuttuvan covid-19-pandemiatilanteen vuoksi.

1 Tilastopuutteiden vuoksi hajotelmassa on käytetty pienempää vertailumaajoukkoa kuin edellä kustannuskilpailukykytarkastelussa. Mukana ovat EU27-maat (pl. Bulgaria, Kroatia, Malta ja Romania), Britannia ja Yhdysvallat. Ero yksikkötyökustannusten suhteellisessa kehityksessä on kuitenkin hyvin pieni kokonaistarkasteluun verrattuna.

Kirjallisuus

Galì, J. ja Monacelli, T. (2016). Understanding the Gains from Wage Flexibility: The Exchange Rate Connection, American Economic Review, Vol. 106(12), 3829–3868.
Huovari, J., Keskinen, P., Kiema, I., Lähdemäki, S. ja Villanen, J. (2020). Lyhyen aikavälin kilpailukyvyn eteenpäin katsova arviointi, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:53.
Kaitila, V. (2021). Kustannuskilpailukyky ja viennin kehitys, Etla Muistio no 95.
Kaitila, V., Kauhanen, A., Kuusi, T., Lehmus, M., Maliranta, M. ja Vihriälä, V. (2018). Suomen kasvu – Menetetty vuosikymmen ja lähivuosien mahdollisuudet, Etla Raportti no 87.
Kajanoja, L. (2017). Kustannuskilpailukyvyn mittaaminen Suomessa, Suomen Pankki, Euro & talous, Analyysi 16.3.2017.
Maliranta, M. (2014). Kustannuskilpailukyky kasvumenestyksen ehtona: Mittausta, osatekijöitä ja tulkintaa, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, B264, Taloustieto Oy, Helsinki.

Ville Kaitila

Ville Kaitila

Tutkija, VTL
Alueet: yksityinen kulutus, tuotanto, hinnat ja kustannukset, mallien käyttö