Eroaako Iso-Britannia Euroopan unionista?

Ison-Britannian pääministeri David Cameron lupasi tammikuussa 2013 järjestävänsä ennen vuotta 2017 kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä, jos konservatiivit voittavat vuoden 2015 parlamenttivaalit. Konservatiivit voittivat, ja sen jälkeen maan hallitus alkoi valmistautua kansanäänestykseen ja sitä ennen EU:n kanssa neuvotteluihin EU:n ja Ison-Britannian suhteesta.

Neuvottelut ”EU:n uudistamisesta”

Neuvottelut ”EU:n uudistamisesta” käytiin tammi-helmikuussa 2016 ja 18.–19.2. pidetyssä Euroopan neuvoston kokouksessa hyväksyttiin joukko muutoksia, joilla pyrittiin pitämään Iso-Britannia EU:n jäsenenä. Päätökset koskevat myös muita jäsenmaita.

Järjestelyn pääkohdat ovat:

I Talouden ohjaus ja hallinta

Talous- ja rahaliiton toiminnassa ja päätöksenteossa huomioidaan myös euroalueen ulkopuolisten maiden näkemyksiä ja oikeuksia. Yksi pankkiunionin ulkopuolinen maa voi saada asian neuvoston keskusteluun, jossa tulee pyrkiä mahdollisimman laajaan yhteisymmärrykseen. Veto-oikeutta ei kuitenkaan anneta eikä määräenemmistöpäätöksistä siirrytä yksimielisyyteen.

II Kilpailukyky

Jäsenmaat ja komissio sitoutuvat parempaan ja vähäisempään sääntelyyn sekä EU-lainsäädännöstä yrityksille aiheutuvan taakan keventämiseen.

III Suvereeniteetti

Jäsenmaat vahvistavat, että Euroopan Unionista tehdyssä sopimuksessa oleva käsite yhä läheisemmästä liitosta (”Ever Closer Union”) ei anna unionille tai sen toimielimille mahdollisuutta laajentaa perussopimuksissa annettua toimivaltaa.
Todetaan, että Britannia ei perussopimuksen mukaisen erityisasemansa vuoksi ole sitoutunut nykyistä pidemmälle menevään poliittiseen
yhdentymiseen EU:ssa.

Jäsenmaiden parlamenttien asemaa vahvistetaan. Jos yli 55 prosenttia jäsenmaiden parlamenteista katsoo asian kuuluvan kansalliselle tasolle, neuvosto muuttaa komission antamaa ehdotusta tai päättää lopettaa asian käsittelyn.

IV Sosiaaliturva ja vapaa liikkuvuus

Kaikille jäsenmaille annetaan mahdollisuus indeksoida lapsilisä lapsen asuinmaan tasolle. Luodaan hätätilamekanismi, jolla jäsenmaa voi luvan saatuaan rajoittaa uusien, toisista EU-maista tulevien työntekijöiden tiettyjä sosiaalietuuksia määräajan. Tämä koskee vain työssä käyville maksettavia etuuksia (”in-work benefits”), joita ei ole Suomessa, mutta joita Britanniassa saavat pienipalkkaiset.

Pääministeri Cameron on tyytyväinen saavutettuun neuvottelutulokseen ja pitää sitä merkittävänä askeleena ”EU:n uudistamisessa”. Hän esittää EU:n jäsenenä pysymistä. Kansanäänestys pidetään 23.6.2016. Tähän mennessä julkaistuissa mielipidetiedusteluissa jäsenyyden kannattajat ovat olleet enemmistönä. Myös merkittävä joukko yritysjohtajia on kampanjoinut jäsenyyden puolesta. Lopputulos on kuitenkin epävarma, koska äänestyksessä on paljolti kysymys mielikuvista ja tunteesta, jotka voivat kääntyä myös jäsenyyden vastustajien eduksi.

Argumentit jäsenyyttä vastaan ja sen puolesta

Jäsenyyden vastustajien pääargumentit voidaan luokitella seuraavasti.

1. Iso-Britannia vapautuisi EU:n jäsenmaksusta, jonka kustannus on noin 0.5 prosenttia maan BKT:sta.
2. EU on protektionistinen muuhun maailmaan nähden, ja eroamalla EU:sta voitaisiin hyötyä enemmän vapaasta kaupasta.
3. Eroamalla EU:sta Iso-Britannia voisi vapautua yritystoiminnan sääntelystä, joka hidastaa taloudellista kasvua.
4. EU syrjii euron ulkopuolella olevia maita.
5. EU vie Isoa-Britanniaa kohti poliittista unionia, jonne se ei halua.
6. EU:n sisäinen jäsenyyden turvaama muuttoliike vie työpaikkoja maan omilta kansalaisilta ja aiheuttaa budjettitaloudellisia kustannuksia työllistämistukien, ulkomaille maksettavien lapsilisien ym. kulujen muodossa.

Näistä kohtiin 3–6 edellä kuvattu neuvottelutulos tuo ainakin osittaisen korjauksen. Jäsenyyden vastustajat voivat tietysti argumentoida, että tulos ei ole riittävä. Selvää onkin, että sopimus ei anna Isolle-Britannialle veto-oikeutta tehtäviin päätöksiin vaan pelkästään uusia mahdollisuuksia nostaa euroalueen ulkopuolisten maiden ongelmat keskusteluun. Päätös vahvistaa jo aiemmin päätetyn pyrkimyksen parempaan ja vähäisempään säätelyyn. Siinä myös vahvistetaan Ison-Britannian mahdollisuus pysyä euroalueen ja pitemmälle menevän poliittisen yhdentymisen ulkopuolella. Tämä antaa muillekin euron ulkopuolella oleville maille sivustatukea omalle asemalleen. Päätös antaa vastauksen maahanmuuttoon liittyvää sosiaaliturvaa ja ulkomaille maksettavia lapsilisiä koskevissa kysymyksissä. Muutokset ovat kuitenkin sekä ajallisesti että kohdejoukon suhteen rajattuja.

EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävän kaupan vapauteen EU on pyrkinyt vaikuttamaan mm, solmimalla bilateraalisia vapaakauppasopimuksia. Tällä hetkellä meneillään ovat neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa ns. TTIP (Trans-Atlantic Trade and Investment Partnership) -sopimuksesta. EU:n jäsenenä Iso-Britannia hyötyy EU:n neuvotteluvoimasta ja -koneistosta tällaisista kansainvälisistä sopimuksista neuvoteltaessa.

Jos Ison-Britannian kansanäänestyksessä päädyttäisiin EU-eron (ns. Brexit) kannalle, maahan valittaisiin uusi hallitus, koska jäsenyyden kannalle asettunut David Cameron tuskin voisi kauaa jatkaa maan johdossa. Uusi hallitus alkaisi yhdessä EU:n toimielimien kanssa valmistelemaan eroa unionista. Julkisuudessa on puhuttu kahden vuoden mittaisesta prosessista.

Ison-Britannian EU-eron mahdollisuus on jo synnyttänyt taloudellisia reaktioita. Punnan kurssi on heikentynyt. Jotkut yritysjohtajat ovat ilmoittaneet mahdollisesti vähentävänsä investointeja Isoon-Britanniaan. Kuitenkin jotkut yritykset, kuten Toyota, ovat ilmoittaneet, että jäsenyydellä ei ole vaikutusta niiden sijaintipäätöksiin. Sijaintia koskevat päätökset määräytyvät lopulta sen pohjalta, millainen maan asema on kansainvälisten taloussuhteiden kentässä. Epävarmuudella on kuitenkin taipumus vähentää (tai lykätä) sijoituksia jo ennakkoon. Ison-Britannian eropäätöstä seuraavat neuvottelut merkitsevät varsin pitkäaikaista epävarmuutta talouden toimintaympäristöstä. Tällä voi olettaa olevan merkittävä vaikutus investointeihin ja kasvuun luottamuksen heikkenemisen kautta.

EU-alue on tärkeä Ison-Britannian ulkomaankaupalle. Puolet maan viennistä suuntautuu sinne. Lontoolaisen National Institute for Economic and Social Research (NIESR) -tutkimuslaitoksen tutkijat Nigel Pain ja Garry Young ovat arvioineet, että Ison-Britannian kokonaistuotanto olisi 2.5 prosenttia jäsenyysvaihtoehtoa matalampi, jos se eroaisi unionista eikä neuvottelisi mitään WTO-jäsenyyttä syvempää sopimusta kauppajärjestelyistä. Tätä voidaan kuitenkin pitää suhteellisen epätodennäköisenä äärivaihtoehtona.

Jos Iso-Britannia eroaisi EU:sta, se joutuisi neuvottelemaan mm. tavaroiden ja palvelujen ulkomaankauppaa, julkisia hankintoja, erilaisia standardeja, suoria sijoituksia ja työvoiman liikkuvuutta koskevat sopimuksensa EU:n kanssa uudelleen. Tässä on kaksi päävaihtoehtoa: 1) ETAn (Euroopan talousalueen) jäsenyys yhdessä Norjan, Islannin ja Liechtensteinin kanssa, 2) erillinen kauppaa, investointeja ja työvoiman liikkuvuutta koskeva sopimus EU:n kanssa. Yksi esimerkki viimeksi mainitusta ratkaisusta on Sveitsi, joka ei ole ETAn jäsen. Sen sopimus koskee suppeampaa joukkoa taloussuhteita, mutta se on laajempi kuin pelkkä vapaakauppasopimus.

ETA-jäsenyys on laaja taloussuhteita koskeva sopimus, joka luo sen jäsenille yhteiset tavaroiden, palvelujen, henkilöiden ja pääoman sisämarkkinat. Se ei ole tulliliitto eikä sillä ole yhteistä kauppapolitiikkaa kolmansiin maihin nähden. ETA-maat joutuvat sopeutumaan EU:n päätöksiin ilman suoraa päätöksenteko-oikeutta. Vaikka kyseiset maat eivät osallistu EU:n budjetin rahoittamiseen, ne osallistuvat niiden toimien kustannuksiin, joissa ne ovat mukana. Ne, kuten myös Sveitsi, osallistuvat lisäksi Itä-Euroopan maille annettavaan taloudelliseen tukeen.

Jos Iso-Britannia pyrkisi neuvottelemaan oman erillissopimuksensa EU:n kanssa, sen päävaihtoehdot olisivat vapaakauppasopimuksen ja laajan sisämarkkinoita ja muita taloussuhteita koskevan sopimuksen välillä. Mitä laajempaa taloussuhteiden kenttää sopimus koskisi, sitä pitemmälle Iso-Britannia joutuisi sopeutumaan EU:n standardeihin ilman omaa vaikutusvaltaa. Neuvotteluissa EU olisi vahvempi osapuoli kuin Iso-Britannia. EU:n puolella mahdollinen sopimus vaatisi jokaisen jäsenmaan hyväksymisen. Isolla-Britannialla olisi erityisesti vaikeuksia sopia palvelujen kauppaa koskevasta sopimuksesta, jollainen olisi tärkeä maan rahoituspalvelujen kaupalle – ainakin jos se ei olisi valmis hyväksymään EU-kriitikkojen inhoamaa sääntelyä.

Eroamalla EU:sta Iso-Britannia eroaisi myös unionin yhteisestä maatalous- ja aluepolitiikasta. Sen maataloustuotantoa ei tuettaisi unionin yhteisestä budjetista eikä tuotteilla olisi järjestelmän takaamia yhteismarkkinoita. Isossa-Britanniassa Pohjois-Irlanti ja Skotlanti ovat merkittäviä tuen saajia. Irtaantumalla yhteisestä maatalouspolitiikasta Iso-Britannia voisi halutessaan alentaa maataloustuotteiden tuontitulleja radikaalisti, jolloin kuluttajat saisivat halvempia elintarvikkeita. Toisaalta tällä tuonnilla olisi haitallinen vaikutus kotimaiselle maataloustuotannolle. Eron kauppavaikutukset muiden jäsenmaiden maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vientiin riippuisi siitä, miten maataloustuotteita kauppasopimuksessa kohdeltaisiin.

Iso-Britannia on pelännyt, että sen vaikutusvaltaiseen finanssisektoriin (Lontoon city) kohdistettaisiin mm. pankkiunionin puitteissa rajoituksia, jotka haittaavat liiketoimia. EU-erosta citylle syntyy kuitenkin se riski, että rahoitustoimia siirtyy mm. Frankfurtiin, jossa jo ennestään on vahvaa pankkitoimintaa. Siirtyminen voi liittyä sääntelyn EU-harmonisointiin ja pitemmällä aikavälillä eri maiden rahoitussektorien suhteellisten skaalatekijöiden muutokseen.

Ison-Britannian erolla EU:sta olisi vaikutuksia myös EU:n taloudelliseen ja poliittiseen painoarvoon. Iso-Britannia on maailman suurimpia talouksia sekä poliittisesti keskisuuri YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ja ydinasevalta. EU:n painoarvo pienenisi tämän vuoksi sekä formaalisti (kansainvälisissä järjestöissä) että valtioiden (ja blokkien) välisessä kanssakäymisessä. Ison-Britannian politiikka ei kuitenkaan luultavasti muuttuisi merkittävästi entisestä. EU:n jäsenenä sen kannat tulevat esille unionin sisäisenä vaikuttamisena. EU:n ulkopuolella se toisi kantansa esille suoraan kansainvälisillä foorumeilla.

Ison-Britannian poisjäänti EU:sta vaikuttaisi unionin sisäiseen voimatasapainoon niin, että pohjoisten taloudellista liberalismia korostavien ja nykyistä tiiviimpään yhdentymiseen kriittisesti suhtautuvien maiden painoarvo vähenisi. Saksan ja Ranskan muodostaman akselin ja sen puitteissa tehtävien kompromissien vaikutus EU:n suuntaan korostuisi. Jos EU tiivistyisi liittovaltioksi, on mahdollista, että osa jäsenmaista valitsisi Ison-Britannian tien. Tällöin nykyisen kaltainen EU voisi hajota.

Vaikka EU-ero saisi äänestäjien enemmistön kannatuksen, merkittävä vähemmistö todennäköisesti suhtautuu eroon kielteisesti. Mielipidemittausten perusteella EU-jäsenyyden kannatus on erityisen suurta Skotlannissa. Brexitin yksi seuraus voikin olla Skotlannin itsenäisyyspyrkimyksen vahvistuminen uudelleen. Jos tämä johtaisi Ison-Britannian hajoamiseen, seuraukset maan taloudelle olisivat muutoin arvioitua selvästi kielteisemmät.

Ison-Britannian mahdollisen EU-eron vaikutus Suomeen

Jos Iso-Britannia eroaisi EU:sta, Suomi menettäisi monessa suhteessa samanmielisen kumppanin. Molemmat maat ovat korostaneet markkinaperusteisia ratkaisuja useissa kysymyksissä. Kumpikin maa on myös suhtautunut melko kriittisesti poliittiseen unioniin sekä syvälle menevään taloudelliseen yhdentymiseen ja yhteisvastuuseen. On mahdollista, että Ison-Britannian ero voimistaisi näitä pyrkimyksiä.

Suomen tavaroiden ja palvelujen vienti Isoon-Britanniaan kärsisi lähivuosina, jos maan tuleviin ratkaisuihin liittyvä epävarmuus hidastaisi sen taloudellista kasvua. Maan osuus Suomen tavaraviennistä oli vuonna 2015 runsaat 5 prosenttia ja tavaratuonnista runsaat 3 prosenttia.

On luultavaa, että Iso-Britannia ja EU neuvottelisivat aikanaan sopimuksen, joka kattaisi kauppasuhteet melko laajasti. Pitkällä aikavälillä teollisuustuotteiden vientiin ei todennäköisesti kohdistuisi merkittäviä kaupan esteitä. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden sekä palvelujen viennin vapauden suhteen on enemmän epävarmuutta. Ison-Britannian perinteinen pyrkimys vapaaseen kauppaan ja markkinaratkaisuihin puoltaa kuitenkin sitä näkemystä, että kauppa ja muut taloussuhteet pyrittäisiin pitämään mahdollisimman vapaina. Myös EU:lla on tähän intressi.

Työvoiman liikkuvuutta ehkä rajoitettaisiin nykyistä enemmän. Suomalaisten yritysten Isossa-Britanniassa kohtaama sääntely ja standardien erilaisuudesta aiheutuvat ongelmat riippuisivat myös tulevien sopimusten laajuudesta.

Vaikka Ison-Britannian ero EU:sta ei välttämättä olisi pitkällä aikavälillä dramaattinen Suomen välittömien kaupallisten etujen kannalta, erolla olisi kuitenkin tuntuvia välillisiä vaikutuksia Euroopan taloudelliseen arkkitehtuuriin ja sen tulevaan kehitykseen. Ero ja sen mahdollisuudesta syntynyt epävarmuus vaikuttavat jo nyt negatiivisesti EU:n talouskehitykseen.

Kirjallisuus

Centre for European Reform (CER) (2014). The Economic Consequences of Leaving the European Union. June. London.

Pain, N. ja Young, G. (2004). The macroeconomic impact of UK withdrawal from the EU. Economic Modelling. Vol. 21, 387–408.

Valtioneuvoston viestintäosasto (2016). Eurooppa-neuvosto sopi Britannia-paketista. Tiedote 70/2016 20.2.2016

Markku Kotilainen

Markku Kotilainen

Tutkimusjohtaja, VTT
Alue: talouspolitiikka