Erityyppisten yritysten rooli kasvussa ja työllisyydessä – mitä vaikutuksia politiikkatoimilla on ollut?

Suomi on viimein päässyt maailmantalouden kasvun imuun. Vuosia kestänyt matalasuhdanne on lopulta päättynyt, mutta elpyminen on ollut poikkeuksellisen hidasta. Itse asiassa hitaampaa kuin kertaakaan viimeisten 100 vuoden aikana koettujen kriisien jälkeen – mukaan lukien sota-ajat! (Heikkinen, 2017).

Koko talouden tasolla olevat luvut peittävät alleen sen, että vaikeinakin aikoina osa yrityksistä kasvoi. Kasvu kuitenkin peittyi yleisen, huonon kehityksen alle. Tässä artikkelissa tarkastellaan, millainen rooli erityyppisillä ja erityisesti erikokoisilla yrityksillä on ollut kasvun ja työllisyyden muutoksissa. Lisäksi pureudumme eri politiikkatoimien vaikutuksiin koskien erityisesti yritystukia ja valtion pääomasijoituksia.

Tulevan kasvun ja politiikanteon kannalta on oleellista saada kokonaiskuva siitä, millaisia vaikutuksia aiemmilla politiikkatoimilla on ollut. Tässä artikkelissa esitetyt politiikkavaikutukset perustuvat synteesiin aiemmista tutkimuksista (Ali-Yrkkö, Kotiranta ja Ylhäinen, 2017).

Suuria yrityksiä on Suomessa alle 600

Suurten – vähintään 250 työntekijän – yritysten määrä on hämmästyttävän pieni. Näitä yrityksiä on Suomessa nykyisin alle 600. Vuodesta 2008 suurten yritysten määrä on vähentynyt 10 prosentilla. Myös niiden henkilöstömäärä ja liikevaihto ovat pienentyneet. Vuosien 2008–2015 välillä henkilöstömäärä on vähentynyt lähes 90 000 henkilöllä (kuvio 1).

Henkilöstömäärä on pienentynyt myös kaikkein pienimmissä (alle 10 henkilöä) yrityksissä. Niissä työskentelevien määrä on pudonnut runsaalla 23 000 henkilöllä. Sen sijaan 10–249 työntekijän yrityksissä henkilöstömäärä on kasvanut noin 35 000 työntekijällä (kuvio 1).

Pienten ja keskisuurten yritysten rooli on luultua pienempi

Käytännössä kaikki Tilastokeskuksen ja myös Eurostatin viralliset yritystilastot on tehty yritys- eikä konsernitasolla. Tällöin kaikki suurten konsernien omistamat pienet tytäryhtiöt luetaan pieniksi yrityksiksi. Ero konsernitason ja yritystason tietojen välillä voi olla dramaattinen.

Virallisten tilastojen mukaan pienet ja keskisuuret (pk) yritykset vastaavat 34 prosentista Suomen koko tavaraviennistä (kuvio 2). Tästä viennistä kuitenkin peräti 2/3 on sellaisten pk-yritysten vientiä, jotka kuuluvat johonkin suureen konserniin. Todellisuudessa siis vain 12 prosenttia tavaraviennistä on aitojen pk-yritysten vientiä. Vastaavasti pk-yritysten osuudet arvonlisästä ja työllisyydestä jäävät 40 prosenttiin.

Suurten yritysten rooli taloudessa on siis selvästi suurempi kuin yleensä luullaan. Sama toistuu myös muissa Pohjoismaissa. Ruotsissa luvut ovat hyvin lähellä Suomea. Sen sijaan Tanskan erikoisuus on se, että sikäläisten pk-yritysten rooli tavaraviennissä on tuplasti Suomea ja Ruotsia suurempi, vaikka konsernisuhteet otetaan huomioon (kuvio 3).

Hyvin toimivassa taloudessa yrityskenttä uudistuu

Elinvoimaisessa taloudessa yrityskenttä on jatkuvassa liikkeessä. Sääntely mahdollistaa uusien yritysten alalle tulon, huonosti pärjäävät yritykset poistuvat markkinoilta ja kilpailu sekä pakottaa että kannustaa innovaatioihin.

Pienet yritykset ovat keskeisessä roolissa talouden uusiutumisessa. Osa niistä pyrkii haastamaan tämän hetken markkinajohtajat kehittämällä uusia toimintatapoja, tuotteita ja palveluita. Onnistumiset näkyvät näiden haastajien kasvuna. Kasvuyritysten joukko on kuitenkin Suomessa varsin kapea. Pari sataa yritystä vastasi 28 prosentista kaikista uusista työpaikoista, jotka syntyivät toimintaansa jatkaviin yrityksiin vuosina 2008–2011 (Maliranta ja Hurri, 2017).

Politiikanteon kannalta kasvuyritysten tukeminen tai synnyttäminen kuulostaa houkuttelevalta ajatukselta. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Syitä on ainakin kolme: 1) kasvuyritysten tunnistaminen etukäteen on vaikeaa, 2) kasvuyritysten tukemisen ei pitäisi estää niitä poistumasta markkinoilta, jos ne epäonnistuvat ja 3) politiikkatoimien tulisi kohdistua markkinapuutteisiin, sillä kasvuyritykset kiinnostavat varmasti myös yksityisiä tahoja.

Politiikkatoimenpiteet tulee suunnata nimenomaan markkinapuutteiden korjaamiseen. Muutoin on vaarana se, että toimenpiteellä ei ole kokonaistaloudellista vaikutusta vaan kyse on vain tulonsiirrosta tietylle yritysjoukolle.

Markkinapuutteita tai ei – joka tapauksessa yrityksiin kohdistetaan suoria politiikkatoimia, joilla niiden kilpailukykyä ja
toimintaedellytyksiä pyritään kohentamaan. Seuraavaksi pureudutaan siihen, mitä tutkimustietoa meillä on politiikkatoimien vaikuttavuudesta.

Julkiset pääomasijoitukset täydentävät yksityisiä, mutta eivät korvaa niitä

Julkiset pääomasijoitukset toimivat useimmiten parhaiten silloin, kun myös yksityisiä sijoituksia on mukana (Grilli ja Murtinu, 2014a ja 2014b). Julkiset sijoitukset siis täydentävät yksityisiä pääomasijoituksia, mutta niistä ei ole yksityisen rahoituksen korvikkeeksi. Lisäksi tutkimusten mukaan on usein parempi antaa rahoittajasyndikaatin vetovastuu yksityiselle pääomasijoittajalle julkisen pääomasijoittajan sijasta (Grilli ja Murtinu, 2014a).

Muista maista saadut opit viittaavat siihen, että parasta pääomasijoituspolitiikkaa on pääomasijoittajien ja niiden kohdeyritysten toimintaympäristön parantaminen – ei siis se, että valtio itse tekee pääomasijoituksia. Toimintaympäristön parantamista ovat esimerkiksi osakemarkkinoiden avaaminen pienemmille yrityksille ja työmarkkinoiden joustavuus. Suomessa First North -markkinapaikka tarjoaa helpomman listautumismahdollisuuden pienemmille yrityksille kuin päälista. Tätä kautta pienempien yritysten pääsy osakemarkkinoille on jo helpottunut.

T&k-toiminnan tukivaikutuksista selvimmät näytöt

Lukuisten sekä Suomessa että muissa maissa tehtyjen tutkimusten mukaan yritysten tutkimus- ja tuotekehitystoiminta lisää yritysten tuotosta (ks. esimerkiksi Einiö, 2014). Tulos säilyy riippumatta siitä, katsotaanko liikevaihtoa vai arvonlisää.

Tämän lupaavan lähtökohdan lisäksi on oleellista, että t&k-toiminnan ominaispiirteet – rahoituksen saatavuusongelmat ja tietojen leviäminen – antavat perusteen valtion myöntämille t&k-tuille.

On olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä, että t&k-tuilla on Suomessa onnistuttu lisäämään yritysten t&k-toimintaa (ks. Ali-Yrkön, Kotirannan ja Ylhäisen tekemä synteesi, 2017). Ja kun tutkimusten mukaan t&k-toiminta heijastuu myönteisesti yritysten liikevaihdon tai arvonlisän kasvuun, t&k-tuille tulee tuottoja. Myönteinen lopputulema saa tukea myös muutamasta muusta Suomessa tehdystä tutkimuksesta, joissa on analysoitu suoraan t&k-tukien vaikutusta liikevaihtoon.

T&k-tuilla on myös työllisyys- ja tuottavuusvaikutuksia, mutta ne ovat epävarmempia. Eri analyysien mukaan t&k-tukien työllisyysvaikutukset ovat joko positiivisia tai neutraaleja – mutta eivät negatiivisia. Vain harvassa Suomessa tehdyssä tutkimuksessa on tarkasteltu erikseen työllisyysvaikutuksia pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Niiden mukaan t&k-tuet ovat lisänneet pk-yritysten työllisyyttä.

Hyvin usein pääomasijoitusta saaneet yritykset ovat saaneet myös julkista t&k-rahoitusta. Tätä julkista t&k-rahoitusta on yleensä saatu ennen kuin pääomasijoittaja on tehnyt ensisijoituksen yhtiöön. Täyttä varmuutta tuen merkityksestä pääomasijoituksen saamiselle ei kuitenkaan ole. On mahdollista, että t&k-tuki on auttanut pääomasijoituksen saamisessa. Vaihtoehtoinen selitys on se, että yrityksen innovatiivisuus itsessään selittää sekä t&k-tuen saamisen että valikoitumisen pääomasijoituksen kohteeksi. Se kumpi selitys on oikeampi, jää nykytiedon valossa avoimeksi.

Muilla yritystuilla kuin innovaatiotuilla ei selvää vaikutusta

Suomessa on tehty myös jonkin verran muita yritystukia kuin innovaatiotukia koskevia analyysejä. Erilaisia kuvailevia tarkasteluja on tehty enemmänkin, mutta kunnollisten tilastollisten vaikutusanalyysien määrä jää tuskallisen vähäiseksi.

Yksi näistä harvoista tutkimuksista koskee Finnveran pienille yrityksille myöntämiä lainoja. Lainoilla on ollut myönteinen vaikutus investointeihin, kasvuun ja työllisyyteen, mutta negatiivinen tai epäselvä vaikutus tuottavuuteen (Ylhäinen, 2013).

Kaiken kaikkiaan muuta julkista yritysrahoitusta koskevien tutkimusten mukaan tuet saattavat auttaa yrityksiä kasvamaan suuremmiksi. Sen sijaan ne eivät edistä tuottavuutta. Pikemminkin näyttäisi siltä, että yritystuilla on yrityssektorin uudistumista ja luovaa tuhoa hidastava vaikutus niiden viivyttäessä vähemmän tehokkaiden yritysten poistumista markkinoilta.

Politiikantekijän tehtävä on siis kaikkea muuta kuin helppo. Hyvää tahtoa varmasti löytyy, mutta hyvien ja tehokkaiden keinojen keksiminen on hankalaa. Sekä Suomessa että muissa maissa tehdyistä analyyseistä voi vetää seuraavan johtopäätöksen: Jos valtion kannattaa jonkinlaisia yritystukia myöntää, niin varmin valinta on t&k-toiminnan tukeminen. Lisätutkimusta tarvittaisiin kuitenkin siitä, miten muut julkisen sektorin toimet (kuten Finnvera-rahoitus sekä Finpron ja Teollisuussijoituksen toimet) edesauttavat yrityksiä t&k-toiminnasta eteenpäin – vai auttavatko?

Kirjallisuus

Ali-Yrkkö, J., Kotiranta, A. ja Ylhäinen I. (2017). Katsaus yritysten kasvuun ja sitä koskeviin politiikkatoimiin. Etla raportit no. 53. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Helsinki.

Einiö, E. (2014). R&D Subsidies and Company Performance: Evidence from Geographic Variation in Government Funding Based on the ERDF Population-Density Rule. Review of Economics and Statistics, 96(4), 710–728. doi: http://www.mitpressjournals.org/loi/rest

Grilli, L. ja Murtinu, S. (2014a). Government, venture capital and the growth of European high-tech entrepreneurial firms. Research Policy, 43(9), 1523–1543. doi: 10.1016/j.respol.2014.04.002

Grilli, L. ja Murtinu, S. (2014b). New technology-based firms in Europe: market penetration, public venture capital, and timing of investment. Industrial and Corporate Change. doi: 10.1093/icc/dtu025

Heikkinen, S. (2017). Kiinniottajasta kiinniotettavaksi: Suomen taloudellisesta kehityksestä 1870–2015. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 113, 293–311.

Maliranta, M. ja Hurri, P. (2017). Kasvuyritykset ja talouskasvu: empiirinen analyysi kasvuyritysten työllisyyden ja tuottavuuden dynamiikasta. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 113, 7–21.

Nordic Council of Ministers (2016). Services and Goods Exports from the Nordics. TemaNord 2016:555.

Ylhäinen, I. (2013). Essays on the Economics of Small Business Finance. Jyväskylä Studies in Business and Economics 127. University of Jyväskylä.

Jyrki Ali-Yrkkö

Jyrki Ali-Yrkkö

Varatoimitusjohtaja (Etlatieto Oy), KTT
Alueet: arvonlisän syntyminen globaaleissa verkostoissa, suuryritysten rooli kansantaloudessa, yritysstrategiat. digitalisaatio ja sen vaikutukset, yritysten verkostoituminen ja yhteistyö
Annu Kotiranta

Annu Kotiranta

Tutkija, VTM
Alueet: innovaatiopolitiikka, yritystutkimus
Ilkka Ylhäinen

Ilkka Ylhäinen

Tutkija, KTT
Alueet: yritysrahoitus, elinkeino- ja innovaatiopolitiikka